Minua on vähän pistänyt silmään jatkuva korostus siitä, miten abortti on vain ja ainoastaan naisen päätettävissä oleva ajatus. Tähän on sitten käsittääkseni esitetty kaksi pääperustetta
a) raskaus on naiselle fyysisesti ja emotionaalisesti niin vaativa, ettei hän voi vastentahtoisesti käydä semmoista lävitse
ja
b) aborttia ei voi naiselta vaatia, edes alkuvaiheessa, koska naisella voi olla jo "side" tulevaan lapseen ja sitten nainen saa siitä psykologisia ongelmia.
Mielestäni nämä ovat sinänsä riittämättömiä perusteita sille, että nainen olisi se ehdottomasti ja vain päätäntävallassa oleva, mikäli kuvioissa on mies, joka olisi asiasta eri mieltä.
Kohdan a suhteen mies joutuu kärsimään myös fyysistä ja hengistä vaivaa, vaikka ei tahtoisikaan lasta, jopa pidempään kuin nainen päinvastaisessa tapauksessa (18 vuotta). Yleensä lisäkustannukset pitää omalla hiellään ansaita. Samaten ei-toivottu lapsi on yhtälailla miehelle emotionaalinen rasite. Siinä mielessä miehellä olisi ilman muuta oikeus vähintäänkin juridiseen aborttiin nykylainsäädännön valossa.
Kohta b on myös kestämätön tapauksessa, jossa mies haluaisi lapsen. Miehellä voi olla myös side lapseen - ja fyysisestihän on jo todettu että abortti on rutiinitoimenpide.
Abortissa on siis ennen kaikkea kysymys jostain muusta kuin siitä, että "naiselle tuo tai tämä ongelma olisi kestämätön".
Tämä johtaa meidät seuraaviin loogisiin vaihtoehtoihin, jotta lainsäädäntö tulisi aidosti tasa-arvoisemmaksi (sikäli kuin uskonnolliset näkökulmat unohdetaan).
a) nainen ja mies haluavat abortin -> abortti on selviö
b) nainen ja mies haluavat lapse -> tämähän on se upein mahdollinen tilanne
c) nainen haluaa lapsen, mies ei -> miehellä on mahdollisuus juridiseen aborttiin, mutta ei painostaa naista fyysiseen aborttiin (koska katsomme, että psykologinen vamma esim. tapauksessa, jossa nainen pitää sikiötä jo ihmisenä on liian suuri). Samalla hän menettää myös kaikki oikeutensa lapsen huoltajuuteen tulevaisuudessa, ellei nainen toisin päätä. Yhteiskunta tukee yksinhuoltajaa tarpeen mukaan.
d) mies haluaa lapsen, nainen ei -> lapsi synnytetään (koska psykologinen vamma miehelle tapauksessa, jossa hän pitää syntymätöntä lastaan ihmisenä, on liian suuri). Nainen on oikeutettu korvauksiin esim. työkyvyttömyysajaltaan. Yhteiskunta tukee miestä yksinhuoltajana - mies on velvoitettu huoltamaan lapsensa. Ainut poikkeus tietysti tästä ovat raiskaustapaukset tai uhka äidin terveydelle, jolloin abortti pitäisi psyykkisten jne. ongelmien välttämiseksi olla selvä.
Jotta välttäisimme kohtia c ja d mahdollisimman paljon, olisi syytä yhteiskunnan taholta tehdä selväksi seksisuhteisiin ryhdyttäessä tämä lainsäädäntö ja rohkaista jo kouluista asti tekemään kirjallinen sitoumus seksisuhteeseen ryhdyttäessä. Kun asiaa toitotetaan tarpeeksi paljon, niin asenteet voisivat muuttua.
Abortti on siis mielestäni jotain muuta kuin yksityisasia. Se koskettaa aina vähintään kahta ihmistä, myös silloin kun erimielisyys vallitsee vaikkapa sikiön ihmisarvosta. Siksi tarvitsisimme mielestäni tasa-arvoisempaa lainsäädäntöä nykyisen naiskeskeisen lainsäädännön sijaan asiasta - sekä huomattavasti enemmän ennaltaehkäisevää valistusta.
a) raskaus on naiselle fyysisesti ja emotionaalisesti niin vaativa, ettei hän voi vastentahtoisesti käydä semmoista lävitse
ja
b) aborttia ei voi naiselta vaatia, edes alkuvaiheessa, koska naisella voi olla jo "side" tulevaan lapseen ja sitten nainen saa siitä psykologisia ongelmia.
