EEVAN AAPINEN

Näin Aulis Zidbeck kirjassaan:

”OLE VAPAA VAPAAKSI OSTETTU LAUMA” Lutherin tekstien valossa

"Anteeksisaamisessa edellyttää, että ihmisessä on herännyt syntiensä tähden suru ja anteeksisaamisen tarve. Tätä katumusta ja vanhurskauttamisen tarvetta ei ihminen voi itse aikaansaada, vaan se on Jumalan Hengen työtä. Luther kirjoittaa oikein katumuksesta:
Tämä on oikean parannuksen alku, että sydän ensinnä syntinsä tähden pelkää Jumalan vihaa ja sydämestä halajaa päästä vapaaksi siitä. ----
Jos katumus on oikein sydämessä ja mielesi on paha, ettäs tähän asti olet Jumalaa vastaan syntiä tehnyt, on sinun mahdoton sellaiseen syntiin mieluisesti jälleen itsesi antaa. Mutta semmoista katumusta ei ihminen itse taida toimittaa itsellensä; se on Pyhän Hengen työ, jonka hän toimittaa meissä Jumalan sanan kautta, joka ensinnä ilmoittaa synnin ja myös näyttää synnin rangaistuksen, iankaikkisen kuoleman.

Luther opettaa, että armolla ja anteeksiantamuksella tulee lohduttaa sellaista ihmistä, jonka sydämessä Jumala on saanut synnyttää katumusta ja vanhurskauden nälkää. "Syntiä nuhtelee Kristus niissä, jotka eivät syntiänsä tunne ja erinomattain niissä, jotka eivät tahdo syntisiä olla, vaan luulevat pyhiä olevansa, niin kuin fariseukset. Synnit antaa Hän anteeksi niille, jotka syntinsä tuntevat ja anteeksi pyytävät.”

Anteeksiantamus ei suinkaan merkitse lupaa synnin tekemiseen. Luther kohdistaa varoittavat sanansa niille, jotka luulevat armon ja anteeksiannon heille kuuluvan, vaikka elävätkin jatkuvasti synnissä. "Synnissä pysyä, eikä siitä eritä ja kuitenkin anteeksi pyytää, on julkinen Jumalan pilkka.

Murhe synnistä ja armon ikävöiminen johtavat Jumalan vaikuttamana anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Luther ei opeta, että herännyt ihminen (esimerkiksi temppelissä rukoileva publikaani) olisi jo vanhurskas. "Syntisi eivät sen tähden tule sinulle anteeksi annetuiksi, että panet niitä pahaksesi. Vaan siihen tarvitaan, että syntisen vaimo (tai mies) paran kanssa juokset Herran Kristuksen luokse etsien Häneltä syntien anteeksiantamusta. Siellä, missä Kristus, Pyhä Henki, ei ole läsnä sanaa kirkastamassa ja sillä ihmisiä lähestymässä, ei voi syntyä elävää, vanhurskauttavaa uskoa, vaikka sydämet olisivat tulvillaan Jumala-kaipuuta, vieläpä syntejään tunnustaisivat ja anteeksi anoisivat.

Mistä herännyt ihminen löytää Kristuksen? Tässä olemme tulleet Lutherin vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppien liittymäkohtaan.
””Pyhän Paavalin opin mukaan on maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, Jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee armon ja syntien anteeksiantamisen kautta, ja Pyhä Henki eläväksi tekemisen ja pyhityksen kautta, jokapäiväisen syntien poishiomisen elämän uudistamisen kautta, niin ettemme jää synteihimme, vaan voimme elää uutta elämää.””

Syntiä anteeksiantavana Kristus on siis löydettävissä seurakunnassaan, ei missään ulkopuolella.

””Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää Neitsyt Maria s .o. seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovaisensa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotain Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä siltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiveä, vaan se on joukko kristinuskovaisia ihmisiä; heihin tulee sinun pitäytyä ja katsoa, kuinka he uskovat, elävät ja opettavat, sillä heillä on totisesti Kristus luonaan. Mutta ulkopuolella Kristuksen seurakuntaa ei ole mitään totuutta, ei mitään Kristusta, eikä mitään autuutta, vaan ainoastaan rottia, hiiriä, kyykäärmeitä ja heidän myrkyllisiä oppejaan.””

Ihminen ei voi tulla vanhurskautetuksi yksinäisyydessä ja välittömästi, vaan pyhä Henki käyttää tähän välikappaleenaan seurakuntaa, Jumalan ihmisiä. "Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi.--- Sellaisia vanhoja on valitettavasti ainoastaan vähän, ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."

