onko muitakin joiden mielestä yliopisto on todella ahdistava ja kylmä paikka? Luulis että tässä vaiheessa ku kevätkin on kohta käsillä, olis jo vähän tottunu mutta ku ei.. en oikeasti tiedä jatkanko ensi syksynä ku on niin yksinäistä ja ahdistavaa.. mikä neuvoksi? ala olis oikea mutta ku muuten on niin ankeaa
yliopisto ahdistava paikka:'(
surkea
163741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Liikuntaa? Hymy huulilla tekee jo paljon, saa ihmiset lähestymään.
Mielestäni yliopisto ei sinänsä ole kovin ankea paikka opiskella, mutta itellä sama ettei oo oikein kavereita saannu. :( Saanks kysyy mitä opiskelet?
kannattaa mennä oman ainejärjestön ja yleisiin yo:n järjestämiin tapahtumiin, siellä on yleensä eniten uusia opiskelijoita joten tapaat muita samanlaisia. Sitkeesti vaan kaikenmaailman kissaristiäisiin niin kyllä niitä tuttuja ja uusia ystäviä alkaa löytyä.
Yo:n liikuntamahdollisuudet ovat myös mahtavat, on mahdollisuus harrastaa vaikka mitä. Sieltä voi löytyä myös kavereita. Joten jaksa nyt vielä vähän, ja mene nyt rohkeasti käymään tapahtumissa ja etsi itsellesi sopiva harrastus, aloita vaikka sähly. Kukaan ei nimittäin tiedä että olet kiva tyyppi jos kuljet vaan koulun ja kodin väliä.
pitää kunnon hajurakoakin opiskeluihin. Eli pitää huolta, ettei kaikki aika mene vain opiskelemiseen ja koulun asioissa. Pidä säännöllinen ja kunnollinen vapaa-aika koulunpäivän vastapainoksi. Varmaan paremmin sanottu kuin tehty...mutta pidä välillä vaikka väkisin kiinni kaveritapaamisista ja harrastushetkistä, vaikka "tuollaisen ylimääräisen" poisjättäminen kiehtoo välillä, kun olisi ns. järkevämpää koulutekemistäkin tehtävänä. Jos duunaa myöhään iltaan koulujuttuja, niin vastaavasti aamulla ei tahdo kone lähteä käyntiin :)
Tsemppiä, tee asioita rohkeasti sillä tapaa, kuinka ne ovat sinulle parhain päin.
yrittää hankkia kontakteja oman alan opiskelijoihin ja muihinkin. Niistä myös hyödyt myöhemmin, kun olet jo työelämässä.
Paskat työelämässä mistään tutuista on hyötyä, hyväksikäyttäjiä sikoja enemmistö.
Tota samaa valittelen itse aina toistamiseen, olen aloittanut viime syksynä. Yhteisöllisyys puuttuu kokonaan. Esim. keskustassa hengaillessa on kurjaa, törmään harvoin tuttuihin. Muutenkin alkaa tottua siihen, että ei tule juuri juteltua ihmisten kanssa. Viime aikoina olen harrastanut small talkia yliopistoliikunnan tiloissa ja siellä ihmiset ovat jopa jutelleet takaisin.
Aina kun valitan tätä, minulle sanotaan, että liity ainejärjestöön tai osakuntaan, siellä tapaat ihmisiä. En kuitenkaan voi, koska vuokra pitää maksaa, vapaa-aika kuluu töitä tehden.
En yhtään ihmettele, että joillain napsahtaa päässä yliopistossa, sen verran ankeaksi tunnen oloni ainakin itse. Olisi mukavaa, jos luennoilla harrastettaisiin jotain ryhmäyttämistä kuten tehdään alemman tason oppilaitoksissa. Ei kai kenellekään voi olla haittaa siitä, että vieruskaverin kanssa voi jutella.
