Tervehdys!
Pidän suunnattomasti tavastasi kirjoittaa ja nyt törmätessäni kirjoitukseesi perusarvoista, sait minut todella mietteisiin. Laitanpa tähän alle lainauksen kirjoituksestasi.
"2. Perusarvot. Sinulla on 7 perusarvoa joiden syntymä on kiinni nuoruutesi kasvuympäristössä. Unohda kristillinen kasvatus, se hämärtää oikeat perusarvot. Arvosi ovat syntyneet....karkeasti sanottuna hiekkalaatikolla leikkien ja hetkessä ennen murrosikää. Keskity ja kirjaa ylös tuntemuksesi, löydät ne aivan varmasti Perusarvoja ovat kateus, mustasukkaisuus, kunnioitus, vastuullisuus, rehellisyys, välittäminen ja luovuus."
Minua tosiaan rupesi mietityttämään monikin asia kirjoitukseesi liittyen mutta yksi asia jäi epäselväksi. Tätä on hieman vaikea pukea sanoiksi mutta yritän parhaani. Itse ajattelisin niin, että jokaisella em. arvolla on vaikutus identiteettiimme. Missä suhteessa mikäkin arvo on meissä voimakkaana, vaikuttaa hyvin pitkälti siihen millaisia olemme ja miten toimimme. Jos siis 5 yhteensopivuutta riittää suhteeseen ja 7 siihen koko elämän kestävään suhteeseen, niin pitääkö kumppanilla kyseiset arvot olla vastaavissa suhteissa (ajatellaan nyt vaikka prosenttiosuuksina), kuin mitä ne esim minulla on?
Jos näin on, herää seuraavaksi ajatus siitä, kuinka vaikea on määrittää kyseisten arvojen vaikutusta omaan identiteettiin, puhumattakaan toisesta. Itse luulisin omaavani hyvin vahvana ko. arvoista esim. vastuullisuuden ja välittämisen. Esim kateutta tunnen kovin harvoin, joskin viime aikoina sekin tunne on ajoittain tullut tutuksi. Kysymys siis lienee että, koska itsetuntemus ei ole yksi niistä maailman helpoimmista asioista, niin kuinka ihmeessä voisi mahdollisesta kumppanista vastaavat arvot ja niiden hallitsevuuden ko. henkilön identiteettin määritellä? Onko vain luotettava vastoihin ja tunteisiin?
Anteeksi vuodatukseni mutta kirjoituksesi tosiaan sai minut pitkästä aikaa ajattelemaan asioita syvällisemmin. Erittäin vaihtelevaa piristystä, kun viime aikoina ajatukset ovat pääasiallisesti keskittyneet tulevaisuuden pelkoihin.
Sitä aihetta liipaten, tahtoisin itsekin tietää hieman tulevasta.
Olen kolmeakymmentä hipova vaaleahko ja sinisilmäinen nainen. Vuosi sitten rankan henkilökohtaisen kasvun polulle sysännyt tapahtuma sai minut tosiaan ajattelemaan näitä syntyjä syviä. Luulisin olevani vahva ja itsenäinen nainen ja ei vielä kukaan kai ole tyhmäksikään haukkunut.=) Uskoisin että minulla olisi paljon tarjottavaa niin monessakin suhteessa mutta jostain kumman syystä mikään ei nyt näytä edistyvän minnekään. Olenko määritellyt itseni väärin vai onko minulta piiloitettu jotain voimavaroja, mitkä minun pitäisi saada käyttööni saavuttaakseni tässä elämässä enemmän? Jopa sen parisuhteen.
Voisinko minä mahdollisesti löytää (löydänkö) kumppanin, jonka kanssa omaisin yhteiset arvot? Koska ohjeittesi mukaan meidän pitäisi mennä ja elää tätä elämää (koska kukaan ei tule meitä kotoa hakemaan (sori oma tulkinta)), niin mitä minun pitäisi tehdä saavuttaakseni sen kestävän suhteen? Minne minun pitäisi mennä sen kohdatakseni? Milloin?
Väitän olevani optimisti realisti ja myös hyvin herkkä ja romanttinen. Tiedän kuitenkin että pahojakin asioita on tuloillaan. Joskin tuntuu että nyt ei voimavarat enään moisiin riittäisi. Kun ei ole pitkään aikaan nähnyt vilausta näistä elämän hyvistä puolista, lannistaa se kai kenen tahansa hengen ajoittain. Onko siis mitään ongelmia matkalla jotka voisin estää ja miten?
