Hei kaikki te, jotka pystytte suoralta kädeltä mainitsemaan elämänne KIRJAT. Mitkä viisi romaania tai novellia? (kai niitä voi olla kolmekin tai vaikka kymmenen)
Oma viisikkoni on tässä vaiheessa elämääni tämä:
Paul Auster: Timbuktu
Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus
George MacDonald: Kalastaja ja kartanon neito
Norma Klein: Päivänpaiste
Laila Hietamies: Mäeltä näkyy toinen mäki
En löydä mitään punaista lankaa, en teemallisesti enkä ajallisesti. Jos joku haluaa analysoida, niin sana on vapaa.
Pistäkää oma listanne - top 5 !
Oma viisikkoni on tässä vaiheessa elämääni tämä:
Paul Auster: Timbuktu
Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus
George MacDonald: Kalastaja ja kartanon neito
Norma Klein: Päivänpaiste
Laila Hietamies: Mäeltä näkyy toinen mäki
En löydä mitään punaista lankaa, en teemallisesti enkä ajallisesti. Jos joku haluaa analysoida, niin sana on vapaa.
Pistäkää oma listanne - top 5 !
Vastaukset 27
Vanhimmat
Romaanit:
Albert Camus, Sivullinen
Christer Kihlman, Kallis prinssi
Pentti Holappa, Kaksi kirjailijaa
Jean Genet, Querelle
Novellit:
Annie Proulx, Brokeback Mountain
Thomas Mann, Kuolema Venetsiassa
Runokokoelmat:
Eeva-Liisa Manner: Kuolleet vedet
..sinulle humanisti, kun listasit kuolemattomat .. itselleni nuo olivat vieraita. Niminä tuttuja, mutta muutoin .. (pitääpä käväistä kirjastossa) Eeva-Liisa Manner on tuttu toisesta runokokoelmastaan. Albert Camus´n Rutto odottaa kirjahyllyssä .. on odottanut jo lähes parikymmentä vuotta ! No, senkin aika tulee.
Sellainen uusi hyvä tuttavuus on Anna Gavalda. Joululahjaksi sen sain -Viiniä keittiössä- ja jotain tosi valloittavaa siinä oli. Tänään sorruin kiusaukseen ja kävelin tuohon kylälle kirjakauppaan hakemaan Gavaldan Kimpassa.
Itse sain joskus synttärilahjaksi tuon Viiniä keittiössä, ja hyvähän se oli. Itse asiassa juon juuri nyt viiniä keittiössä ...
Rutto on myös hyvä, joskus nuorena pidin siitä enemmän kuin Sivullisesta, jonka pessimismi ekalla lukukerrallla oli jotenkin liikaa. Uusilla lukukerroilla se on koko ajan parantunut.
Mannerista pidän enemmän kuin ehkä mistäään muusta maailmassa, oli vaikea valita että minkä kokoelman siltä nostaisi yli muiden, ehkä Kuolleitten vesien ekologiset painotukset tuntuvat juuri nyt ajankohtaisimmilta. Mutta vaikutuksen tekee myös Fahrenheit 121:n filosofinen monikerroksisuus, kulttuuritietoinen panteismi ja älykäs pasifismi, ja miksei myös Tämän matkan rosoinen ruumiillisuus, hyytävä yksinäisyys ja omalaatuinen feminismi.
Manner .. (Myöhäiset kirjat) Tämä oli ensi kosketus mulle .. "Kääntäkää kivinen lehti..." jne. Se oli lukion äidinkielentunnilla, kun jokainen sai tuoda lempirunon. Ei ollut minun valintani, vaan luokan persoonallisimman, erikoislaatuisen tytön .. joka tosin sai laatunsa takia viettää melko yksinäisen kouluajan.
Jäipä mieleen ja tallessa on .. koneella kirjoitettuna paperiversiona.
Itse oli siihen aikaan(taidan olla edelleenkin) niin ylidramaattinen, että Lauri Viljasen Tähtikeinu oli lempiruno :) Siitä on 23 vuotta :)
Viini virratkoon ja voihan siinä kyytipoikana jonkun juuston palankin ottaa :)
Kambri-sarja on kokoelmasta Tämä matka, ja siitä alkoi minunkin rakkauteni Manneriin. Vieläkin tuo sarja merestä ja eläimistä on omintakeinen, tuore ja vaikuttava.
Saattaa olla, että Manner on erityisen läheinen juuri tavalla tai toisella yksinäisille sieluille. Sellainen kai minäkin olen.
Vähän on vielä pullossa jäljellä, juuston panin jo jääkaappiiin ;)
mielestäni parempi kuin viiniä keittiössä, mutta lue ja päätä itse mitä mieltä olet =)
..jo tänään. kun ei vain kävisi kuten "Viiniä keittiössä" kirjan kanssa .. yöhän siinä kului nukkumatta.
