Saispa jostain

olla niin että kun taulu tältä osin on tyhjä, niin jotakin muutakin tärkeää on elämässä menetetty. :(
Ehkä siksi olisi parempi vain muistaa ja kaivata.

- - - - (m) kirjoitti:

olla niin että kun taulu tältä osin on tyhjä, niin jotakin muutakin tärkeää on elämässä menetetty. :(
Ehkä siksi olisi parempi vain muistaa ja kaivata.

kaiken sen kauniin haluaisin muistaa kyllä. mutta tätä kaipauksen tuskaa en enää jaksaisi kantaa mukana. se syö, se valtaa, vie värit elämästä ja tarkoituksen kaikelta olemiselta. miksi ihmisen pitää rakastua? rakkaus on maailman kaunein asia, yksipuolinen rakkaus on silkkaa kidutusta.

yksinäinen aave (n) kirjoitti:

kaiken sen kauniin haluaisin muistaa kyllä. mutta tätä kaipauksen tuskaa en enää jaksaisi kantaa mukana. se syö, se valtaa, vie värit elämästä ja tarkoituksen kaikelta olemiselta. miksi ihmisen pitää rakastua? rakkaus on maailman kaunein asia, yksipuolinen rakkaus on silkkaa kidutusta.

mieltä kanssasi. Kidutusta tämä on. Onko se vaan niin että aina ihmisen pitää rakastaa vain sen tunteen takia. Onko rakastamisen tunteesta jotain hyötyä elämässä, vaikka se olisikin vain yksipuolista? Pidetäänkö tunnetta yllä vain tunteen takia? Ja sitten vain yhtäkkiä vaihdetaan kohdetta kun se oikea astuu esiin.

- - - - (m) kirjoitti:

mieltä kanssasi. Kidutusta tämä on. Onko se vaan niin että aina ihmisen pitää rakastaa vain sen tunteen takia. Onko rakastamisen tunteesta jotain hyötyä elämässä, vaikka se olisikin vain yksipuolista? Pidetäänkö tunnetta yllä vain tunteen takia? Ja sitten vain yhtäkkiä vaihdetaan kohdetta kun se oikea astuu esiin.

mun on ainakin pakko uskoa niin. koskaan en ole kaivannut näin. en rakastanut näin. enkä usko koskaan enää vastaavaa tuntevani ketään kohtaan.

tuntuu, kuin olisin etsinyt koko elämäni. sellainen tyhjä paikka jossain sisällä? ääni, joka kertoi, että jotain on vielä tulossa. kun vaan jaksan uskoa ja odottaa. ja mä odotin, odotin ja odotin. kunnes lakkasin uskomasta, että joskus vielä löytäisin sen. ja sitten koin hänen kanssaan sen uskomattoman rauhan ja hyvän olon tunteen. kuin olisin viimein tullut kotiin. ja hetken olin niin onnellinen.

mun on niin vaikea ymmärtää, miksi? miksi tän pitää olla näin epäreilua?

ei siltä rakkaudelta, siltä tiedolta pääse karkuun, vaikka mitä tekis. vaikka kuinka järkeilisi, päättäis unohtaa. se vaan on ja pysyy.

nyt ei auta kun opetella elämään tän kanssa. ja se tuntuu vievän niin paljon aikaa, että mietin, oppiiko sitä koskaan?

yksinäinen aave (n) kirjoitti:

mun on ainakin pakko uskoa niin. koskaan en ole kaivannut näin. en rakastanut näin. enkä usko koskaan enää vastaavaa tuntevani ketään kohtaan.

tuntuu, kuin olisin etsinyt koko elämäni. sellainen tyhjä paikka jossain sisällä? ääni, joka kertoi, että jotain on vielä tulossa. kun vaan jaksan uskoa ja odottaa. ja mä odotin, odotin ja odotin. kunnes lakkasin uskomasta, että joskus vielä löytäisin sen. ja sitten koin hänen kanssaan sen uskomattoman rauhan ja hyvän olon tunteen. kuin olisin viimein tullut kotiin. ja hetken olin niin onnellinen.

mun on niin vaikea ymmärtää, miksi? miksi tän pitää olla näin epäreilua?

ei siltä rakkaudelta, siltä tiedolta pääse karkuun, vaikka mitä tekis. vaikka kuinka järkeilisi, päättäis unohtaa. se vaan on ja pysyy.