Yhä uusin sanoin Luther vakuuttaa, että kristitylle on jätetty valta pidättää ja antaa anteeksi syntejä Herran nimessä:
"”Tämä voima on Herralta Kristukselta alkunsa saanut ja sitten meille ihmisille jäänyt, erityisesti niille, jotka ovat virassa ja kutsutut evankeliumia saarnaamaan, s. o. parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen julistamaan. Tämä valta on jokaisella kristityllä, koska Kristus on meidät tehnyt osallisiksi voimastaan ja vallastaan. Tämä valta koskee omiatuntoja, niin että minä Jumalan sanan voimassa voin lausua tuomion, joka omantunnon sitoo, ja jota ei yksikään luontokappale pysty muuttamaan tai purkamaan, ei synti, ei maailma, eikä perkele; tämä on kristityn oikea valta. Tämä valta on meillä hänen jälkeensä jättämässään sanassa ja aivan yhtä voimakkaana meidän niitä lausuessamme, kuin jos hän itse vaeltaisi maan päällä ja lausuisi ne siinä majesteettisuudessa ja kunnian loistossa, joka hänellä nyt on. ja tämä on se voima, joka meillä on hänen ylösnousemisestaan ja taivaaseenastumisestaan. Tässä antaa hän meille vallan kuolettaa ja eläväksi tehdä, antaa perkeleelle ja ottaa perkeleeltä. --- Täten asetettiin apostolit ja heidän jälkeläisensä hamaan maailman loppuun asti herroiksi, joille on viran puolesta annettu yhtä suuri valta ja voima kuin Kristuksella, Jumalan Pojalla itsellä oli. Koko maailman valta ja voima ei ole tämän rinnalla mitään, vaikka se ei ole maailman silmissä loistava, eikä valtana pidetä. Kuitenkaan ei se saa, eikä voi ulottua kauemmaksi kuin ainoastaan siihen MIKÄ JUMALAN EDESSÄ SANOTAAN SYNNIKSI, NIIN ETTÄ MISSÄ SYNTI ALKAA TAI MUUTTUU TOISEKSI, SIINÄ PITÄÄ TÄMÄN HALLITUKSEN ALKAMAN JA MUUTTUMAN.. Ja tälle hallitukselle alamaisia tulee kaiken olla, mikä maan päällä elää ja sanotaan ihmiseksi, olkoon suuri tai pieni, ei yksikään erotettuna. Sillä sen tähden hän sanoo, JOILLE TE ANNATTE SYNNIT ANTEEKSI. Näin ei siis kenenkään pidä pääsemän taivaaseen ja iankaikkiseen elämään, ellei hän saa sitä teiltä, s. o. teidän virkanne kautta."”
””Kristus ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä. --- Vaan näin hän sanoo: Kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa.. --- Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat Yhdet ja samat avaimet, eikä kaksi eri avainta ---. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme.””

Koska se päästösana lausutaan ihmisen kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti. --- Juuri NE SAMAT AVAIMET, jotka on Kristuksella eikä kellään muulla, juuri NE hän antaa Pietarille., ikää kuin hän sanoisi: Mitä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne EIVÄT OLE TAIVAASSA. Minä olen JÄTTÄNYT NE ALAS MAAN PÄÄLLE.

Älä anna tässä johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat PETTÄVÄT ITSENSÄ, nimittäin, kuinka muka ihminen voisi antaa anteeksi syntejä. --- Pysy sinä KRISTUKSEN SANOISSA ja ole VARMA SIITÄ, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin SUULLISEN SANAN kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta TÄSSÄ SANASSA., niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niin kuin he sanovat sisäistä anteeksiantamusta. ”


Onhan Hän luvannut: "Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan." Kun totisella sydämellä etsimme, Hän on luvannut, että sen löydämme. "Ja antaisitko lapsellesi, jos hän sinulta jotakin pyytää, käärmeen." Eli ei Hänkään anna meille käärmettä, kun me sydämestämme etsimme ja anomme ja sen sanan uskomme, mikä vie elämään.



”KANNANOTTOJA ARKKIHIIPPAKUNNAN PAPPEINKOKOUKSISSA”

”Salo-Uskelan kirkkoherrana kävin säännöllisesti arkkihiippakunnan virallisissa pappeinkokouksissa eli ns. synodaalikokouksissa. Näissä osallistuin opillisiin keskusteluihin, joita käytiin ns. synodaaliväitöskirjojen pohjalta. Edustin siinä määrin laestadiolaisia näkemyksiä, että minut leimattiin varsinkin vastustajien taholta jo silloin laestadiolaiseksi. Eräät käyttämäni puheenvuorot ovat varsin ajankohtaisia tänäkin päivänä. Esittelen tässä joitakin.