Eikö yliopistossa enää ole ns. tuutoriryhmiä? Kun itse aloitin opiskelut yo:ssa 1990-luvun lopulla, en tuntenut ketään koko kaupungista. Oma tuutoriryhmä auttoi kuitenkin tässä ja loppusyksystö oli jo paljon ystäviä. Entäpä erilaiset harrastusporukat, joita yliopistolla on pilvin pimein tai osakunnat, joissa porukkaa samalta seudulta kuin mistä itse? Mitä muuten opiskelette? Miten teillä oli järjestetty 1.vuoden aloitus syksyllä muiden alottavien kanssa?
Kuten jo itse sanoin, kritiikkini kohdistuu siihen, että ihmiset eivät juurikaan juttele niille, joita eivät jo ennestään tunne. Jos luit viestini niin kerroin siinä, että en työntekoni takia voi ottaa osaa kaikenlaisiin osakunta ym. kissanristiäisiin.
minullakin, opiskelen ja käyn töissä opintojen ohella illat, joten biletyksiin en pysty osallistumaan. Vapaapäivät kuluvat koulun rästijuttujen parissa. Aluksi yritin luennoille mennessä tervehtiä tervehtiä vierustovereita ja vaihtaa pari sanaa, mutta kun tervehdykseen ei vastata tai vastaus on ynähdys niin eipä sitä pidemmän päälle jaksa.
Töissä koin heti kuuluvani porukkaan ja siellä on tosi hyvä henki työkavereitten kesken ja ihmiset tervehtivät toisiaan ja juttelevat tuntemattomillekin. Yliopistolla taas kaikki hakeutuvat omiin nurkkiinsa ja kuppikunnat eivät kommunikoi keskenään jos ei ole pakko. Töissä jos menen tyhjään ruokatilaan syömään niin seuraava ruokailija istuu lähes poikkeuksetta samaan pöytään ja syntyy keskustelua jostakin aiheesta, usein tosi hupaisia hetkiä.
Aloitin opinnot ja työt samaan aikaan mutta kännykässäni on melkeinpä vain työkavereiden numeroita. Pari numeroa vain opiskelukavereilta. Yliopistolla olo on usein yksinäinen ja ulkopuolinen ja tunnen viihtyväni paremmin töissä kuin koulussa.
Työkavereiden kanssa on tehtävä yhteistyötä ja sitä helpottaa toisiin tutustuminen kahvi- tai ruokatauoilla, työn lomassakin. Työpaikalla kaikki käy usein itsestään, toisin kuin yliopistolla.
Osakunnat tai oma ainejärjestö ovat kaikille avointa toimintaa, jos ei sinne jaksa mennä mukaan, on yksinkertaisesti laiska.
Muutapa soluasuntoon asumaan, niin saat heti kaksi kaveria, jätä opiskeluilta ja työnteolta aikaa bilettämiselle, niin kavereista ei tule loppua.
Sulla on prioriteetit pielessä, jos kuvittelet, että ihmiset pääasiallisen työntekonsa, opiskelun keskellä alkavat pitää hauskaa kanssasi. Sille on oma paikka ja aika, sinä et vain omasta tahdostasi ole ollut paikalla.
Taas yksi, joka ei lue, mitä kirjoitan.
En kuvittele, että ihmiset alkavat pitää hauskaa kanssani mutta ihmettelen sitä, kuinka vähäisessä määrin ihmiset ovat kontaktihakuisia yliopistolla käydessään luennolla tai syömässä.
Ollessani alemman tason oppilaitoksessa tätä ennen tutustuin ihmisiin täysin spontaanisti oppitunneilla ja ruokalassa. Yliopistolla tällainen tuntuu olevan aivan kiven takana.
Eivät kaikki halua muuttaa soluasuntoon asuttuaan monia vuosia yksiössä ja myöskään noista solukämppiksistä ei välttämättä tule mitään parhaita kavereitasi vaan joskus suorastaan päin vastoin.