Mielestäni nämä ovat sinänsä riittämättömiä perusteita sille, että nainen olisi se ehdottomasti ja vain päätäntävallassa oleva, mikäli kuvioissa on mies, joka olisi asiasta eri mieltä.
Kohdan a suhteen mies joutuu kärsimään myös fyysistä ja hengistä vaivaa, vaikka ei tahtoisikaan lasta, jopa pidempään kuin nainen päinvastaisessa tapauksessa (18 vuotta). Yleensä lisäkustannukset pitää omalla hiellään ansaita. Samaten ei-toivottu lapsi on yhtälailla miehelle emotionaalinen rasite. Siinä mielessä miehellä olisi ilman muuta oikeus vähintäänkin juridiseen aborttiin nykylainsäädännön valossa.
Kohta b on myös kestämätön tapauksessa, jossa mies haluaisi lapsen. Miehellä voi olla myös side lapseen - ja fyysisestihän on jo todettu että abortti on rutiinitoimenpide.
Abortissa on siis ennen kaikkea kysymys jostain muusta kuin siitä, että "naiselle tuo tai tämä ongelma olisi kestämätön".
Tämä johtaa meidät seuraaviin loogisiin vaihtoehtoihin, jotta lainsäädäntö tulisi aidosti tasa-arvoisemmaksi (sikäli kuin uskonnolliset näkökulmat unohdetaan).
a) nainen ja mies haluavat abortin -> abortti on selviö
b) nainen ja mies haluavat lapse -> tämähän on se upein mahdollinen tilanne
c) nainen haluaa lapsen, mies ei -> miehellä on mahdollisuus juridiseen aborttiin, mutta ei painostaa naista fyysiseen aborttiin (koska katsomme, että psykologinen vamma esim. tapauksessa, jossa nainen pitää sikiötä jo ihmisenä on liian suuri). Samalla hän menettää myös kaikki oikeutensa lapsen huoltajuuteen tulevaisuudessa, ellei nainen toisin päätä. Yhteiskunta tukee yksinhuoltajaa tarpeen mukaan.
d) mies haluaa lapsen, nainen ei -> lapsi synnytetään (koska psykologinen vamma miehelle tapauksessa, jossa hän pitää syntymätöntä lastaan ihmisenä, on liian suuri). Nainen on oikeutettu korvauksiin esim. työkyvyttömyysajaltaan. Yhteiskunta tukee miestä yksinhuoltajana - mies on velvoitettu huoltamaan lapsensa. Ainut poikkeus tietysti tästä ovat raiskaustapaukset tai uhka äidin terveydelle, jolloin abortti pitäisi psyykkisten jne. ongelmien välttämiseksi olla selvä.
Jotta välttäisimme kohtia c ja d mahdollisimman paljon, olisi syytä yhteiskunnan taholta tehdä selväksi seksisuhteisiin ryhdyttäessä tämä lainsäädäntö ja rohkaista jo kouluista asti tekemään kirjallinen sitoumus seksisuhteeseen ryhdyttäessä. Kun asiaa toitotetaan tarpeeksi paljon, niin asenteet voisivat muuttua.
Abortti on siis mielestäni jotain muuta kuin yksityisasia. Se koskettaa aina vähintään kahta ihmistä, myös silloin kun erimielisyys vallitsee vaikkapa sikiön ihmisarvosta. Siksi tarvitsisimme mielestäni tasa-arvoisempaa lainsäädäntöä nykyisen naiskeskeisen lainsäädännön sijaan asiasta - sekä huomattavasti enemmän ennaltaehkäisevää valistusta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
...kuvioissa, niin silloinhan homma on nykylainsäädännön mukaan selvä.
Epäeettisin on tilanne, jossa nainen ei halua miestä vaan silkan elättäjän (jollaisia tiedän tapahtuneen), joka poistuu tuon ehdotukseni kohdan c myötä.
