Yhä heiluttamassa Moskovan junalle
maatuskahuivi päässä Oitin asemalla -
toivomassa, että mies näkee käteni,
eikä putoa.
maatuskahuivi päässä Oitin asemalla -
toivomassa, että mies näkee käteni,
eikä putoa.
torstai päättyy surullisiin ajatuksiin
muistoissa
4225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niittyleinikki ei tuoksu,
ei rentukka, ei voikukka -
keto-orvokista en ole varma.
Mutta sireenit tuoksuvat yhä.
Niiden violetti odottaa minua,
muuttaa painajaisen aamuksi.
Vanha hyvähiuksinen nainen sanoi minulle,
että aurassani on keltaista, vihreää ja violettia.
Violetti on korkealla, joka puolella,
vallannut minut, luo uskoa siihen,
mihin juuri kukaan ei nykypäivänä enää
korttansa kanna.
Tahdollani ei ole tuulta,
eivätkä päätökseni luovuttaa ihmisistä pidä.
Aallot pyyhkivät rantaa,
hakkaavat tuhansien vuosien ajan kiveä,
jota nimitän kallioksi.
Uupumatta, uupuen yötä aamuksi,
päätösiäni lujiksi ja kantaviksi.
Ja aamu kun aamu valkenee ja Pyhäjärvi näkyy ikkunasta kuten tänään ja tätä ennen, puhkean hitaasti kiitokseen ja viritän käkikelloa kukkumaan.
Käsissäni riippusillan usko:
kaikkien lasten "Levolle lasken".