”SYNNINPÄÄSTÖSTÄ JA SEURAKUNNASTA (1957)”

Turussa lokakuussa 1957 pidetyssä pappeinkokouksessa oli käsiteltävänä silloisen Turun tuomiorovastin Osmo Alajan synodaalikirjoitus ”Keskustelua kirkossa ja kirkon vaiheilla.”
Kokouksen pöytäkirjan mukaan olen teoksen johdosta käydyssä keskustelussa lausunut mm. ”Kiinnitän lopuksi huomiota kohtaan , joka koskettaa pelastusopin sisintä ydintä. Tämän mukaan kuuluu, siis Alajan mukaan, normaalin kristityn kilvoitukseen tunnustaa sekä yleinen syntisyys että tunnolla olevat erityiset synnit välittömästi Jumalalle ja samalla omistaa anteeksiantamus välittömästi Jumalan sanasta, jolla hän asian yhteydestä päätellen tarkoittaa tässä Raamattua. Näissä sanoissa ilmaistu käsitys vanhurskauttamisesta onkin yleisesti vallitseva hiippakuntamme papistossa, joka täten itse asiassa julistaa itsensä tarpeettomaksi.

Me papit luemme joka pyhä uskontunnustuksen sanat: Minä uskon Pyhän Hengen, pyhän seurakunnan ja syntien anteeksisaamisen, mutta tosiasiallisesi me olemme kristillisyyden näkemyksessämme ja julistuksessamme antaneet Raamatulle sen aseman ja sijan pelastusjärjestelmässä, joka raamatun oman sanoman mukaan kuuluu pyhälle seurakunnalle, joka Kristuksen valtuutuksella hoitaa sovituksen virkaa maan päällä. ”seurakunta on äiti, joka meidät lapsiksi Jumalalle synnyttää ja helmassaan hoitaa”, sanotaan Ison katekismuksen kolmannen uskonkappaleen selityksessä. Kun ihmisiä ensin neuvotaan ei pyhien yhteydessä, vaan yksinäisyydessä eli välittömästi etsimään Kristusta ja anteeksisaamista, sitten kuitenkin ihmetellään, että sanankuulijat noudattaen opettajiensa neuvoa häviävät pappiensa ympäriltä. Syy-yhteyttä ei kuitenkaan huomata tai haluta tunnustaa.”



””PARANNUKSESTA JA RIPISTÄ (1962)”

”Vuonna 1962 lokakuussa oli Turun arkkihiippakunnan virallinen pappeinkokous, johon teologian lisenssiaatti Veikko Takala oli laatinut synodaalikirjoituksen, ”Herätys ja kääntymys”. Teoksen aihe käsittelee siis kirkkomme ja uskontomme varsin keskeistä kysymystä. Käytin keskustelussa seuraavan puheenvuoron: ”On todella iloittava Veikko Takalan synodaalikirjoituksesta. Siinä avataan rohkeasti rajat auki kalvinilaisuutta ja myös piilokalvinilaisuutta vastaan. Katolilaisuuden pelossa olemme näet ajautunee kalvinilaisuuteen. Tuo yleisesti meillä vallitseva käsitys välittömästä vanhurskauttamisesta ei ole, toteaa Takala, Lutherin opin mukainen. Uskon saamista varten Jumala on asettanut saarnaviran ja uskonut sille evankeliumin ja sakramentit. Jumala voisi toimia välittömästi, mutta hän ei tahdo sitä. Hän vaikuttaa saarnatun ja kuullun sanan sekä pyhien sakramenttien kautta.

Takala toteaa aivan oikein, että parannus on Lutherin opin mukaan kasteeseen palaamista, sen uudelleen etsimistä ja harjoittamista, mikä jo ennen oli aloitettu, mutta josta sitten on luovuttu. Miten tämä parannus eli kasteen armoliittoon palaaminen käytännössä tapahtuu?
Tämä tärkeä tapahtuma jää Takalan kirjassa mielestäni hämäräksi, vaikka Luther tässä yhteydessä puhuu selvästi ns. kolmannesta sakramentista. ”Usein tapahtuu, että horjahdamme ja lankeamme pois kasteen armosta. Mutta jos joku lankeaa, hän pyytäköön jälleen uida takaisin ja tarttua siihen., jotta hänet jälleen otettaisiin ylös purteen. Tästä nyt näet, että kaste merkitykseensä nähden sisältää kolmannenkin sakramentin, parannuksen.” (Iso katekismus)

