Minulla oli hyvä lapsuus mummun kanssa.Asuin syntymästäni asti mummun luona.Mummu oli rakas ja turvallinen.Mutta tuota ihanuutta varjosti äitini,joka aina välillä vieraili luonamme.Ja ne vierailut oli yhtä helvettiä Mummu ja äiti riiteli ja siinä samalla äiti hakkasi minut.Mummu ei voinut jättää meitä kahden.Itse en noista tapahtumista muista kuin poliisiauton ja kuinka äiti lähti karkuun.Mutta takaraivossa ne tapahtumat kummittelee,paniikkihäiriönä ja masennuksena.Ja kalliita lääkkeitä saa syödä.Äidin kanssa olen nykyään jonkunlaisissa väleissä,onhan hän lapseni mummu.Mutta katkera olen.Ja mummun turvallista syliä on niin ikävä.Ja kun oikein on paha mieli matkustan muistoissa mummun luo.Mummu on ollut jo kauan pois.Onko muita vastaavanlaisen lapsuuden kokeneita?
Äitini ei ole äitini
Mummun tyttö
1323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ja suurimman osan sairaalassa,Me kasvoimme sisarukset keskenämmä.En muistele äitiäni pahalla,vaikka silloin pelkäsin.Sinulla oli hyvä asia,kun oli hyvä mummi,Voimia sinulle