Meillä yksi lapsi luovutetuilla siittiöillä. Miehellä ei lainkaan eläviä siittiöitä aiemmin sairastetun syövän vuoksi. Hoidoissa olimme julkisella puolella, mahdollisuutta säästää saman luovuttajan siittiöitä toiseen hoitoon ei tarjottu.
Uusi hedelmöityshoitolaki antaa 3 vuoden siirtymäajan vain niille pariskunnille, joilla on mahdollisuus saada aiemmalle lapselle biologinen täyssisarus. Emme voi tulevaisuudessa hankkia lapselle sisarusta, koska emme voisi asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan; toinen saisi myöhemmin halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, toinen ei. Onko kukaan perhe samassa tilanteessa?
Uusi hedelmöityshoitolaki antaa 3 vuoden siirtymäajan vain niille pariskunnille, joilla on mahdollisuus saada aiemmalle lapselle biologinen täyssisarus. Emme voi tulevaisuudessa hankkia lapselle sisarusta, koska emme voisi asettaa lapsia eriarvoiseen asemaan; toinen saisi myöhemmin halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, toinen ei. Onko kukaan perhe samassa tilanteessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sori! se on mun mielipide.
Maailmassa ei saa tasapuolisesta kohtelusta takuita missään muussakaan asiassa, miksi siis tässä?
(miksi Teidän pitäisi edes yrittää leikkiä jumalaa?)
Jos haluatte lapsia, älkää antako asian häiritä.
niin menkää hoitoihin, ja käyttäkää teille lahjana annettavia sukusoluja. ei elämää pidä alkaa miettiä noin monimutkaisesti. lapsen isä on se joka lapsen kasvattaa, ja on tunne-sidoksissa lapseen, muulla ei väliä. mitä, jos nyt itse saisit kuulla, että isäsi onkin esim. teillä kerran käynyt putkimies, olisiko hän heti sinulle se ainoa ja oikea isä ja tämä tähän asti isäksesi luulema henkilö olisi merkitykaetön sinulle) mietippäs, kuinka paljon esim. 2. maailmansodan aikana syntyi lapsia, joden todellisesta isästä ei ole tietoa. ihan ovat suurin osa varmasti tasapainoisia ihmisiä. en ole mikään mummo, vaan 34v. kahden lapsen äiti.
Niin, lapsen isä on tietenkin se joka lapsen kasvattaa. En usko, että kovinkaan moni heteropariskunta, joka saa lapsen luovutetuilla siittiöillä haluaa myöhemmin tutustua tähän luovuttajaan. Vastustan siis lähinnä sitä, miten suureen merkitykseen keskustelut hedelmöityslain ympärillä nostivat biologisen isän. Kuka ajattelee lapsen kasvattaneen isän tunteita, kun lainsäätäjät ovat huolissaan vain biologisesta luovuttajasta.
Todennäköisesti hoidot luovutetuilla siittiöillä loppuvat muutenkin, kun uusia luovuttajia ei enää uuden lain myötä löydy. Anonyymien luovuttajien säilyminen olisi turvannut heteropariskuntien hoidot myös tulevaisuudessa.
Luovutettujen sukusolujen käyttö hoidoissa on erittäin vaikea ja paljon miettimistä vaativa asia. Sanat "ette voi koskaan saada yhdessä omaa biologista lasta" pysäyttävät elämän varmasti.
Lakikeskusteluita seuranneena luulen, että kaikkein isoimmaksi asiaksi nousi tuo biologinen isä sen takia, että useimmat lienee miettineet siinä vaiheessa vain yksinelävien naisten ja naisparien oikeutta hoitoihin.
Se mikä siinä ikävä kyllä unohdettiin (mielestäni), oli nimenomaan tämä heteroparien tarve luovutettuihin sukusoluihin.
Eikä tämä anonyymiyden poistuminen kyllä auta sen enempää pariskuntia kuin yksineläjiäkään luovutetuilla sukusoluilla tehtäviin hoitoihin pääsemisessä..
Lukaisin lain kerran läpi pikaisesti ja korjatkaa jos ymmärsin asian väärin, mutta jäin sellaiseen käsitykseen, että lapsen syntymästä ilmoitetaan aina luovuttajalle eli biologiselle isälle. Hänellä on mahdollisuus tunnustaa lapsi näin halutessaan. Pistää miettimään. Meillä on ehkä luovuttettujen solujen käyttö edessä ja hirvittää, jos 9 kk odottamisen jälkeen lapsen isäksi tunnustautuisikin joku tuntematon luovuttaja... Täytyy varmaan kiirehtiä päätöstä luovutettujen siittiöiden käytöstä.