En tiedä yhtään tapausta itse, jossa mies olisi halunnut lapsen, nainen ei. Mutta uskoisin semmoisten olevan hyvin mahdollisia. Onkohan tällä palstalla ollut semmoisista tilanteista miesten kertomuksia? Vai onko semmoinen tilanne puhtaasti hypoteettinen?
Itse pidän semmoista tilannetta yhtä karmeana kuin sen, että nainen pakotettaisiin vastentahtoisesti aborttiin. Kaikille pitäisi olla selvää, ettei se ole inhimillistä.
...mahdollisuus juridiseen aborttiin riittävä yhteiskunnan tuki yksinhuoltajalle poistaisi myöskin naisten harteilta paineen siitä, että hän pilaisi miehen "elämän" ja tekisi semmoisesta väärästä näkökulmasta lähtien hätiköityjä ratkaisuja tai kokisi tulevansa painostetuksi.
Ehdotukseni olisi, että tämä olisi tilanne, ellei pariskunta olisi ennalta toisin sopinut. (Esim. nainen voisi allekirjoituttaa miehellä suhteeseen ruvetessaan hyvinkin standardisopimuksen, jossa pidättää itselleen oikeuden päättää mahd. abortista).
Vaikka tämä "sopimusjuttu" kuulostaa triviaalilta tai omituiselta, niin mielestäni kysymys olisi vain uudenlaisesta käytännöstä. Vieläpä hyvästä sellaisesta, koska semmoinen yhdessä laajan valistuskampanjan ja tiukemman lain kanssa ikään kuin pakottaisi ajattelemaan ihmisiä ennalta nykyisen laissez faire -porskuttelun sijasta.
Kyse on siitä, mitä yhteiskuntana haluamme tehdä ja mitä priorisoimme. Nykyisin priorisoimme aborttimyönteistä politiikkaa noin yleensä, mikä näkyykin aborttiluvuissa.
Perusongelma on se, että nainen kokee abortin eri tavoin kuin mies. Olen yksi, joka vastasi provoketjuusi, ja meillä ongelma tuli juuri siitä, että mieheni halusi abortin, koska katsoi kyseessä olevan lähinnä hygieniaongelma, ja minä tein sen silkasta rakkaudesta miestä kohtaan. Sitten kun surin lasta, joka meni lähinnä miehen hyvinvoinnin takia, miestä kävi jopa vituttamaan se, että en ollutkaan enää se onnellinen nainen.
Minusta miehellä ei voi olla sanavaltaa asiassa sen vuoksi, että hänen kehostaan tai mielestään ei poisteta mitään. Ei minua kiinnosta, jos naapurin sedältä leikataan paise selästä, ja yhtä vähän mieshenkilöä kiinnostaa, jos minulta abortoidaan sikiö. Minä kuitenkin..no, en ehkä murhannut sitä 7-viikkoista onnetonta räkäklönttiä, joka sisälleni tuli, mutta luovuin lapsestani ja äitiydestäni, ja otin vastuun ihmiselämän lopettamisesta.
En kiellä, ettenkö olisi ajatellut, että en todellakaan halua lasta sillä hetkellä, mutta silti moraalisena ihmisenä otan asian aika vakavasti. Minä luulin, että asia on miehelle suuri ja hän on huolesta kippurassa sydän surren päätynyt siihen, että tämä lapsi on lopetettava. Sitten kävikin ilmi, että hän lähinnä ajatteli omaa mukavuuttaan, eikä todellakaan edes miettinyt, että se lapsi oli jo tulollaan.
Nainen joutuu elämään asian kanssa, minäkin olen tässä 2 vuotta paininut enemmän ja vähemmän masentuneena. Miestäni masentaa vain se, että seksi ei pelitä enkä lirkuttele hänelle niinkuin ennen. Tämä koulu on ollut minulle erittäin rankka. Ainoa asia, jonka voin sanoa aborttia pohtiville naisille, on se, että mies on viimeinen, jota kannattaa kuunnella. Niin tyhmällä oliolla ei voi olla sanavaltaa elämää koskeviin päätöksiin.
Minusta mies voi kantaa vastuunsa joko
a) pidättymällä seksistä
b) käymällä vasektomiassa (jolloin hän voi pakastaa siittiöitään täsmäkäyttöä varten
c) kustantamalla ruikkimisensa seuraukset
...miehellä ei pidä olla sananvaltaa siihen, että nainen haluaa pitää lapsen.
