17.9.06 kirjoitin ahdistuksessani tänne palstalle ongelmastani. Olin masentunut ja itsemurhan partaalla, mutta sain kannustavaa palautetta. Tuosta päivästä alkoi uusi elämä, eikä vähiten tämän palstan ansiosta. Luin aika paljon keskusteluja, joista paistoi läpi alkoholistien säälittävyys.
Olin itsekin säälittävä, mutta vain siksi, että alkoholi jotenkin esti minua ajattelemasta järkevästi. Enää en hakisi lohtua pullosta, vaikka kaikki läheiseni kuolisivat; ei siitä olisi kuin haittaa.
Elämä ilman ryyppäämistä on täysin erilaista. Aivojen tuhoamisen sijasta katson elokuvia ja luen kirjoja - joihin en aiemmin pystynyt keskittymään. Herään aamuisin enkä iltapäivällä. Rahaa on kertynyt säästöön jo melkein tonni.
Käyn joskus viikonloppuisin kavereiden kanssa baarissa, mutta en kännäämässä. Yksin en ole juonut pisaraakaan, eikä kotonani ole alkoholia.
En elä päivä kerrallaan, vaan olen antanut itselleni luvan juoda joka viikonloppu miten paljon vaan, mutta eipä ole tullut ryypättyä silloinkaan. Krapulaa ei ole ollut elämänmuutoksen jälkeen.
Ihmeellisin asia on tämä hyvän olon ja vahvuuden tunne, varsinkin selvän viikonlopun jälkeen. Tupakasta en ole vielä päässyt, mutta yksi asia kerrallaan...ja tupakkahan vain tappaa (tuskallisesti), se ei tee minusta vihannesta!
Olin itsekin säälittävä, mutta vain siksi, että alkoholi jotenkin esti minua ajattelemasta järkevästi. Enää en hakisi lohtua pullosta, vaikka kaikki läheiseni kuolisivat; ei siitä olisi kuin haittaa.
Elämä ilman ryyppäämistä on täysin erilaista. Aivojen tuhoamisen sijasta katson elokuvia ja luen kirjoja - joihin en aiemmin pystynyt keskittymään. Herään aamuisin enkä iltapäivällä. Rahaa on kertynyt säästöön jo melkein tonni.
Käyn joskus viikonloppuisin kavereiden kanssa baarissa, mutta en kännäämässä. Yksin en ole juonut pisaraakaan, eikä kotonani ole alkoholia.
En elä päivä kerrallaan, vaan olen antanut itselleni luvan juoda joka viikonloppu miten paljon vaan, mutta eipä ole tullut ryypättyä silloinkaan. Krapulaa ei ole ollut elämänmuutoksen jälkeen.
Ihmeellisin asia on tämä hyvän olon ja vahvuuden tunne, varsinkin selvän viikonlopun jälkeen. Tupakasta en ole vielä päässyt, mutta yksi asia kerrallaan...ja tupakkahan vain tappaa (tuskallisesti), se ei tee minusta vihannesta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoittamaasi viestiä on mukava lukea. Tuntuu mukavalta, että järki on voittanut.
Tunnen itsekin saaneeni tältä palstalta tukea silloin, kun aloin raitistelemaan. Tosin muistan, että kärsin melkomoisesta ärtyisyydesta. Olin juonut 30-vuotta ja kun sitten lopetin, niin en hyväksynyt kuin yhden totuuden ja se oli vain ja ainoastaan minun oma totuuteni. Hermot olivat tiukalla.
Nyt olo on leppoisa ja osaan arvostaa jo muidenkin sanomisia.
Jatka lukuharrastuksiasi ja raitista elämää. Huomaat, että olet tehnyt arvokkaan valinnan.
Olen tänne itsekin purkanut ahdistuksiani, aika harvakseltaan, mutta kuitenkin tämä palsta on ollut minulle ihan mielettömän hyvä buusteri ja on kiva lueskella aamuiset toivotukset raittiiden puolelta.
Käyn vieläkin läpi kaikkea sitä paskaa mitä on elämäni varrelle kertautunut ja viinalla siitä olen irti pyrkinyt. Sitten ei tarvitse ajatella ITSE, eikä tuntea mitään tärkeää, mutta kuitenkin olen todennut että selvinpäin se vasta onkin elämää, että voi ottaa ne ns. suuret asiat kuvioonsa mukaan. Parhaimpia opetuksia mitä täältä olen saanut on, että mikään ei ole niin pahaa, etteikö sitä viinalla vielä pahemmaksi saisi.
Luen teitä lähes päivittäin :D
Hengessä mukana!
itse olin kotitissutelija, muttta se palikoiden sekamelska omassa päässäni oli helvetillistä. lapselapseni syntyi viime kesänä ja silloin ajattelin, ettei mummot saa haista kaljalle.pohdin asiaa ja kypsyin. nyt olen vertaistuen avulla ollut aivan raittiina yli 8 kk ja elämä on maistunut hyvältä.
onnea valinnallesi ja ennen kaikkea paljon voimia, että jaksat käydä tätä elämän kivikkoista tetä pää selvänä, se ei aina ole helppoa, mutta se kannattaa.
tältä keskustelupalstalta saat apua tarvittaessa, ja tietenkin tukea valinnalesi.