Kaikki näkemykset työni suhteen otan myös mielelläni vastaan.
Tarinaa tulisi vielä ehkä pidemmältikin mutta ehkä nyt kuitenkin vapautan sinut auttamaan muitakin eksyneitä kyseliöitä varaamatta enempää aikaasi. Kiitos kuitenkin jos luit viestini! Sain siitä varmasti joksikin aikaa mielenkiintoista purtavaa!
Keväisin terveisin
AP
Pidän suunnattomasti tavastasi kirjoittaa ja nyt törmätessäni kirjoitukseesi perusarvoista, sait minut todella mietteisiin. Laitanpa tähän alle lainauksen kirjoituksestasi.
"2. Perusarvot. Sinulla on 7 perusarvoa joiden syntymä on kiinni nuoruutesi kasvuympäristössä. Unohda kristillinen kasvatus, se hämärtää oikeat perusarvot. Arvosi ovat syntyneet....karkeasti sanottuna hiekkalaatikolla leikkien ja hetkessä ennen murrosikää. Keskity ja kirjaa ylös tuntemuksesi, löydät ne aivan varmasti Perusarvoja ovat kateus, mustasukkaisuus, kunnioitus, vastuullisuus, rehellisyys, välittäminen ja luovuus."
Minua tosiaan rupesi mietityttämään monikin asia kirjoitukseesi liittyen mutta yksi asia jäi epäselväksi. Tätä on hieman vaikea pukea sanoiksi mutta yritän parhaani. Itse ajattelisin niin, että jokaisella em. arvolla on vaikutus identiteettiimme. Missä suhteessa mikäkin arvo on meissä voimakkaana, vaikuttaa hyvin pitkälti siihen millaisia olemme ja miten toimimme. Jos siis 5 yhteensopivuutta riittää suhteeseen ja 7 siihen koko elämän kestävään suhteeseen, niin pitääkö kumppanilla kyseiset arvot olla vastaavissa suhteissa (ajatellaan nyt vaikka prosenttiosuuksina), kuin mitä ne esim minulla on?
Jos näin on, herää seuraavaksi ajatus siitä, kuinka vaikea on määrittää kyseisten arvojen vaikutusta omaan identiteettiin, puhumattakaan toisesta. Itse luulisin omaavani hyvin vahvana ko. arvoista esim. vastuullisuuden ja välittämisen. Esim kateutta tunnen kovin harvoin, joskin viime aikoina sekin tunne on ajoittain tullut tutuksi. Kysymys siis lienee että, koska itsetuntemus ei ole yksi niistä maailman helpoimmista asioista, niin kuinka ihmeessä voisi mahdollisesta kumppanista vastaavat arvot ja niiden hallitsevuuden ko. henkilön identiteettin määritellä? Onko vain luotettava vastoihin ja tunteisiin?
Anteeksi vuodatukseni mutta kirjoituksesi tosiaan sai minut pitkästä aikaa ajattelemaan asioita syvällisemmin. Erittäin vaihtelevaa piristystä, kun viime aikoina ajatukset ovat pääasiallisesti keskittyneet tulevaisuuden pelkoihin.
Sitä aihetta liipaten, tahtoisin itsekin tietää hieman tulevasta.
Olen kolmeakymmentä hipova vaaleahko ja sinisilmäinen nainen. Vuosi sitten rankan henkilökohtaisen kasvun polulle sysännyt tapahtuma sai minut tosiaan ajattelemaan näitä syntyjä syviä. Luulisin olevani vahva ja itsenäinen nainen ja ei vielä kukaan kai ole tyhmäksikään haukkunut.=) Uskoisin että minulla olisi paljon tarjottavaa niin monessakin suhteessa mutta jostain kumman syystä mikään ei nyt näytä edistyvän minnekään. Olenko määritellyt itseni väärin vai onko minulta piiloitettu jotain voimavaroja, mitkä minun pitäisi saada käyttööni saavuttaakseni tässä elämässä enemmän? Jopa sen parisuhteen.