Myös Confessio Augustana ja sen apologia eli Augsburgin Tunnustus ja sen puolustus puhuvat tässä yhteydessä synninpäästön sakramentista: ”Pitäkäämme ja uskokaamme synninpäästön sanaa juuri taivaasta kajahtavana äänenä. Tämä synninpäästö nimenomaan on kutsuttava parannuksen sakramentiksi.” Kirjassaan ”Avaimista” Luther teroittaa salaripin ja sen antaman synninpäästön suurta lahjaa ja siunausta.: ”En anna kenenkään riistää itseltäni suullista synninpäästöä, enkä tahtoisi antaa sitä koko maailman aarteista, sillä tiedän, mitä vahvistusta ja lohtua se on minulle antanut. Ei kukaan muu kuin se, jonka täytyy usein taistella ja sotia perkeleen kanssa, tiedä, mikä voima salaripissä on. Perkele olisi aikoja minut voittanut, ellei tämä rippi olisi pitänyt minua pystyssä.” Kun sekä Luther ja kirkkomme tunnustuskirjat puhuvat ripistä siunattuna armonvälineenä jopa kolmantena sakramenttina, olisi jo aika todenteolla elvyttää sen käyttö eikä jatkuvasti joko vaieta siitä tai suorastaan riidellä siitä ja sen elpyvää käyttöä vastaan, kuten eräät pappispiirit tekevät.”


Mainitttakoon, että Zidbeck sai Parannuksen armon 1981

Pieni kommenttinsa vielä tämän kirjan loppupuplelta

Vaimonsa kuoleman jälkeen hänelle alkoi tulla omantunnontuskia elämänsä vaiheista.
”Aloin kaivata vapautusta tunnon syytöksiin. Mieleeni nousi vanhan opettajani proffessori Antti. j. Pietilän loppupäätelmä ja neuvo hänen monille kielille käännetyssä kirjassaan ”Synnin hätä ja Jumalan rauha” (1918): ”Tie synnin hädästä Jumalan rauhaan kulkee synnin tunnustamisen ja päästön kautta Jumalan kansan edustajan edessä.. ” Mutta tämähän oli juuri se sielunhoidollinen neuvo, jota laestadiolaisuuden piirissä oli vuosikymmenet saarnattu samanaikaisesti, kun rippi ja synninpäästö oli kirkon julistuksessa ja sen sielunhoidossa ei vain suuresti laiminlyöty, vaan jopa kielletty ja vääränä oppina närkästyksellä torjuttu.”

kirjasta
Rauhaa ja iloa
Otteita luvusta: ”Synninpäästö lestadiolaisuudessa”
kirj. Seppo Lohi

”Avaintenvallassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että jumala itse lähestyy syntistä sanassaan ja tarjoaa sovintoa ja anteeksiantamusta Kristuksen tähden.”

”Matteuksen mukaan ylösnoussut Jeesus kertoi saaneensa kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Sillä oikeudella hän antoi opetuslapsilleen käskyn mennä ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Heidän tuli kastaa heidät Isän, Pojan j pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki , mitä hän oli käskenyt.Vvaltuutukseen liittyi myös sitoumus, että Jeesus itse oli oleva heidän kanssaan ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:18). Parannusta ja syntien anteeksiantamusta tuli saarnata ”hänen nimessään” alkaen Jerusalemista maailman ääriin saakka. Luuk. 24:47) Evankelista ei salannut sitä, että opetuslapset eivät ymmärtäneet tehtäväänsä ennen kuin he saivat helluntaina ”varustuksekseen voiman korkeudesta” (Luuk.24:49) Tämänkin tuli vahvistaa kokemusta, jonka mukaan avaintenvalta edellytti ”korkeuden voimaa” eli Pyhää Henkeä.. Helluntaina he alkoivatkin puhua eri kielillä ”sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi”2 (Ap.t..2:4)
Seurauksena oli ”klassinen herääminen”: synnintunto, katumus ja suoranainen hätä ja ihmiset alkoivat kysellä: ”Veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: ”Kääntykää (Tehkää parannus ja ottakaa Kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen.” (Ap.t. 2:37-38)
Ehkäpä avaintenvalta ei kaikille kristityille tämänkään jälkeen aivan heti avautunut. Jerusalemissa puhjenneita vainoja paenneesta Filippoksesta kerrotaan apostolien teoissa, että hän ollessaan Samariassa julisti ”sanomaa Kristuksesta”. Viestin perillemenossa ilmeni kuitenkin ongelmia. Kun tieto siitä saavutti Jerusalemin, seurakunta lähetti paikalle Pietarin ja Johanneksen. He laskivat kätensä samarialaisten päälle ja niin nämä saivat Pyhän Hengen. Paikalla oli ollut myös Simon niminen noita, joka tarjosi mestarillisesta taidosta rahaa. Pietari joutui käyttämään sideavaimia. Hän kielsi Simonilta anteeksiannon ja sanoi: ”Kadotukseen joudut rahoinesi --. Sinulla ei ole osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä.” (Ap.t.8:18-21)”

”Ap.t. on moia muitakin esimerkkejä avaintenvallasta, kuinka Pyhän Hengen saanut ihminen lähetetään luokse, jos ihminen vilpittömästi rukoilee. Kuten Paavalin luokse Ananias. (Ap.t.9:7-19)Ap.t.10:2-43).”