Tuo "häntä-heikki"-ongelma on sitten esittämässäni mallissa todellinen (uskon, että se on myös yleisempi, kuin tilanne, jossa mies haluaisi pitää lapsen, mutta nainen ei. Mitenkähän pitäisi kutsua naista, joka mukavuuttaan haluaisi abortin?).
Minusta on sääli, että puhut miehistä noin yleensä tyhminä olioina - se on mielestäni väärä lähtökohta noin yleensä aborttikeskustelulle.
Tarinasi puoltaisi tuota juridista aborttia miehelle, JOTTA naiselle ei tulisi siitäkään paineita, että "pilaa" miehen elämän ellei suostu aborttiin. Kuten sanot, olen samaa mieltä ehdottomasti siitä, että se on väärä lähtökohta abortoida. Toisaalta - jos itse olit kuitenkin valmis aborttiin, niin oletko varma, ettet siirrä omaa pahaa oloasi tässä nyt kovinkin paljon tuon miehen reaktion pääksi?
Huono pohja parisuhteellenne on, jos sanot miestäsi tyhmäksi... Pidätkö myös naisia tyhminä, jotka tekevät abortin "omasta mukavuudenhalustaan"? (Vai ajatteletko naivisti, ettei ole semmoisia naisia - minäpä tiedän, että on useita, jotka sanovat, että eivät viitsisi vahingonkaan sattuessa kantaa lasta, vaan ottaisivat abortin sen kummempia pohtimatta... Omalla logiikallasi pidät heitä tyhminä?)
Itse kannatan kaikkia kohtia a, b ja c. Tosin seksissä on muitakin vastuullisia osapuolia kuin mies...
Aika selvää taitaa olla, että parisuhde on aidosti lujilla, jos ihmisillä on "vahingon" suhteen erilainen näkökohta.
miehen järjestä ajattelen kutakuinkin samoin.
asiaan vain, jos hän on paitsi odotettavan lapsen isä myös lasta odottavan naisen aviomies. Jos taas kysymys on au-äidistä, niin tietysti hän päättää yksin asian.
Erityisesti miesten pitäisi välttää avioliiton ulkopuolisia suhteita tai ainakin huolehtia niissä itse ehkäisystä, ettei joutuisi jotenkin petetyksi.
tasan niin kauan, kun se on nainen joka sen lapsen joutuu kantamaan. Horiskoot miehet omiaan heti kun voivat hoitaa homman itse.
...et nyt esittänyt mitään järkiperustetta, joka olisi kumonnut avaukseni logiikan.
Lasta "kannetaan" sentään vain jokunen hassu kuukausi - kun taas hänen henkinen kantamisensa on paljon pidempi ja vaativampikin prosessi.
Seksiin tarvitaan sitten aina kaksi. Niin kauan kuin emme puhu raiskauksista.
Raskaudessa ja synnytyksessä on aina omat riskinsä, jos nainen ei halua näitä riskejä ottaa, on hänellä siihen oikeus. Mies voi aina kertoa oman mielipiteensä abortista, mutta naiselle kuuluu se lopullinen päätös, haluaako hän synnyttää lapsen vai ei.
...tietysti, että tuo päätös tapahtuu jo siinä vaiheessa kun aletaan harjoittaa vapaaehtoista seksiä.
Tietysti, mikäli asiasta olisi sovittu ennalta, niin asia olisi selvä.
Raskaushan on selvä riski vaikka ehkäisyä käytettäisiinkin. Samatenhan esim. liikenteessä pitää varautua ennalta riskeihin ennen kuin lähdetään vaikkapa ajamaan autoa (liikennevakuutus, ajokorttitutkinto osoituksena kypsyydestä ja taidoista).
Yhteiskunnassamme on vain tahdosta kiinni, että
A) tekisimme Narin ehdottaman elämänmyönteisemmän lainsäädännön, ellei muuta ole sovittu ja
B) esim. aborttia mahdollisesti ajattelemaan kykeneville naisihmisille (joita näyttää onneksi olevan vielä vähemmistö) sitten voisi olla tarjolla standardisopimus, jonka voisi allekirjoituttaa satunnaisella tai vakituisellakin seksikumppanilla - silloin ei miehellä olisi mitään nokan koputtamista.