Voisinko minä mahdollisesti löytää (löydänkö) kumppanin, jonka kanssa omaisin yhteiset arvot? Koska ohjeittesi mukaan meidän pitäisi mennä ja elää tätä elämää (koska kukaan ei tule meitä kotoa hakemaan (sori oma tulkinta)), niin mitä minun pitäisi tehdä saavuttaakseni sen kestävän suhteen? Minne minun pitäisi mennä sen kohdatakseni? Milloin?
Väitän olevani optimisti realisti ja myös hyvin herkkä ja romanttinen. Tiedän kuitenkin että pahojakin asioita on tuloillaan. Joskin tuntuu että nyt ei voimavarat enään moisiin riittäisi. Kun ei ole pitkään aikaan nähnyt vilausta näistä elämän hyvistä puolista, lannistaa se kai kenen tahansa hengen ajoittain. Onko siis mitään ongelmia matkalla jotka voisin estää ja miten?
Kaikki näkemykset työni suhteen otan myös mielelläni vastaan.
Tarinaa tulisi vielä ehkä pidemmältikin mutta ehkä nyt kuitenkin vapautan sinut auttamaan muitakin eksyneitä kyseliöitä varaamatta enempää aikaasi. Kiitos kuitenkin jos luit viestini! Sain siitä varmasti joksikin aikaa mielenkiintoista purtavaa!
Keväisin terveisin
AP
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mutta itse asia on yksinkertainen.
Geneettinen perintömme on tuhansia vuosia vanha. Olemme vielä alkukantaisia ihmisiä ja täynnä ympäristön vaikutteita. 2000 vuotta ihmisten elämää on muokannut kristinusko. Usko pois, uskonto on tappanut ihmisen luovuuden ja alkukantaisen sosiaalisen taidon. Puhumattakaan todellisesta onnesta.
Harva uskaltaa kyseenalaistaa uskontoa ja harvempi saarnata sitä vastaan. Siitä pitää huolen uskontokunnan räkyttäjät. Jopa tälläkin palstalla.
Kyky kyseenalaistaa asiat on melkoisen harvinainen tapa. Varsinkin jos kysymys on uskonnosta tai jumaluudesta. Yleensä kysyjä saa näpeilleen niin nopeasti ja pahasti että jättää pohdiskelun sillensä. Ja se on sääli.
http://www.teosofia.net/ruusuristil/ruusu-risti.htm
Perusarvoissa on kyse lapsuutesi sosiaalisista taidoista. Tunnistit lapsuudessa oikeat leikkikaverit ja sait ystäviä. Toimit automaattisesti vaistojesi varassa.
Valitettavasti sait lapsuudessasi myös annoksen epäluuloa, yksipuolista maailmankuvaa, ennakkoluuloja, uskomuksia ja tapoja, uskontoa, toiveita ja unelman materialismin onnesta.
Kaikki nuo asiat ovat juurtuneet syvälle sisimpääsi ja peittävät intuitiiviset taitosi. Onni on vain ajatustyön päässä - on yksilöllistä kuinka kauan siihen menee aikaa. Tutkimalla itseään löytää onnen ja myös loppuelämän kumppanin.
Rakkautta ensi silmäyksellä!
Kyllä! Juuri siitä on kysymys. Ensitapaamisen yhteydessä silmät säkenöivät jos kyseessä on ulkonäöllinen sopivuus.
Kateus: Jos molemmat ovat, kaikki ok. Jos vain toinen tuntee kateutta, ei toimi pidemmän päälle.
Mustasukkaisuus: Jos sitä ei ole, suhde ei toimi.
Kunnioitus: Kunnioitus auktoriteettiä kohtaan. Näet ihmisestä todella nopeasti kunnioituksen toisia ihmisiä kohtaan. Puheen sävy ja kohteliaisuus eivät synny pelkästään tapakasvatuksen kautta. Suurin osa käyttäytymisestä muita kohtaan on hyvin vaistonvaraista. Erittäin tärkeä asia sen oikean tunnistamisessa. Opettele tarkkailemaan tätä piirettä.
Vastuullisuus: Kunnioitus ja vastuullisuus kävelevät käsi kädessä. Toki poikkeuksia löytyy, mutta pääsääntöisesti ne ovat yhteisiä piirteitä. Ihan perus-case, huolehtiiko mies käsilaukustasi kun menette tanssimaan? jne.
