Tuli aivan tunne, että pakko kirjoittaa tänne nyt.. :)
Tammikuussa -06 sain tädiltäni kissan, jota hän ei itse kerennyt ajanpuutteen vuoksi enää pitämään.
Kissa oli muutamaa vuotta aiemmin elellyt autiossa talossa yksinään, sisälle päästetty silloin kun joku oli siellä jaksanut käydä. (kyseessä talo, josta perhe muutti pois, kissa jätettiin sinne). Lopulta tätini kuitenkin otti kissansa rivitaloasuntoonsa, mutta.. Täti lähti töihin ulkomaille, jätti kissan yksin sisälle. Joku kävi kerran päivässä ruokkimassa, ja viipyi tällä reissulla ehkä 10min. pari vuotta meni noin.
Joulukuussa -05 minulta kysyttiin haluaisinko ottaa hoitoon tämän kissaparan, ettei tarvitse olla niin paljon yksin, ja minä tietysti suostuin. Minulle tullessaan tämä kissa oli laiha, huonokuntoinen ja muutenkin surullisen näköinen. Hoidin kissaa parhaani mukaan, hoidin kaikki madot kissasta pois, jne. Olin niin hyvä kissalle vaan kuin voin.
Kesäkuussa sain puhelimeeni viestin tältä "hyvältä kissani omistajalta". Aikoi seuraavana päivänä tulla hakemaan kissan pois ja viedä eläinlääkärille lopetettavaksi. Miksi? Koska hänellä oli äitini kanssa riitaa. Jostain aivan eri asiasta vielä. Ette usko kuinka itkin tämä kissa sylissäni koko päivän. Menin tädin luokse ja sanoin että en varmasti anna kissaa lopetettavaksi. Monien riitojen jälkeen, pidin kissan itselläni. Kuukautta myöhemmin, otimme tälle ihanalle kisulle kaverin.
En olisi koskaan uskonut, että se laiha, huonokuntoinen ja surkeannäköinen kissa olisi enää tänä päivänä edes hengissä. Niin huonossa kunnossa se minulle tullessaan oli. Makasi vain hiljaa. Ei leikkinyt, ei mitään. Ei edes kunnolla syönyt. Mutta toisin kävi! Nyt tuo samainen kissa, on aivan erilainen. Painoa on tullut paljon lisää, turkki on pehmeää ja kiiltävää, katse on valpas, iloinen ja vekkuli. Ruokakin maistuu paljon paremmin, vaikka en kyllä epäile etteikö varsinkin Whiskasin herkkupussit maistuisi. ;D Pikku poikani leikkii päivittäin useita tunteja, yksin tai kaverinsa kanssa, iltaisin käpertyy vatsani päälle tai pääni viereen nukkumaan. Aamulla kouluun lähtiessäni tulee ikkunaan hyvästelemään, ja koulusta 16 aikaan tullessani on se jo minua vastassa ja haluaa syliin. Päivittäin käydään "lenkillä" valjaiden kanssa.(koska ei uskalla päästää irti keskustassa, enkä kyllä kullannuppuani päästäisikään yksin hortoilemaan)
Tammikuussa -06 sain tädiltäni kissan, jota hän ei itse kerennyt ajanpuutteen vuoksi enää pitämään.
Kissa oli muutamaa vuotta aiemmin elellyt autiossa talossa yksinään, sisälle päästetty silloin kun joku oli siellä jaksanut käydä. (kyseessä talo, josta perhe muutti pois, kissa jätettiin sinne). Lopulta tätini kuitenkin otti kissansa rivitaloasuntoonsa, mutta.. Täti lähti töihin ulkomaille, jätti kissan yksin sisälle. Joku kävi kerran päivässä ruokkimassa, ja viipyi tällä reissulla ehkä 10min. pari vuotta meni noin.
Joulukuussa -05 minulta kysyttiin haluaisinko ottaa hoitoon tämän kissaparan, ettei tarvitse olla niin paljon yksin, ja minä tietysti suostuin. Minulle tullessaan tämä kissa oli laiha, huonokuntoinen ja muutenkin surullisen näköinen. Hoidin kissaa parhaani mukaan, hoidin kaikki madot kissasta pois, jne. Olin niin hyvä kissalle vaan kuin voin.