Tämä tietysti myös vaatisi mittavaa valistuskampanjaa. Jo 2000 vuosittaista vakavampaa psykologista ongelmaa (20% abortin tehneistä naisista) on sinänsä semmoinen lasti yhteiskunnallemme, vaikka ei uskoisikaan NArin tavalla että menetämme samalla 11000 ihmishenkeä joka tapauksessa, olisi semmoinen asia, joka pitäisi pystyä ennalta ehkäisemään nykyistä paremmin.
Mehän olemme tässä reilusti suuremmissa määrissä menetettyjä ihmishenkiä ja vammoja, mitä liikenteen suhteen - joka on paljon tarkemmin säänneltyä ihmisten välistä toimintaa nykyisin...
Nari tässä kuuluttelee vähän enemmän vastuullisuutta tuohon huiskimiseen. Puolin ja toisin.
Näinköhän tuollainen sopimus olisi sitova? Esim. Pari on suhteen alussa tehnyt sopimuksen ja parin vuoden yhdessäolon jälkeen nainen tulee vahingossa raskaaksi. Silloin mies huomaakin haluavansa lapsen mutta nainen ei. Jos silloin olisi voimassa laki, että mies saa pakottaa naisen synnyttämään lapsen, niin miehellä saattaisi olla perusteet sopimuksen mitätöintiin. Mies on saattanut jo unohtaa koko sopimuksen, mutta nyt hänen elämäntilanteensa on muuttunut ja hän haluaisi ja pystyisi huolehtimaan lapsesta.
Jos mitään soppimusta ei ole tehty, jää nainen periaatteessa miehen armoille. Mies voi pakottaa naisen synnyttämään tai sitten jättää kaiken vastuun naiselle, onko se muka oikein?
Missä muuten ovat lapsen oikeudet? Lapsellahan se oikeus siihen elatukseen ja perintöön on. Sun ehdotuksissa mies voi täysin hylätä lapsen ja jos hän myöhemmin haluaisi tavata lapsen, voi äiti estää sen.
Noista riskeistä vielä sen verran, että niitähän ei välttämättä voi etukäteen tietää. Voi tulla raskausmyrkytystä, diabetesta, synnytksessä verenvuotoja, repeämiä ja kyllä naisia kuoleekin synnytksiin. Voiko joku toinen ihminen pakottaa naisen noihin riskeihin?
...esim ilman sopimusta elatusvastuu on aina miehellä tapauksessa, jossa nainen päättää pitää vahingon, mielestäni.
Sopimushan tuommoisessa tapauksessa on sitova, mikäli jompi kumpi sopimusosapuoli haluaa sitä noudattaa, eikä sitä ole purettu (esim. hävittämällä ko. paperit).
Esim. ehkäisyriskeistä pitäisi kaikkien jo tietää... Mielestäni höpöhöpöä on sanoa, ettei "riskeistä tiedetä". Se on lähinnä sitä ihmisten ajattelemattomuutta.
Sopimus"vaade" tai sitten tiukka laki, jos ei sovita muutoin, toisi asiat eksplisiittisestiesille jo ensin.
Naisten eikä miesten ei ole pakko harrastaa seksiä - se on täysin vapaaehtoista toimintaa. Eikä naista voi pakottaa, jos hän tuommoisen sopimuksen miehellä teettää. Jos taas mies ei tuommoiseen sopimukseen suostu, niin nainen voi miettiä, että kannattaako ensinkään alkaa "riskeeraamaan" semmoisen heppusen kanssa... Sehän voi olla vaikka joku fundamentalisti.
ei ole mitään oikeutta lapsiinsa, jos hän ei ole näiden äidin aviomies. Minusta naimisissa oleva nainen joka aikoo tehdä abortin, hankkikoon siihen miehensä suostumuksen. Seurustelusuhteissa miehellä taas ei ole mitään laillista oikeutta lapsiinsa ja näin on toki hyvä. Avioliittohan on sopimus aviomiehen oikeudesta vaimonsa synnyttämiin lapsiin.
Miehet älkää harrastako avioliiton ulkopuolista seksiä, vaan viekää rakastettunne vihille, ennen kuin aloitatte hänen kanssaan sukupuolisuhteen!