Rehellisyys: Sen kyllä normaali ihminen tunnistaa. Tietysti toiveet ajavat sokeasti edelle, mutta perusrehellisyyden tuntee aina. Jos ensitapaamisella toinen valehtelee - niin tekee jatkossakin.
Välittäminen: Ah, ne pienet huomionosoitukset ja katseet! Aivan varmasti tunnet välittämisen. Välittäminen on huolenpitoa, jatkossakin.
Luovuus: Miehen luovuus on yleensä hieman piilossa, mutta tulee kyllä esille jos on tullakseen. Miehellä luovuus on, no joskus hieman teknistä, mutta onpa kuitenkin. Jos olet itse luova, kannattaa miehen olla vähemmän luova.
Perfect match?
Kun tunnet omat arvosi hyvin ja olet niitä ajatellut - ajatellut myös miehen puolelta, onnistut melko hyvin löytämään sen oikean. Ja jos ei onnaa, anna kenkää ja vaihda uuteen.
Ja kysymykseesi vastaus: Olet nyt vaiheessa jossa punnitset elämäsi arvoja. Suvantovaiheessa, jonka kautta sisimpäsi ohjaa sinut oikealle raiteelle. Rakkautesi kohde on jo näköpiirissä ja olet jo tietoinen hänen olemassaolosta. Olet jo tavannut hänet asiakassuhteen kautta.
Elämäsi muuttaa suuntaa 3. maaliskuuta, silloin saat oikean suunnan kohti mielenkiintoista tulevaisuutta. Tulevaisuudessasi on 3 lasta, omakotitalo, kiire työsi ja kotisi välillä ja miehesi epätavallinen vauhdikas harrastus. Onnea matkaan!
_OT_
Ihanan innostavaa ja ajatusrikasta tekstiä! Paljon olisi asiaa mitä tahtoisin tähän kommentoida mutta pysyäkseni ytimekkäänä, en voi muuta tuumata kuin yhtyä ajatuksiisi. Pienellä kyseenalaistamisella tietenkin.=)
Minulla on tosiaan tapa kyseenalaistaa asioita niin hyvässä kuin pahassakin. Onko tämä hyvä kyky? Epäilemättä, mutta silti joskus hieman raivostuttava mitä tulee esim. tunnepuolen asioihin. Osaan niitäkin kyseenalaistaa suunnattomissa määrin. Jos esim itse kiinnostun jostain rupean pian kyseenalaistamaan kiinnostustani miettimällä pohjautuuko se vain omaan tarpeeseeni kokea itseni välitetyksi ja rakastetuksi. Onko siis välittäminen aitoa vai omien tarpeideni luoma heijastus. Ymmärrät varmaan pointtini. Monissa asioissa kyseinen piirre myös osaa palvellakin.
Mitä tulee kertomaasi, oli erittäin kiinnostavaa mutta silti hämmentävää. Noin 99% asiakassuhteistani on ulkomailla. Loput sitten yhteistyökumppaneita täällä kotimaassa tai saman konsernin työntekijöitä, joiden nimiä tuskin tiedän, saatika että osaisin välttämättä nimiä yhdistää ulkonäköön. Hämmentävää siis jos nyt jo olisin tietoinen tämän henkilön olemassaolosta, puhumattakaan että hänet olisin jo tavannut. Missä ja milloin, lyö omat aivot aivan tyhjää...
Kovasti tahtoisin olla sinua enempää rasittamatta aatoksillani mutta ne halut ja silkka uteliaisuus nähtävästi pistää minut kysymään lisää. Jätän sinun valittavaksesi vastaatko kysymyksiini, joskin niin toivoisin.
Olisiko mitään ulkoisia piirteitä mistä hänet tunnistaisin? Onko hän minua nuorempi vai vanhempi? Miten ja milloin tiemme kohtaisivat ja voisiko tämän suhteen määritellä siihen perfect match -luokkaan?=) Tiedostaako hän minun olemassaoloni? Tuleeko hän ihan lähiaikoina olemaan yhteyksissä kanssani?
Kiitos jälleen vaivannäöstäsi! En ole aikoihin innostunut mistään ajatuksista näin paljon. Ja tietysti mukavaa kuulla että ehkä minullekin olisi tiedossa alkavan muutoksen tie, tämän nimenomaisen suvantovaiheen jälkeen.
Kiitos!
Rauhaa ja rakkautta!
AP