“Uskonpuhdistaja torjuu jyrkästi käsityksen, että synninpäästön kuuluttaminen olisi pelkkä sanan virka. Hänelle ei ole tärkeää se, millaisin sanoin synninpäästö julistetaan, vaikka hän esitteleekin valmiin kaavan. Sen sijaan hän pitää ehdottomasti kiinni siitä, että Vapahtaja on sitonut vapauttavan evankeliuminsa Pyhään Henkeen. Ihminen, jonka sisimmässä Kristus ei ole saanut jalansijaa, ei voi myöskään toimittaa Hengen virkaa. ”Se on siis olemukseltaan, että nimitykseltään Pyhän Hengen virka. Ja Kristus antaa pyhän Hengen sitä varten , että vaikka saarna tuntuu heikolta, ainoastaan vähäiseltä henkäykseltä, joka käy ihmisen suusta, sen mukana ja siinä kaikesta huolimatta on sellainen voima, että sen tieltä täytyy väistyä synnin, Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin.”

Kuoliko Zidbäck vanhoillislestadiolaisena?

Zidbeck, Aulis: Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa – opettaja ja sielunhoitaja. Jyväskylä 1985.
Zidbäck, Aulis: Juhani Raattamaa eräiden Lutherin ydinnäkemysten uudistajana. Raattamaan kristillisyyden käsityksen arvostelua. Turku 1940.
Zidbäck, Aulis: Pohjolan suurin maallikkosaarnaaja. Juhani Raattamaan kristillisyyden näkemys ja suhde laestadiolaisuuden suuntamuodostukseen. Kysymys "esikoisseurakunnasta". Helsinki 1941.
Zidbäck, Aulis: Juhani Raattamaa 1811-1899. – Mikael Agricolasta E.W.Pakkalaan. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Toim. Jaakko Haavio. Porvoo 1947.

Lähde:Aulis Zidbeck, "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"

Luther:
"Sinun tulee rakastaa Jumalaa luoduissa; Hän ei tahdo, että rakastat Häntä Hänen majesteettisuudessaan. Jumala sanoo ihmiselle:Ihminen olen sinulle liian korkea, et voi minua tajuta, sentähden olen antanut itseni sinulle lähimmäisessäsi. Rakasta häntä, niin olet samalla rakastava minua."

Raattamaa:
"Kristittyjen ei pitäisi kadottaa keskinäistä rakkautta, vaikka olisi monellakin heikkoutta opissa ja elämässä, mutta keskinäinen neuvominen pitäisi pysyä voimassa. --- Se suuri ilo ja autuuden tunteminen, jonka ylösnousemisen voima on myötänsä tuonut, antaa uskovaisille voiman kantamaan toistensa kuormaa ja heikkoutta; --- ja kukas on se hurskas, jonka heikkoutta ei tarvitse Ristinkantajan kantaa joka päivä."

"Raattamaa varoitti vuosien varrella saarnaajia ja yksityisiä uskovia Jeesuksen opetuksen mukaisesti anteeksiantamattomuudesta ja toistensa vikoilemisesta. Hän tiesi, että tämä henki valtaan päästessään hävittää elävän kristillisyyden ihmisten sydämistä."

"Raattamaa kirjoitti uskovien seurakunnasta kansankirkossa käsitellessään Kuopion piispan Gustaf Johanssonin esittämää arvostelua. "Hän kuuluu tuomitsevan lahkolaisiksi - luterilaisia seurakuntia ja heränneitä pappeja: vieläpä hän morkkaa Laestadiusta joukkoinensa, jolle seurakunnalle taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut itseltä Herralta Kristukselta, ja käytäntöön pantu jo Laestadiuksen aikana, joita taivaan valtakunnan avaimia pelkäävät suruttomat piispat ja papit, sillä se seurakunta, joka on Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut, ei anna avaimia (suruttomille) piispoille ja papeille, mutta yhdistettynä elävässä uskossa olevaisen lauman kanssa, saattavat kristityt piispat ja papit hoitaa taivaan valtakunnan avaimia, vielä saarnavirka elävässä uskossa olevaisen lauman kanssa, tarvitaan käyttää taivaan valtakunnan avaimia.."

Sulle raukka kurjinkin."