nyt ei auta kun opetella elämään tän kanssa. ja se tuntuu vievän niin paljon aikaa, että mietin, oppiiko sitä koskaan?

hetken hänen kanssaan, et sen pidempää? Ikävää.. :(
Oletko sitä mieltä ettet koskaan voi saada enempää? Sitä on jo vaikeampi ymmärtää kun toteaa tilanteen mahdottomaksi. Tiedän tunteesi ja ymmärrän että sua masentaa.
Minäkään en taida saada koskaan edes pientä siivua hänen tunteistaan. Ystäviä olemme kyllä, mutta se ei tunnu minulle riittävältä. Haittaa jokapäiväistä elämää se että ajattelee vaan häntä eikä osaa kohdentaa sitä energiaa johonkin muuhun. :(

Toivon sulle hyvää elämää kaikesta huolimatta. :)

- - - - (m) kirjoitti:

hetken hänen kanssaan, et sen pidempää? Ikävää.. :(
Oletko sitä mieltä ettet koskaan voi saada enempää? Sitä on jo vaikeampi ymmärtää kun toteaa tilanteen mahdottomaksi. Tiedän tunteesi ja ymmärrän että sua masentaa.
Minäkään en taida saada koskaan edes pientä siivua hänen tunteistaan. Ystäviä olemme kyllä, mutta se ei tunnu minulle riittävältä. Haittaa jokapäiväistä elämää se että ajattelee vaan häntä eikä osaa kohdentaa sitä energiaa johonkin muuhun. :(

Toivon sulle hyvää elämää kaikesta huolimatta. :)

enkä tule saamaan sen enempää. aika on auttanut ymmärtämään, että jotkut asiat ei vaan mene niinkuin itse toivoisi, ketään ei voi pakottaa vastaamaan tunteisiin ja vaikka se satuttaakin, joskus sitä vaan jää ilman vastakaikua.

mahdotonta on, siitä olen varma, mutta se ei vähennä rakkauttani tätä miestä kohtaan. aivan uskomattoman upea mies, jolla on sydän paikallaan, järkeä, rehellisyyttä ja vastuuntuntoa, sisäisestä viisaudesta ja empaattisuudesta puhumattakaan. todella hieno ihminen.

ystäviä... niin. sitä yritin, mutta huomasin ettei se onnistu. ei se tule riittämään mulle vaikka tuntuu niin surulliselta, ettei hän ole enää missään osassa mun elämässä. vaikea ratkaisu, mutta tässä kohtaa mun on pakko olla itsekäs. jos hän pysyisi "lähellä", luultavasti takertuisin henkisesti toivoon kaikesta huolimatta... ja se olisi niin väärin.

enkä koe enää olevani niin masentunut, ehkä hetkittäin vielä menee jalat alta ja olen heikko. mutta sitkeästi jatkan kuitenkin eteenpäin elämässä. kyllä elämä vielä näyttää sen aurinkoisen puolensa. ja siitä olen onnellinen, että oon kokenut jotain näin syvää, ravistavaa. jotkut ei kai koe sitä koskaan.

Samoin sinulle, tuokoon elämä onnea, rauhaa ja rakkautta. =)

yksinäinen aave (n) kirjoitti:

enkä tule saamaan sen enempää. aika on auttanut ymmärtämään, että jotkut asiat ei vaan mene niinkuin itse toivoisi, ketään ei voi pakottaa vastaamaan tunteisiin ja vaikka se satuttaakin, joskus sitä vaan jää ilman vastakaikua.

mahdotonta on, siitä olen varma, mutta se ei vähennä rakkauttani tätä miestä kohtaan. aivan uskomattoman upea mies, jolla on sydän paikallaan, järkeä, rehellisyyttä ja vastuuntuntoa, sisäisestä viisaudesta ja empaattisuudesta puhumattakaan. todella hieno ihminen.

ystäviä... niin. sitä yritin, mutta huomasin ettei se onnistu. ei se tule riittämään mulle vaikka tuntuu niin surulliselta, ettei hän ole enää missään osassa mun elämässä. vaikea ratkaisu, mutta tässä kohtaa mun on pakko olla itsekäs. jos hän pysyisi "lähellä", luultavasti takertuisin henkisesti toivoon kaikesta huolimatta... ja se olisi niin väärin.

enkä koe enää olevani niin masentunut, ehkä hetkittäin vielä menee jalat alta ja olen heikko. mutta sitkeästi jatkan kuitenkin eteenpäin elämässä. kyllä elämä vielä näyttää sen aurinkoisen puolensa. ja siitä olen onnellinen, että oon kokenut jotain näin syvää, ravistavaa. jotkut ei kai koe sitä koskaan.