Kesäkuussa sain puhelimeeni viestin tältä "hyvältä kissani omistajalta". Aikoi seuraavana päivänä tulla hakemaan kissan pois ja viedä eläinlääkärille lopetettavaksi. Miksi? Koska hänellä oli äitini kanssa riitaa. Jostain aivan eri asiasta vielä. Ette usko kuinka itkin tämä kissa sylissäni koko päivän. Menin tädin luokse ja sanoin että en varmasti anna kissaa lopetettavaksi. Monien riitojen jälkeen, pidin kissan itselläni. Kuukautta myöhemmin, otimme tälle ihanalle kisulle kaverin.
En olisi koskaan uskonut, että se laiha, huonokuntoinen ja surkeannäköinen kissa olisi enää tänä päivänä edes hengissä. Niin huonossa kunnossa se minulle tullessaan oli. Makasi vain hiljaa. Ei leikkinyt, ei mitään. Ei edes kunnolla syönyt. Mutta toisin kävi! Nyt tuo samainen kissa, on aivan erilainen. Painoa on tullut paljon lisää, turkki on pehmeää ja kiiltävää, katse on valpas, iloinen ja vekkuli. Ruokakin maistuu paljon paremmin, vaikka en kyllä epäile etteikö varsinkin Whiskasin herkkupussit maistuisi. ;D Pikku poikani leikkii päivittäin useita tunteja, yksin tai kaverinsa kanssa, iltaisin käpertyy vatsani päälle tai pääni viereen nukkumaan. Aamulla kouluun lähtiessäni tulee ikkunaan hyvästelemään, ja koulusta 16 aikaan tullessani on se jo minua vastassa ja haluaa syliin. Päivittäin käydään "lenkillä" valjaiden kanssa.(koska ei uskalla päästää irti keskustassa, enkä kyllä kullannuppuani päästäisikään yksin hortoilemaan)
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuollaista tekstiä, onneellisia vuosiä teille yhdessä...
ihan hirveää, suorastaan karmivaa, lukea tuota tekstiä. Kissa kaksi vuotta yksin talossa pelkällä ruokintahoidolla. Tämä oli varmasti vain feikki. Tai ainakin toivottavasti!
Ihanaa, että olet hoitanut kissan kuntoon. Mutta nuo aikaisemmat asuinpaikat ovat kyllä olleet aivan totaalisia eläinsuojelurikkomuksia. Kissaa ei ikinä ikinä ikinä ikinä saisi jättää yksin, ei ulos ei sisälle ei minnekään. Kamalaa ajatella, millaista kissalla on ollut ne ensimmäiset pari vuotta. Voisi verrata varmaan ihmiset kohdalla johonkin eristysselliin...
Onneksi nyt kaikki on hyvin, mutta tuollainen kuitenkin karmaisee. Mitä ihmiset oikein ajattelevat? Eikö kissa olisi alunperin pitänyt viedä eläinsuojaan?
Mukavaa että tästä kylmästä maailmasta löytyy vielä noin lämpimästi kissoistaan kertova ihminen!Maailma on tosiaan paha paikka pienelle kissalle juuri noiden kusipäisten ihmisten takia.Itselläni on 5 kisulia,kaikki yhtä rakkaita tietty:o) Meillä ulkotarhan teko juuri suunnitteilla,iso terassi kun on johon verkon saa kätevästi niin kisulit saavat raitista ilmaa turvallisesti.Toivottelen teille aurinkoisia keväisiä kissanpäiviä!
Todella kauneinta luettavaa mitä pitkiin aikohin olen lukenut!!Kiitän tästä ihanasta teosta sinua!
Ihminen voi olla julma ja ajattelematon!
Eläimet ovat viisaita! Olen nähnyt 24.v kissan ja oli viellä kissa! Silloin loppui kylläkin tämän mirrin päivät ,sai armo kuoleman ,piikin.
Toivon teille yhteisiä hyviä hetkiä!
kuultavaa. Olet hyvä ihminen. Ja että noin hyvin teillä nyt menee, aika karmaiseva, suorastaan hirveä alku kissallasi. Hauskoja päiviä kisulille ja Sinulle!