Jumala tuli ihmiseksi ja asui meidän keskellämme. Otti Pojassaan orjan muodon. Ei itseänsä korottanut.
Samaa hän toivoo kaikilta ihmisiltä, että olisimme sävyiset ja alhaiset, ei herroina halliten, vaan rakkaudella kutsuisimme kadonneita lampaita, sielunvihollisen pettämiä (usein tietämättään) raukkoja Isän kotiin. Kaikki me synnymme tänne Siionissa, Jumalan lapsina. Mutta paholaisen viekoittelemana eksymme.
Kaikkia ihmisiä kutsutaan Jumalan valtakuntaan, Jokainen saa tulla eläväksi armosta ja myös toimia Pyhän Hengen pappina lähimmäiselleen, jos he vaan uskovat sen sanan.
Taivaassa ei enää katsota kenenkään muotoa, asemaa, eikä syntejä. Siellä Karitsan Häissä on ikuinen ilo, rauha ja rakkaus. Siellä viimeistään olemme tasavertaiset Jumalan kasvojen edessä.

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=1. Piet. 5:1&rnd=1172175469324


2.Kor.5:18. ”Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jeesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte. ”

"1.Piet.1:9. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette:"

http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/luther.php

aapiseen.
”Näin isämme uskoivat ennen”

”Lars Levi Laestadius saarnasi helluntaina:
Kuulimme helluntaipäivän tekstistä, että maailman joukko hämmästyi Pyhän Hengen ensimmäisiä voimallisia vaikutuksia. Ihmiset arvelivat sitä ja tätä ja kyselivät toisiltaan, mitä tämä mahtoi olla. Kun luonnollinen järki ei voinut käsittää mitään Pyhän Hengen vaikutuksista, he rupesivat pilkkaamaan miehiä, joiden sydämessä pyhä Henki vaikutti, ja sanomaan, että nämä olivat täynnä makeaa viiniä.

Näyttää siltä, että kun suruttomat näkevät Pyhän Hengen vaikutuksia, he ensimmäiseksi alkavat pilkata totuutta. Jumala ei kuitenkaan anna pilkata itseään. Pyhä Henki rupesikin nuhtelemaan maailman joukkoa Pietarin suulla, ja tämä nuhteleminen vaikutti niin paljon, että muutamat saivat piston sydämeensä. Se oli kosto pilkkaajille. Meillä on se toivo, että moni pilkkaaja on myöhemminkin saanut piston sydämeensä, kun Pyhä Henki on alkanut nuhdella häntä synnistä.

Jotkut pilkkaajat kuitenkin paatuvat, kun Pyhä Henki nuhtelee heitä. He kiristelevät hampaitaan hengellisessä vihassaan. –

Nykyäänkin riettaan orjien hahmo synkkenee, kun Pyhä Henki nuhtelee heitä synnistä kristityn suulla. He katsovat karsaasti niitä, jotka puhuvat parannuksesta, ja heidän huulensakin venyvät kuin keväthevosella. Riettaan orjat eivät kuitenkaan tunne itse, että heillä on hengellinen viha, vaan he luulevat sotivansa totuuden puolesta.”

(Laestadiuksen saarnat 2, s.837)
Päivämies 11.5.2005



”Lars Leevi Laestadius saarnasi Jeesuksesta, pahan vallan voittajasta: ”

”Nyt kaikki suruttomat luulevat, että kristityissä on riivaaja, kun nämä eivät anna siveille ja kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa, vaan haukkuvat alinomaa ja soimaavat niin kuin Vapahtaja soimaa juutalaisia siitä, etteivät he usko, vaikka hän sanoo heille totuuden.
Kristittyjen pitäisi seurata Vapahtajan esimerkkiä ja sanoa suruttomille totuus, vaikka suruttomat eivät usko sitä. Kerran kuitenkin tulee aika, jolloin heidän täytyy uskoa.

Profeetat, Johannes Kastaja, Vapahtaja itse ja kaikki apostolit, opetuslapset ja kristityt ovat sanoneet maailman suruttomille ihmisille totuuden, vaikka maailma on vihannut ja vainonnut heitä tämän totuuden saarnaamisen vuoksi. Kaikkia kristittyjä vihataan nykyäänkin totuuden tähden. Jeesus on kuitenkin sanonut: ”Autuaita olette te, kun he pilkkaavat ja vainoavat teitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan valehdellen minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

Ihmisten pahuus on niin suuri, että he suuttuvat totuuden saarnaajille. Rietas ei tiedä sitä, että häntä soimataan ja tuomitaan.

Seuratkaa herraanne ja Mestarianne totuuden tunnustamisessa, te Jeesuksen opetuslapset, älkääkä väsykö. Seuratkaa hänen verisiä askeleitaan Getsemanesta Golgatalle, älkääkä väsykö tielle kantaessanne hänen ristiään. Ensimmäisen ristinkantajan nimi on mainittu elämänkirjassa, ja me toivomme, että myös viimeisen ristinkantajan nimi mainitaan elämänkirjassa.”

