Jos nyt - tältä istuimelta - tartteis kirjoittaa koko elämä uusiksi niin miten kävisi? Usein kuulee sanottavan että "jos tällä päällä saisin valita niin tekisin toisin". Mutta tekisitkö todella? Tässä pari vaihtoehtoo ;) Kumpi olisi parempi - noin niiko suurinpiirtein :) Vai olisiko sellainen 'keskitie' se kultainen vaihtoehto?
Elämäni I
18v meet naimisiin
19v lapsi tulee perheeseen
22v aloitat opiskeleen opintotuella ja puolison tuloilla - se on aika raskasta kun on lapsi ja hänen tarpeensakin
25v opiskelet edelleen, puoliso nalkuttaa rahasta
26v opiskelet edelleen...
28v valmistut
29v saat ekan varteenotettavan duunin
32v vaihdat parempaan duuniin
35v huomaat että nuoruuden rakastettusi olikin väärä valinta, eroat
37v lapsi on aikuinen,voit tehdä kaikkee kivaa, sulla on hyvä duuni, voita harrastaa ja matkustella, elämä on ihanaa..
40 elämä on ihanaa.. olet ihminen parhaassa iässä
50 elämä on ihanaa..
55 elämä on ihanaa..
Elämäni II
18v pidät välivuoden opiskeluissa preppausta varten
19v aloitat opiskeleen velaksi
22v opiskelet edelleen, käyt jossain pikkuduunissa ettei tarvitsisi ottaa koko ajan lisää lainaa
25v valmistut
26v saat ekan varteenotettavan duunin
28v olet käyttänyt kaiken aikasi asemasi kohentamiseen
29v vaihdat parempaan duuniin - opintolainaakin on maksettava
32v olet käyttänyt kaiken aikasi asemasi kohentamiseen
35v meet naimisiin
37v lapsi tulee perheeseen
40 lapsi sitoo sun menemiset ja tulemiset harrastuksista puhumattakaan, olet ihminen parhaassa iässä
50 puolisosi alkaa haikaileen nuorempien (ehkä lapsettomien) ihmisten perään, eroat
55 lapsi on aikuinen,voit tehdä kaikkee kivaa, sulla on hyvä duuni, voita harrastaa ja matkustella, elämä on ihanaa..
Elämäni I
18v meet naimisiin
19v lapsi tulee perheeseen
22v aloitat opiskeleen opintotuella ja puolison tuloilla - se on aika raskasta kun on lapsi ja hänen tarpeensakin
25v opiskelet edelleen, puoliso nalkuttaa rahasta
26v opiskelet edelleen...
28v valmistut
29v saat ekan varteenotettavan duunin
32v vaihdat parempaan duuniin
35v huomaat että nuoruuden rakastettusi olikin väärä valinta, eroat
37v lapsi on aikuinen,voit tehdä kaikkee kivaa, sulla on hyvä duuni, voita harrastaa ja matkustella, elämä on ihanaa..
40 elämä on ihanaa.. olet ihminen parhaassa iässä
50 elämä on ihanaa..
55 elämä on ihanaa..
Elämäni II
18v pidät välivuoden opiskeluissa preppausta varten
19v aloitat opiskeleen velaksi
22v opiskelet edelleen, käyt jossain pikkuduunissa ettei tarvitsisi ottaa koko ajan lisää lainaa
25v valmistut
26v saat ekan varteenotettavan duunin
28v olet käyttänyt kaiken aikasi asemasi kohentamiseen
29v vaihdat parempaan duuniin - opintolainaakin on maksettava
32v olet käyttänyt kaiken aikasi asemasi kohentamiseen
35v meet naimisiin
37v lapsi tulee perheeseen
40 lapsi sitoo sun menemiset ja tulemiset harrastuksista puhumattakaan, olet ihminen parhaassa iässä
50 puolisosi alkaa haikaileen nuorempien (ehkä lapsettomien) ihmisten perään, eroat
55 lapsi on aikuinen,voit tehdä kaikkee kivaa, sulla on hyvä duuni, voita harrastaa ja matkustella, elämä on ihanaa..