"Raskaudessa ja synnytyksessä on aina omat riskinsä, jos nainen ei halua näitä riskejä ottaa, on hänellä siihen oikeus. Mies voi aina kertoa oman mielipiteensä abortista, mutta naiselle kuuluu se lopullinen päätös, haluaako hän synnyttää lapsen vai ei."
Sinä, Nari_Säde, vastasit tähän näin:
Raskaushan on selvä riski vaikka ehkäisyä käytettäisiinkin. Samatenhan esim. liikenteessä pitää varautua ennalta riskeihin ennen kuin lähdetään vaikkapa ajamaan autoa (liikennevakuutus, ajokorttitutkinto osoituksena kypsyydestä ja taidoista).
Elikä olet siis sitä mieltä, että naisen pitää jokatapauksessa ottaa se riski, mitä raskaus tuo tullessaan (ja pahimmassa tapauksessa synnyttää lapsi vastoin tahtoaan), mutta miehen ei tarvitse sitä riskiä ottaa, jos on onnistunut keplottelemaan nimen "sääntöpapereihin". Elisun "säännöillä" mies voi päästä siitä riskistä että voi joutua elatusvelvolliseksi?
Eli jokatapauksessa nainen on ainoa jolle fyysiset riskit tulevat. Sun säännöillä olisi vaan siis sellainen kohta, jossa mies pääsis täysin vastuustaan. Mutta missään ei ole sellaista kohtaa jossa nainen pääsis täysin vastuustaan ilman riskiä.
Ja lasta et huomioi ollenkaan missään vaiheessa. Vaikuttaa hyvin kypsymättömältä ajatusmallilta.
Puhut asiaa: tilanne on epätasa-arvoinen miehen kannalta, mikäli hän haluaa lapsen ja nainen ei.
Mutta jos mietitään ainoastaan fyysiseltä kannalta, kumpi on pahempi: pakkoraskaus ja synnytys, jotka vaikuttavat oleellisesti niin omaan kehoon kuin mieleenkin, vai abortti, jossa omaa kehoa ei operoida, mutta psyykkisesti myös raskasta. Sillon kallistuisin sille kannalle, että lapsenpitotilanteessa tahtomattaan oleva nainen kärsisi enemmän kuin abortin kohtaava mies, joka kuitenkin tulevaisuudessa voisi hankkia lapsia.
Naiselta voi myös mennä työpaikkakin alta raskauden takia, hän voi jäädä tyhjän päälle, ja sellainen tilanne olisi melko huonosti korvattavissa.
...aiheesta laajalta jo aiemmin, ja mielestäni esiin on noussut erittäin hyvä ajatus jonka sinäkin tässä esitit, sosiaalinen abortti :D tapauksessa jossa nainen haluaa lapsen ja mies ei, voisi mies irtisanoutua raskaudesta taloudellisesti ja sosiaalisesti, kaikista oikeuksista ja velvollisuuksistaan lasta kohtaan. Ainut jolle käytäntö olisi tietenkin epäoikeudenmukainen olisi lapsi itse, valitettavasti. Mutta jos hänen äitinsä on katsonut paremmaksi vaihtoehdoksi hänen syntymänsä ilman isääkin, kuin abortin, hänellä silloin oletettavasti on hyvä syy näin tehdä.
Yhä olen sitä mieltä että kun on kyse raskaudesta, naista ei voi pakottaa kumpaankaan vaihtoehtoon niin että tilanne olisi mitenkään ihmisarvoinen. SIksi naisen tahto on aina etusijalla. Kuten sanottua, siinä vaiheessa kun mies pystyy raskauden fyysisen puolen hoitamaan, siitä vaan :D raskaus ei ole vain yhdeksän kuukautta ja pam.
***
...aiheessa sikäli, että olen tuommoisen eksplisiittisen aborttisopimuksen kannalla, mikäli nainen haluaa säilyttää oikeutensa myös aborttiin ilman isän myöntävää kantaa.
Ts. lainsäädäntö sikäli tiukemmaksi, että oletusarvoisesti jos "vahingolle" on toinen vanhempi halukas huoltajaksi, on lapsi synnytettävä.