(Laestadiuksen saarnat 1, s.473)
Päivämies 23.2.2005


Lars Levi Laestadius opetti ensimmäisistä, jotka tulevat viimeisiksi, ja viimeisistä, jotka tulevat ensimmäisiksi:

Älkööt suruttomat omiko näitä sanoja itselleen ajatellen, että hekin tulevat ensimmäisiksi, kun he lykkäävät katumustaan ja parannustaan viimeiseksi. Tiedämme, että suruton ihminen omii itselleen Raamatusta sellaisia sanoja, jotka eivät sovellu ollenkaan hänelle. Kun suruton ihminen kuulee viimeisten tulevan ensimmäisiksi, hän ottaa siitäkin aihetta suruttomuuteensa ja ajattelee, että hän tulee ensimmäiseksi taivaan valtakunnassa, vaikka hän siirtää katumuksensa ja parannuksensa viimeiseksi.

Kas, sellaista rietas uskottelee sokealle raukalle. Kun surutonta ihmistä kehotetaan selittämään Raamattua, se on samaa kuin pukki asetettaisiin kaalimaan vartijaksi. Tietävätkö pukit ja vuohet, mitä varten aita on kaalimaan ympärillä ja kivimuuri viinitarhan ympärillä? Kaalimaasta tulisi kaiketi pian selvää, jos pukit ja vuohet laskettaisiin sinne. Viinitarhaa ei olekaan rakennettu niitä varten, vaan se on rakennettu sitä varten, että viinipuun marjat, oksat ja vesat kasvaisivat ja viheriöisivät. Niistä viinitarhan isäntä saa punaista viiniä, kun hän rakentaa viinikuurnan, pusertaa siinä viinimarjoja ja laskee nuorta viiniä uusiin leileihin.
(Laestadiuksen saarnat 1, s. 347-348)
Päivämies 19.1.2005


”Lars Levi Laestadius saarnasi
Jumalan Karitsasta, joka pois ottaa maailman synnin:”

”Kun Johannes kastaja näki Jeesuksen tulevan luokseen, sanoi hän opetuslapsilleen nämä tärkeät sanat. Suruton syntinen ei ymmärrä niitä ollenkaan, vaikka hän omii ne itselleen. Mutta se, joka vaeltaa oikeaa tietä ja joka on tuntenut sydämessään Vapahtajan veren voimaa, voi ymmärtää hyvin, mitä Johannes Kastaja ajatteli, kun hän osoitti vapahtajaa ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

Kun Johannes osoitti maailmalle Jumalan Karitsaa, niin varmaan hän ajatteli ja myös tunsi sydämessään, ettei ihminen kestä Jumalan edessä omalla vanhurskaudellaan. Jumala ei tyydy siihen, että ihminen elää siveästi, vaan hän vaatii enemmän. Hän vaatii puhdasta verta. Hän ei tyydy ennen kuin hän näkee veren vuotavan Karitsan kylkihaavasta.

Kuka tämä Jumalan karitsa on?
Kukapa muu kuin itse Luoja, meidän Vanhempamme, joka on vuodattanut verensä jumalattomien lastensa tähden. Kun me näemme Jumalan ankaran vanhurskauden vaativan Vapahtajan verta, niin me näemme Vanhemman sydämen vuotavan verta jumalattomien lastensa tähden. Ja kun me näemme Vapahtajan itkevän, me näemme Vanhemman itkevän jumalattomien lastensa tähden.

(Laestadiuksen saarnat 2 s.1595)
Päivämies 5.1.2004

Aapeli Saarisalon kirjasta ”Laestadius Pohjolan pasuuna”

"Pehr Brandell syntyi uudenvuodenpäivänä 1781 Piittimen pitäjässä Norrbottenissa. Hänen vanhempansa olivat "vanhoja kunnon lukijoita", joita jo kauan oli ollut sillä seudulla. Lapsena hän usein heräsi, kun äiti rukoili, että Jumala ottaisi kaikki hänen lapsensa yhteyteensä. Isä oli räätäli ja talollinen. Hän luki päivittäin Raamattua tai Arndtin kirjaa Totisesta kristillisyydestä. Hyvät lapsuudenmuistelmat ja vaikutelmat seurasivat Pehriä läpi elämän. Koti oli köyhä ja lapsia monta. Koska Pehr oli vanhin, hänen piti varhain ryhtyä kyytipojaksi ja myöhemmin rengiksi. Näinä nuoruuden taisteluvuosinaan "hän loittoni yhä Jumalasta", mutta uskonnollisen elämän kipinä säilyi kuitenkin hänen sielunsa sopukoissa, vaikka se jonkin aikaa näyttikin sammuneen hänen kiivautensa ja riehakkaan ilonpitonsa vuoksi.
Kaksikymmenyksivuotiaana Brandell yhtäkkiä tuli ensimmäisen kerran kääntymykseen. "Muutokseen, joka hänessä tapahtui, lienee vaikuttanut myös hänen maanmiestensä ja seurakunnan asukkaitten jumalaton elämä. Hänen kotiseuduillaan kuuluu nimittäin tapainturmelus ja siveettömyys kasvaneen tavattomiin mittoihin. Sattui eräissä iltamissa, missä tanssia, juopottelua ja muuta irstautta harjoitettiin, että äkillinen kauhistus ja omantunnontuska valtasi Brandellin. Hän alkoi heti vakavasti nuhdella tovereitaan, mistä seurauksena seurue hajosi ja monet lakkasivat sillä hetkellä syntisestä elämästänsä."
Merkittävää on, että Brandellin kerrotaan johtaneen näitä huveja.
Herätykseen tultuaan ja myös seurakunnan papin kehotuksesta Brandell kahdenkymmenenviiden iässä lähti kouluun ja luki ylioppilaaksi sekä valmistui papiksi v.1812. Huomattavimman elämäntyönsä hän teki Noran pitäjässä, jossa hän toimi pappina yli kaksi vuosikymmentä.
Tämä ensimmäinen herätys teki Brandellista ”koko Norbottenin ja Västerbottenin lukijaisuuden perustajan 1800-luvulla, ja tämä liike alkoi 1802 Piitimen herätyksellä.”