Vastaukset 19
Vanhimmat
En tekisi toisin... Mitään en vaihtaisi pois...
Elämä tuo ja elämä vie... jos haluaisit toisin tehdä, hakkaat kummiskin jossain vaiheessa päätä seinään...=))))
vain on (hymyilee) Enhän määkään tosissani vaihtaisi päivääkään pois - en iloja enkä suruja. Mä kun vakaasti uskon siihen, että jokainen valinta on ollut tarpeellinen että oon päätynyt tähän paukuttaan tätä konetta... Ja elämä ON ihanaa :)))
Tossa oli vaan väittely siitä kannattaako lapset tehdä nuorina ja opiskella sitten vaiko toisten päin. Se tän jossittelun poiki.
Siinäpä se.. nauttiako vapaudesta nuorena vai aikuisena... hmmmm...
Kyllä kannattas tehdä muksut nuorena jaksaa nauttia elämästä aikuisena ja isovanhempana...=))))
...on noudattanut tuota "Elämäni II" -kaavaa lähes prikulleen vuoden tarkkudella!
Tiedä sitten miten etenee tuosta 50 vuodesta eteenpäin. En kuitenkaan usko puolisoni haikailevan nuorempien perään. Olen nimittäin aika viriili ja joskus puolison lause alkaa sanoilla: ei tomppa, ei nyt taas...
on aikuiset lapset ja 50:n vielä piiiitkä matka :) eli se on arvoitus. Molemmissa tapauksissa on omat hyvät ja hyvät puolensa.
Ei sulla sitten hätäpäivää ton 50:n kanssa.. (hihittää) jos et itte villiinny (vitsi,vitsi)
...ei hätäpäivääkään edes 50 ikäisenä, tämä poika vaan panee menemään...
Samaa mieltä olen noista tapauksista, molemmista löytyy hyviä ja huonoja puolia. Jos olisi vaan yksi oikea malli, ihmiset noudattaisivat luultavasti vaan sitä. Kivaa se on, että esim. lapsia voi tehdä minkä ikäisenä tahansa, ainakin miehet (vitsi,vitsi)
Kaavan I mukaan suurinpiirtein mennyt. Enää en lapsia tekisi tässä iässä, mutta jos ei niitä ennen ole ja saat ensimmäisen vanhemmalla iällä, niin ei ole vertailupohjaa.
Niin tai näin, elämä pyyhkii eteenpäin. :)
Enemmän olisin huolestunut siitä, että nykyään luovutetaan niin helpolla. Jos on kurjaa työssä tai kotona, niin uusiksi vaan. Ongelmat siirtyy seuraavaan suhteeseen, jos niiden syitä ei selvitä itselleen. Kaikki äkkiä mulle nyt-buumi menossa.
että avoliitto on nykyisin aivan hyväksyttävä pariutumismuoto. Sitä ei kuitenkaan koeta samanlaisena sitoutumisena kuin avioliittoa - en oo naimisissa voin tehdä mitäs tykkään ja lähtee kun valon vaihtuu vihreeks... Ja avioliittokin ajatellaan ehkä väliaikaiseksi ratkaisuksi - avioeronhan voi hakea vaikka postitse sen kummemmin selittelemättä :(
Toivottavasti eivät omat tyttäreni luovuta liian helpolla..
..elämä pyyhkii eteenpäin täälläkin :) Kivaa viikonloppua (vilkuttaa)
saa... Sanotaanko nyt niin, että sekoitamme vaihtoehdot yksi ja kaksi, niin kyllä se siinä suurinpiirtein menee... :))) ja ylimeneviä vuosia odotamme mielenkiinnolla:)))
:) Mä kuulun lähinnä ensimmäiseen laumaan ja tosiaankin ☺ ylimeneviä odotellaan todellakin mielenkiinnolla... viikonloppuja täältä ruuduntakaa :))
Mulla menee vähän välimuodoksi, eli tähän samaan työhön sijoutuin jo heti parikymppisenä ja avioliiton satamaan karahti paatti 22-vuotiaana.