Oletkohan vielä kuulolla feeli?
Meillä sama ongelma, ja uskon että muitakin kyllä löytyy. Tosi vaikea kysymys! Tiivistetysti, välillä ajattelen että tuottaisimme näin liikaa tuskaa esikoisellemme ja murehdin asiaa joka kantilta, mutta sitten toisaalta taas ajattelen että kukaanhan ei tulevasta voi tietää ja haluan uskoa ja toivon, että esikoinen olisi vain onnellinen sisaruksestaan ja pitäisi tätä tärkeämpänä asiana kuin tiedonsaantia.
Päätöstä hoitojen jatkamisesta lain voimaantulon jälkeen emme ole vielä tehneet, mutta tällä hetkellä tuntuu että jatkamme.
Olisitko kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia spostilla jos sinulla osoite jonka voit tänne laittaa? Hyvää loppuviikkoa=) Myös muut samassa tilanteessa, olisi tosi mukava kuulla pohdintojanne!!!
En ole ehtinyt hetkeen lukea palstaa. Mukava kuulla, että optimistisia kohtalontovereita löytyy! Me emme ole hoidoissa tällä hetkellä. Alunperin päätimme olla onnellisia yhdestäkin lapsesta, kaipuu sisaruksesta tuli oikeastaan vasta nyt lapsen täytettyä 2 vuotta.
Harmittaa se siirtymäaika, joka on annettu vain biologista täyssisarusta varten. Miksi ihmeessä siirtymäaikaa ei voitu antaa kaikille perheille, joilla on jo olemassa lapsi luovutetuilla sukusoluilla?
Mitähän klinikoilla tästä tilanteesta ajatellaan. Ja uskotaanko niillä, että luovuttajia löytyy myös tulevaisuudessa?
Me olemme kertoneet hoidoista vanhemmille ja lähimmille ystäville ja näin ollen tulemme kertomaan myös lapselle. Mikäli olisimme ymmärtäneet pitää asian salaisuutena, voisimme lähteä uudelleen hoitoihin ja pitää senkin salaisuutena.
Pitkästä aikaa tulin katsomaan josko olisit vielä vastannut, kiva!
Meillä sikäli eri tilanne että lapsemme saanut alkunsa lahjoitetulla munasolulla ja olemme tällä hetkellä jonossa taas. Tällä vauhdilla vuoromme ei vaan taida ehtiä ennen lakia että paljon on tullut tätä mietittyä. Rekisteröityjä munasolunluovuttajia varmasti tulevaisuudessa vielä löytyy, mutta tietysti paaaljon vähemmän kuin olisi anonyymejä. Aikoinaan meille sanottiin että 80% on anonyymejä luovuttajia. Oletko kysynyt klinikalta heidän tuntumaansa luovuttajien määrään?
Olimme kanssa päättäneet jo kerran, että uusiin yrityksiin emme lähde, mutta minkäs teet kun tunteet sanoo muuta?
Meillä lahjasolu-asian tietää melko moni, eikä asian salaaminen lapselta ole ikinä ollut oikeastaan edes vaihtoehto. Aiomme kertoa kaiken mitä itsekin tiedämme ja uskomme että näin on todella paras. Sitä mietin joskus että jos olisimmekin odottaneet silloin rekisteröityä luovuttajaa ei olisi nyt tätä ongelmaa, mutta sitten lapsemme ei tietenkään olisi juuri tämä maailman ihanin pakkaus! Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan? Eli tässä mielessä en todellakaan mitään tekisi toisin!!!!
Tuo siirtymäaika on tosiaan ihan "epäreilu":(
Sitä vähän mietittiin että jos lain jälkeen yritykseen lähdemme, niin olisiko viisasta antaa ensin ajan kulua??? (Mitä se taitaa väistämättä tehdäkin kun luovuttajien määrä totaalisesti pienenee.) Näin (mahdollisilla...)lapsilla olisi vähän isompi ikäero, eivätkä näin olisi ainakaan murrosiässä lähekkäin. En tiedä. Olen aika pitkälti sitä mieltä että ei elämää juuri voi suunnitella. Yleensä asiat menevät ainakin sitten ihan päinvastoin....