Useimmilla opiskelunsa aloittavilla taitaa olla hieman liian ruusuinen kuva opiskelun arjesta. Ota huomioon yksinäisyyden astetta arvioidessasi myös se, että toisilla voi olla helpommat lähtökohdat kaveripiirin muodostamiseen, kuten entiset koulukaverit, armeijakaverit, puoliso, lapset, vanhemmat, sukulaiset, varallisuus, työ, aktiivinen opiskelijatoiminta, harrastukset, ulkonäkö, persoonallisuus, mielenterveys ...näitähän riittää vaikka kuinka. Osaan näistä tekijöistä voit itse vaikuttaa, osan kanssa pitää oppia elämään.
Suhtaudu opiskeluun niinkuin itsenäiseen yrittämiseen, jossa joudut luomaan omat kontaktiverkkosi ja asettamaan saavutettavat tavoitteet. Yliopisto antaa tälle toiminnalle vain raamit, mutta sisällöstä päätät sinä itse. Tee vaikka paperilla kaavio opiskeluun liittyvistä eri osatekijöistä ja lisää siihen sen jälkeen harrastukset, työ ja kaikki muukin toiminta mitä haluaisit tehdä tai joudut pakosta tekemään. Sen jälkeen kokonaisuus on helpommin ymmärrettävissä, kun ensin olet konkretisoinut sen sisällön.
Muista sekin, että ystävyyssuhteiden ylläpitäminen vaatii aikaa ja työtä, eikä ole aina edes hauskaa. Jotkut pääsee tässä vähän halvemmalla, toiset joutuu maksamaan enemmän.
Se, ettei ehdi ainejärjestön toimintaan osallistua työn takia on kyllä ihan puppua.
Opiskelen yliopistolla toista vuotta. Ensimmäisenä vuonna tein kokopäivätyötä opiskelun ohella, sittemmin olen tehnyt kahta osa-aikaista päällekkäin. Silloin, kun on ollut vain yksi osa-aikainen, olen tehnyt lisäksi muita pieniä keikkatöitä. Opiskelut kärsii välillä hiukan: Joskus joutuu tiputtamaan jonkun kurssin ja joihinkin tentteihin joutuu menemään huonosti valmistautuneena. Itse en kuitenkaan tavoittele jatkuvasti huippuarvosanoja, vaan minulle tärkeämpää on, että itse tiedän oppineeni asian. Tämän vuoksi kertailenkin kesäisin niitä vähemmälle huomiolle jääneitä kursseja, kesäisin on kuitenkin vain kokopäivätyö ja vapaa-aikaa siis hyvin.
Opiskelujen ja töiden lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa alusta asti ja olen sitä kautta tutustunut aivan loistaviin tyyppeihin, jotka kaiken lisäksi ovat samalta alalta. Opiskelukavereihin kannattaa kuitenkin tutustua heti opiskelujen alussa, koska myöhemmin se on hankalampaa (ei tosin mahdotonta silloinkaan).
Oma asenne ratkaisee, ihan totta. Ajankäyttöään kun oppii hallitsemaan, niin ehtii vaikka mihin. Alusta asti vaan järjestöihin ja osakuntiin, ole aloitteellinen! Aina ei tarvitse roikkua yömyöhään baareissa (itse asiassa me ei tehdä sitä melkein koskaan), opiskelijat keksii kyllä paljon muutakin kivaa puuhaa. :)
Eipä siellä ainejärjestöissäkään niin "ystäviksi" aina tulla.. varsinkin jos koulutusohjelman opiskelijoiden välillä on kilpailua valmistumisesta ja opinnoista yleensä. muutenkin tuo ainejärjestötoiminta on melko takapajuista ja joudut sielläkin tekemään tuttavuutta melko pitkään ennen kuin ideioitasi edes kuunnellaan saati pääset joukkoon mukaan täysivaltaisena jäsenenä.Ainejärjestöhommissa pyörineenä tiedän sanoa että ne parhaimmat ystävät voivat löytyä myös harrastuksista ym..se on pitkälti kiinni myös kemioista, ihan niinkuin elämässä yleensä.