Lapsien syntyessä oli 25 ja 28.
Eli isoja jo ovat äidin nyt odotellessa tuota puolta vuosisataa täyttyväksi parin vuoden sisällä :(
Muuttaisinko jotain.... opiskelematta jättäminen on mietityttänyt useinkin.... ja lapset olis saanu kasvaa hitaammin :)))
Mitä olis nyt toisin, jos olisin opiskellut itselleni tittelin tai jotain... enpä usko että suuriakaan, mutta todella tyhjäksi tunnen eloni välillä, kun lapset eivät enää asu aktiivisti kotona.
Joten jos noista antamistasi vaihtoehdoista kylmästi toinen pitäis valita, niin valitsisin jälkimmäisen, olishan lapset isoja vasta myöhemmin :)))
että oli ajoittain outo olo kun omat lapset olivat jo aikuisia kun joidenkin tuttavien lapset vasta opettelivat kävelemään... Ja nopeestihan ne tosiaan kasvoivat :)
Mä olen huomannut että, mitä vanhemmaksi tuun sitä nopeammin aika kuluu..(miettii otsa rypyssä) niin luulisin että ne lapset tuntuis kasvavan tosi nopeesti jos niitä vielä olisi :)) Mukavaa viikonloppua...
1.lapsi tulee perheeseen
2.valmistut
3.vaihdat parempaan duuniin
4.lapsi on aikuinen ja voit tehdä kaikkea kivaa
5.elämä on ihanaa...
*:D:D:D*
mitä suotta jaaritteleen turhia :)) Hyvin sanottu..
Elämä ON ihanaa!
...koska meillä ei valitettavasti (?) ole lapsia, mutta jos pitää sittenkin valita niin II olisi lähempänä omaa elämääni.
Tuttuja mietiskellessä on tuo vaihtoehto I yleisin.Menen sekaisin kenen lapsi tekee mitäkin ja asuu missä ja kenen kanssa seurustelee...puh!
mihin kukin kuuluu mitään yhteyttä siihen kumpaan luokkaa enemmistö(?) asettuu...
Mää - 60-luvulla syntynyt - kuulun lähinnä ekaan ryhmään, kuten mun monet tuttavatkin (on kyllä molemmissa luokissa) ja mun systeri - 70-luvulla syntynyt - on ilman muuta tokan luokan ihminen. Eli kun mää tulin aikuiseksi(?) 70-80-luvun vaihteessa niin oliko silloin asiat jotensakin eri mallilla verrattuna 80-90-luvun vaihteeseen...
Jaa - parempi kun lopetan tän 'höpötyksen' ennen kun menee jutut vielä 'pehmeimmiksi' :))
Taidan lähtee haukun kanssa tuulettuun tonne pakkaseen :)) Kivaa viikonloppua täältä kaistan toisesta päästä ☺
alkaa liian yksitoikkoiseksi mennä se loppuvaihe tuolla ykkös-elämässä :)))
Ei maar, olin vaan niin temperamenttinen nuorempana, kohtalo taisi suojella mun lapsia sen verran, että laittoi ne tulemaan vasta elämäni myöhäisemmässä vaiheessa :)
varmaan jus siksi mun lapset tuli niin aikasten tähän maailmaan kun se 'suojelija' katteli vallan eri suuntaan... suojeli sun lapsias ja antoi mun lapsille tämmösen äiteen :))
No onneks ne ei ole valittaneet - ainaskaan kovasti :)
45 vee -> yli-ikäistä porukkaa. Potkitaan firmoista pois.