Samoin sinulle, tuokoon elämä onnea, rauhaa ja rakkautta. =)

sitä mieltä ettei kannata olla edes ystävä vaikka toinen sitä haluaisi viestitellä. Unohtaako paremmin....ihastuksen..rakkauden..varattuja.

!!!! kirjoitti:

sitä mieltä ettei kannata olla edes ystävä vaikka toinen sitä haluaisi viestitellä. Unohtaako paremmin....ihastuksen..rakkauden..varattuja.

ei onnistu. mutta elämä on helpompaa kun ei ole kaikin tavoin siinä toisessa "kiinni"... kun tuntee, että se toinen on niin kaukana, kipu haalistuu. haluaisin olla hänen ystävänsä, mutta tunteet on liian vahvat. sattuu liian paljon. välimatka parantaa vaikka ikävä onkin.

ja hän ei kyllä ollut varattu.

yksinäinen aave (n) kirjoitti:

ei onnistu. mutta elämä on helpompaa kun ei ole kaikin tavoin siinä toisessa "kiinni"... kun tuntee, että se toinen on niin kaukana, kipu haalistuu. haluaisin olla hänen ystävänsä, mutta tunteet on liian vahvat. sattuu liian paljon. välimatka parantaa vaikka ikävä onkin.

ja hän ei kyllä ollut varattu.

vain kaipaus on jäljellä...ei voitu olla edes ystäviä...molemmat olemme varattuja, yhteydessä ei olla oltu enää pitkään aikaan, silti aina välillä sattuu kun ajattelen niitä hetkiä joita oli hänen kanssaan....

ole unohdettu kirjoitti:

vain kaipaus on jäljellä...ei voitu olla edes ystäviä...molemmat olemme varattuja, yhteydessä ei olla oltu enää pitkään aikaan, silti aina välillä sattuu kun ajattelen niitä hetkiä joita oli hänen kanssaan....

edelleen yhteydessä, mutta taitaa olla turhaa en tiedä...sekavaa..

yksinäinen aave (n) kirjoitti:

mun on ainakin pakko uskoa niin. koskaan en ole kaivannut näin. en rakastanut näin. enkä usko koskaan enää vastaavaa tuntevani ketään kohtaan.

tuntuu, kuin olisin etsinyt koko elämäni. sellainen tyhjä paikka jossain sisällä? ääni, joka kertoi, että jotain on vielä tulossa. kun vaan jaksan uskoa ja odottaa. ja mä odotin, odotin ja odotin. kunnes lakkasin uskomasta, että joskus vielä löytäisin sen. ja sitten koin hänen kanssaan sen uskomattoman rauhan ja hyvän olon tunteen. kuin olisin viimein tullut kotiin. ja hetken olin niin onnellinen.

mun on niin vaikea ymmärtää, miksi? miksi tän pitää olla näin epäreilua?

ei siltä rakkaudelta, siltä tiedolta pääse karkuun, vaikka mitä tekis. vaikka kuinka järkeilisi, päättäis unohtaa. se vaan on ja pysyy.

nyt ei auta kun opetella elämään tän kanssa. ja se tuntuu vievän niin paljon aikaa, että mietin, oppiiko sitä koskaan?

....

ole unohdettu kirjoitti:

vain kaipaus on jäljellä...ei voitu olla edes ystäviä...molemmat olemme varattuja, yhteydessä ei olla oltu enää pitkään aikaan, silti aina välillä sattuu kun ajattelen niitä hetkiä joita oli hänen kanssaan....

..ajattelen nitä hetkiä kanssasi.. Ja haluan kokeilla nitä uudestaan ja uudestaan..

Nainen samoin! Menis tältä mieheltä jalat alta.

Eräs, kirjoitti:

Nainen samoin! Menis tältä mieheltä jalat alta.

se nainen, haluaisin saada sen miehen, mutta voiko ketää "saada"..rakastaisinko häntä liikaa..rakastan ihan liikaa