Moi...
mielestäni mun mielenterveydessä on jotain häikkää..
ensinäkin minulla on todella huono itsetunto: ajattelen hirveästi mitä muut minusta ajattelevat, olen kauhean ruma,kukaan ei pidä minusta jne..
päässä liikku kaiken maailman asioita jotka sitten rassaavat mieltäni..
olen huolissani äitistä ja iskästä, heidän terveydestään.
minua ei oikein kiinnosta enää olla kavereitteni kanssa, ihan kuin he syrjisivät minua jollain lailla, vaikka sanovatkin, että olen heille tärkeä.minun on hyvin vaikea uskoa sitä.
olisin mieluummin vain yksin tietokoneen ääressä, mutta tiedän että se tuhoaisi minut kokonaan.haluan olla yksin vaikka en kuitenkaan haluaisi.hankalaa minulle..
läski pyörii päässäni koko ajan, haluan laihtua. olen 170cm ja painan 71kg! se on paljon. yritän syödä niin vähän kuin mahdollista, mutta mieleni tekee koko ajan syödä. :(
olen täysin ihastunut yhteen poikaan mesen kautta.olemme jutellee mesessä nyt jo noin puoli vuotta.hän on todella mukava, mutta koska en voi sietää itseäni, niin en pysty tavata häntä. :(
jotenkin olen vain todella alakuloinen, mutta ihan täysin syytä en osaa etsiä.ehkä sen aiheuttaa kaikki mietityttävät jutut yhteensä.
tässä ei vielä kaikki, koska jouduin kirjoittamaan tämän nyt todella nopeasti, mutta olen harkinnut lääkärille menoa.pelkään kuitenkin, että lääkäri ei ota asioitani tarpeeksi vakavasti vaan laittaa kaiken murrosiän piikkiin. olen 15v tänä vuonna 16v.
kaikki asialliset vastaukset tervetulleita.. kiitos. :)
mielestäni mun mielenterveydessä on jotain häikkää..
ensinäkin minulla on todella huono itsetunto: ajattelen hirveästi mitä muut minusta ajattelevat, olen kauhean ruma,kukaan ei pidä minusta jne..
päässä liikku kaiken maailman asioita jotka sitten rassaavat mieltäni..
olen huolissani äitistä ja iskästä, heidän terveydestään.
minua ei oikein kiinnosta enää olla kavereitteni kanssa, ihan kuin he syrjisivät minua jollain lailla, vaikka sanovatkin, että olen heille tärkeä.minun on hyvin vaikea uskoa sitä.
olisin mieluummin vain yksin tietokoneen ääressä, mutta tiedän että se tuhoaisi minut kokonaan.haluan olla yksin vaikka en kuitenkaan haluaisi.hankalaa minulle..
läski pyörii päässäni koko ajan, haluan laihtua. olen 170cm ja painan 71kg! se on paljon. yritän syödä niin vähän kuin mahdollista, mutta mieleni tekee koko ajan syödä. :(
olen täysin ihastunut yhteen poikaan mesen kautta.olemme jutellee mesessä nyt jo noin puoli vuotta.hän on todella mukava, mutta koska en voi sietää itseäni, niin en pysty tavata häntä. :(
jotenkin olen vain todella alakuloinen, mutta ihan täysin syytä en osaa etsiä.ehkä sen aiheuttaa kaikki mietityttävät jutut yhteensä.
tässä ei vielä kaikki, koska jouduin kirjoittamaan tämän nyt todella nopeasti, mutta olen harkinnut lääkärille menoa.pelkään kuitenkin, että lääkäri ei ota asioitani tarpeeksi vakavasti vaan laittaa kaiken murrosiän piikkiin. olen 15v tänä vuonna 16v.
kaikki asialliset vastaukset tervetulleita.. kiitos. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet oikeassa siinä, että lääkäri voisi vetää kaiken murrosiän piikkiin. Sen hän tekisi vain siksi, että tuo todella kuulostaa aivan normaaleilta murrosiän "sivuvaikutuksilta".
Silmät juuttuivat heti tuohon paino-ongelmaan. Eikä mikään ihme, kun katselee telkkarista kaiken maailman huippumalli, idols-kamaa. Jos nyt muutaman kilon haluat laihtua, niin helpoiten se käy ihan perinteisellä ylös-ulos-ja lenkille-menetelmällä. :D Enkä usko, että sekään on tarpeen. Tuo epävarmuus omasta painosta kielii suoraan huonosta itsetunnosta, jonka mainitsit.
Itseasiassa monet ihmiset vaistoavat huonon itsetunnon, joka voi vaikuttaa mm. kavereihin tai niiden saantiin. Uskon, että tulkintasi kavereistasi ei pidä täysin paikkaansa. Eiköhän he sinusta välitä siinä, missä sinä heistä. Älä anna epäilyksiesi haitata, vaan yritä olla heidän kanssaan, niin kuin "silloin ennen".
Tietokoneelle älä jumitu. Pidä yhteyksiä mesekaveriisi myös oikeassa elämässä --> aloita esim. webkameralla, siinähän hän näkee millainen olet ulkonäöltäsi. Sitten esim. puhelimella jne.Kenties hän osoittautuu parhaaksi ystäväksesi tai jopa oikeaksi poikaystäväksi. Aseta kuitenkin tässä vaiheessa opiskelu ensisijaiseksi asiaksi, niin vaikealta ja haikealta kuin se ehkä tuntuukin. Se jos mikä palkitsee myöhemmin, jolloin elämäsi vasta todella alkaa. Ei kannata tuossa vaiheessa elää "kuin viimeistä päivää"! Toivottavasti olin edes jotenkin avuksi. :)