”Brandellin herätyshurkaudesta on sanottu, että se ei tuntenut suoranaista synninpäästöä.” (Mistä moinen huhu sitten lienee peräisin?)
Saarisalo jatkaa: Mutta kun Laestadius sanoo, että Marian avatessa sydämensä B:lle ”tämä päästi epäilyksen”, se voi merkitä päästämistä synninpäästön, so.”yksityisen synninpäästön epäilemisestä”. Sillä Marian vaellukseen ja etsimiseen eivät olleet syynä teoreettiset opinkysymykset, vaan yksinkertaisesti omantunnon hätä, synninpäästön tarve. Sanontatapa ”hän (M) tuli hänen (B:n) kautta elävään uskoon” tukee sekin puolestaan tätä tulkintaa. Sillä ilman syntien anteeksiantamusta ei Laestadius eikä lestadiolaisuus tunne elävää uskoa. Ihminen voi uskoa kaikki opinkappaleet, mutta vailla varmuutta syntien anteeksiannosta tämä teoreettinen usko on kuollutta uskoa.
Suullisen muistitiedon mukaan Laestadius olisi maininnut Juhani Raattamaalle Marian lausuneen keskustelun yhteydessä, että ”hänkin (Laestadius) saa uskoa syntiensä anteeksiannon, vaikka olikin sellainen kuin oli”.
(Huom! A. Saarisalo ei tietääkseni ollut lestadiolainen itse.)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Milla_Clemensdotter


http://www.srk-oulu.net/index.php?p=historia

http://www.lyrs.fi/arkisto/tekstit/aspegren_jorma_003.html

http://www.srk-oulu.net/

http://www.srk-oulu.net/index.php?p=seurat

Seuroja amerikassa
http://www.laestadianlutheran.org/

http://www.suviseurat.net/2007/

http://en.wikipedia.org/wiki/Conservative_Laestadianism

http://www.answers.com/topic/conservative-
laestadianism

päällä armomaitten omana olla Jeesuksen."
Lahjaa sekin, kun saa jokainen vielä täältä lukea Jumalan sanaa. Vielä on etsikonaika, vielä on ovet auki.
http://www.srk-oulu.net/index.php?p=siionin_lahetyslehti

http://www.srk.fi/

http://www.jklry.net/index.php

http://www.espoonrauhanyhdistys.fi/

http://www.haapajarvenrauhanyhdistys.fi/

http://www.helsinginrauhanyhdistys.fi/

http://www.hyvinkaanrauhanyhdistys.fi/

http://www.kuopionrauhanyhdistys.net/

http://www.lahdenrauhanyhdistys.fi/

http://www.nivalanrauhanyhdistys.fi/

http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/

http://www.tampereenrauhanyhdistys.fi/

http://www.turunrauhanyhdistys.fi/

http://www.vaasanseudunrauhanyhdistys.fi/

http://www.kuusamonrauhanyhdistys.fi/

http://www.pudasjarvi.fi/kylat/livo/yhdistykset/rauhanyhdistys.html

http://www.lohjanrauhanyhdistys.fi/

http://www.kiiminginry.fi/

http://www.porvoonrauhanyhdistys.fi/

http://www.varkaudenrauhanyhdistys.fi/

http://www.uuraistenrauhanyhdistys.fi/

http://www.kajaaninry.net/

http://www.ylivieskanrauhanyhdistys.net/

http://www.pornaistenrauhanyhdistys.fi/

http://www.nurmijarvenrauhanyhdistys.fi/index.php

http://www.kouvolanseudunry.fi/