"Kimpassa" palaa tänne keskusteluun kera kommenttien tässä joku päivä.
ELämäni kirja: Susan Kuronen, Pääministerin morsian.
Tosi mahtavaa luettavaa, hienosti kirjoitettu. Ei malta käsistään laskea ennen kuin on loppuun luettu ja sittenkin sitä jää miettimään.
Hienoja kielikuvia ja uskomaton tyyli.
Tulee varmaan Waltarin kaltainen klassikko, vertautuu Sinuhe egyptiläiseen.
Upee ja ihana kirja, avaa uuden näkökulman kirjallisuutemme kenttään!
Jatko-osioita kaivaten.
entinen kansanedustaja Tony Halme, jonka teokset kertovat harvinaislaatuisesta avarakatseisuudesta, henkisestä kypsyydestä ja aidosta halusta rakentaa entistä parempaa ja suvaitsevaisempaa maailmaa. On säääli että hänen epäitsekäs ponnistelunsa paremman huomisen ja laadukkaamman kirjallisuden hyväksi katkesi inhimillisesti ottaen aivan liian varhain.
juu. nyt vain on niin että verraton päiväkirjateos ei ole vielä kulkeutunut tänne periferian kirjakauppaan. ellei sitten tiskin alla :)
jatko-osalle nimiehdotuksena "mesetä mulle matti"
Koska mielelläni näkisin täällä monien ihmisten listoja niin pistän tänne omanikin.
Jos kirjoitan kaikki 10 niin luulen, että noin puolet niistä on vaihtuvaa sorttia. Jos siis kysyisit listaa uudelleen vuoden kuluttua, puolet olisi jo vaihtunut. Olen muuten kerran lentokoneessa tehnyt vastaavan listan kanssamatkustajalle lautasliinan reunaan. Nautin siitäkin listasta (vaikka oli omani) ja listan tekemisestä.
1) Wallenius: Miesten meri (Harakka-Antti lähtee itäjäihin)
Listalla sen takia, että menee syvälle ja on todella itsellenikin salaisuudeksi jäänyt syvälläuiva kirja. Novellikokoelma, jonka alku novellit voi tökkiä, mutta välttämättömät lukea, että voi päästä mukaan viimeiseen novelliin tai oikeastaan pienoisromaaniin.
2) Schlink (tms): Lukija
Kirja tulee jäämään jäljelle ajastamme ja tullee klassikoksi, kuten numero 4-kin.
3) Hesse: Narkisson ja Kultasuu
Ei tarvitse selityksiä.
4) Suskind: Parfyymi. Tuskin tästä voi elokuvaa tehdä, vaikka sellainen onkin tehty.
5) Waltari: Turms kuolematon
Minulle ehdoton ykkönen Waltarin paksuista.
5b) Waltari: Neljä päivänlaskua
Korvaa Sinuhen, jota pidän oikeastaan viihderomaanina.
5c) Waltari: Felix onnellinen.
Niin ohut, että jokaisen pitäisi pystyä tämä lukemaan. Yksi kauneimpia loppuja mitä missään romaaneissa on. Toinen poikkeuksellisen kauniin ja väkevän lopun romaani on Ihmiskunnan viholliset. Koko paksu opus kannattaa lukea, että voi lukea lopun. Älä vaan luule, että tässä voi oikaista.
6 ja 7) Dostojewski: Idiootti (6 tai 7), Karamazovin veljekset (6 tai 7).
Idiootti on yllättävän helppo, helpompi kuin veljekset, vaikka nimestä voisi luulla muuta. Jos Idiootin nimi kannessa olisi Ruhtinas, olisi useampi lukenut ja olisi helpompi tarttua kirjaan. Suosittelen.
8) Hesse: Arosusi
Ei tarvinne perusteluja. Luin vasta aikuisena, onneksi.
9) Erica Jong: Lennä, uneksi.
Tämä kirja on turhaan vaiettu unohduksiin. Avaa naisen seksuaalisuutta väkevästi ja kirjan loppupuoli ongelmineen on todella aito ja hieno kirjana, vaikka...
10) Brink: Poikkeustiloja
Olen lukenut Brinkin kaikki kirjat mitä olen käsiini saanut. Tämä niistä ehkä listalle.
Nyt huomaan, että listalta jäi puuttumaan kokonaan John Irving, jolta myös olen lukenut kaikki mitä olen pystynyt. Minulle tärkein henkilökähtaisesti `Neljäs käsi` tai ehkä sittenkin Kaikki isäni hotellit. Pitäisi olla listalla sijoilla 4-6.
Sitten Richard Ford pitäisi olla listalla, ehkä kokoelma Rock Springs tai Syntien paljous. En muista erikseen.