Tämä homma voidaan sitten kiertää esim. sillä, että seksisuhteeseen ryhdyttäessä nainen allekirjoituttaa vaikkapa määrämuotoisen seksi/aborttisopimuksen miehen kanssa, jossa mies sanoutuu irti kaikista oikeuksistaan "vahingon" sattuessa. Tämmöiseen sopimukseen voisi sisältyä klausuuli myös siitä, että nainen sanoutuu irti kaikista vaateistaan mahd. vahingon sattuessa, mikäli mies ei ole vielä "kypsä isäksi".
Muutoin siis kiristettäisiin abortin saantia, mikäli isä olisi halukas isäksi ja toisaalta säilytettäisiin isän elatusvelvollisuuse, ellei hänellä ole tuommoista ennalta tehtyä sopimusta näyttää, jossa varaa itselleen "vahinkovakuutuksen" naiselta.
Tämä toimisi mielestäni oikein hyvin - ja nimenomaan kiristynyt laki, jonka voisi kiertää vain keskinäisellä eksplisiittisellä sopimuksella voisi mielestäni tuoda enemmän keskustelua satunnaisen huiskiminen kuset housuissa -ajattelutavan sijaan.
Vrt. liikennevakuutus ajokorttivaatimukset niinkin arkipäiväisen asian, kuin autolla ajon, suhteen.
Tuo kuulostaa todella pahalta minun korvissani. Periaate on kuitenkin aina vain sama, jos ehkäisy pettää, nainen kärsii vahingot. Mies voi astella takavasemmalle käymättä läpi mitään jos ei huvita. Nainen ei pääse helpolla koskaan, hän ojn aina se joka tulee raskaaksi :D
***
Jos sopimusta ei ole, ja ehkäisy pettää JA jos ollaan erimielisiä
a) mies tulee elatusvelvolliseksi, jos nainen haluaa pitää lapsen
b) nainen joutuu synnyttämään lapsen, jos mies pitää sitä jo jälkeläisenään ja hänellä on lapseen jo psyykkinen suhde.
Ongelmaahan ei ole, jos molemmat haluavat abortin, isästä ei ole tietoakaan (jolloin ei olisi elättäjääkään) tai sitten molemmat haluavat pitää lapsen.
Sopimusasia olisi hyvä sitten siinä mielessä, että sekä miehellä että naisella olisikin nyt kannustin välttää riskejä ja keskustella asiat oikeasti läpi ennen "huiskimista". Se lisäisi vastuullisuutta ja ehkäisisi "itkemistä, kun pissi on pöksyissä".
Seksin harrastaminen on aina vapaaehtoista (raiskaus ei ole seksiä) - nyky-yhteiskunnassa kun tieto asiasta on lisääntynyt ja tiedämme myös ehkäisyyn liittyvät riskit, niin on vain luonnollista pyrkiä suhtautumaan niihin ennakolta.
Mielestäni kaikista epänormaaleinta on vain huiskia huoletonna, niin mieheltä kuin naiseltakin, ja sitten miehenä itkeskellä elatusvelvollisuuksiaan (pahimmassa tapauksessa) tai naisena vonkua, kuinka on niin ja niin rankkaa, kun poikaystäväkin painostaa aborttiin jne.
Jos on sopimus, niin voi sanoa painostajalle että painus hiiteen, me tehdään, kuten puhuttiin. Jos ei ole, niin valistunut nainen sanoo, että nytpäs elätät - tai valistunut elämänmyönteinen mies sanoo, että on elämän säilyttämisen puolella.
Tämä parantaisi molempien osapuolten asemaa - sopimus on sopimus, ja kun asiat on mietitty, niin se on pulinat pois. (Huom! naisella olisi sopimuksella siis aidosti mahdollisuus varmistaa "oikeus aborttiin" kaikissa tapauksessa - ja jos mies ei tuohon suostu ennalta, niin voi pohtia, että kannaako tuommoisia riskejä ottaa - eikä itkeskellä jälkeenpäin miehen erimielisyyttä.)
seksisuhde jonkun naisen kanssa anna sinulle mitään oikeuksia. Sinulla on oikeuksia vain silloin, jos olet lapsesi äidin kanssa naimisissa.
peesi! Tuo sattuu unohtumaan niin monilta miehiltä! Vie nainen vihille ja ala sit vaatiin oikeuksia lapseen.