Voi voi Hemmingway: Kenelle kellot soivat.
Yksi kaikkien aikojen parhaita romaaneja. Sijoille 3-4!!!! Paras novelli ehkä ensimmäinen kokoelmasta Kilimanzaron lumet, en muista nimeä.
Minulle yksi tärkeimpiä novelleja muuten on Muumi-pappa ja Hattivatit tai mikä lienee nimi (kokoelmassa Näkymätön lapsi ja muita novelleja. Kokonaisuudessaan loistava kokoelma AIKUISILLE.).
Sitten pitäisi vielä olla mukana Narnia-kirjat ja niistä minulle tärkein on Prinssi Kaspianin matka maailman ääriin.
Romaani nimeltään Eron aika, en muista kirjoittajaa on erittäin intensiivinen ja väkevä.
...
...
Ei siis helppo laatia listaa.
Kommentoi tai kirjoita anima.triste(at)post.com.
näin ensialkuun lyhykäisesti..
Ensinnäkin suurkiitokset. Perustelut kirjojen listalla ololle ovat viestisi mahtava lisä.
Menen oikopäätä tuonne kohtaan 5c .. Waltari
/Toinen poikkeuksellisen kauniin ja väkevän lopun romaani on Ihmiskunnan viholliset. Koko paksu opus kannattaa lukea, että voi lukea lopun. Älä vaan luule, että tässä voi oikaista. /
Ihmiskunnan viholliset .. lukematon kirja, tarkemmin ottaen osat yksi ja kaksi, viides painos , vuodelta -65. Lupaan, etten oikaise:)
Tuntuu, että kirjat hyllyssä edustavat sitä mitä olen tai (ne lukemattomat lukemattomat) mitä haluaisin olla .. pyrkimystä. Tähän omaan "pyrkimysosioon" kuuluu mm. A.J. Cronin Valtakunnan salaisuus.
/6 ja 7) Dostojewski: Idiootti (6 tai 7), Karamazovin veljekset (6 tai 7)./
Minulle kävi aikanaan lapsellinen päinvastoinreaktio .. äiti luki venäläisiä klassikkoja .. niitä oli hyllyssä ja kirjastosta niitä haettiin. Äiti ohjasi nuorta hyvälle tielle -tarjosi Anna Kareninaa yms. En tarttunut. Lähdin alitukseen -uskokaa tai älkää .. murrosikäisenä minulla oli konservatorion musiikin teorian tunnilla vakilukemisena Harlekin !! :) Tuiki tarpeellinen opetusteossarja tuolloin :)
No, kyllähän luin jo varhain ns. hyvää kirjallisuutta, mutta joku kumma pimeän kohta jäi suhteessa venäläisiin klassikoihin. Uudempikin itänaapurin kirjallisuus on jäänyt vähälle. Syksyllä luin Ljudmila Ulitskajan Iloiset hautajaiset. Kirjan nimi kiehtoi.
/10) Brink: Poikkeustiloja /
Luin kauan sitten "Katson pimeään" (olikohan se nimi noin). En kai erityisemmin vaikuttunut, kun olen sittemmin ohittanut Brinkin. Luultavasti luin sen liian nuorena.
kommentointi jatkuu huomenna
(huomannet, etten voi kommentoida listasi kirjoja, minulla kun on niistä kuitenkin vain mielikuvia .. MUTTA .. joku päivä aloitan tuosta Erica Jongista)
Totta tuo, että listat elävät.
Oman listani kanssa on siten, että Kleinin kirja on oikeastaan sitä listan alkupäätä. Luin sen hyvin nuorena. En palannut siihen koskaan .. Listasijoitus perustuu siihen lukukokemukseen, siihen ikään.. En oikeastaan halua, että se kokemus muuttuu ..
Hietamiehen Karjalasarjan Mäeltä näkyy toinen mäki .. sen merkitys on siinä, että henkilöiden repliikkejä lukiessa "kuulen" karjalanmurteen. Henkilöt kirjassa ovat korvike edesmenneelle karjalaismummolle. Asun niin "toisaalla", että TARVITSEN sukuni kieltä.
Brink tuo nyt jostain syystä mieleeni joulun alla lukemani Gil Courtemanchen Kigalin sunnuntait -
kirjan Ruandan kansanmurhasta ja .. no, takakansi sen kertoo osuvammin kuin minä ..
"Hautajaismarssi Afrikan sydämestä, tarina valkoisesta miehestä, joka rakastaa mustaa naista. Sukellus maailmaan, jossa päivä ei enää nouse."
(Minusta on hienosti sanottu tuo "jossa päivä ei enää nouse".)
Minulle toiset kirjat ovat "vain" sanojen ja lauseiden maistelua varten, toiset taas uppoamista "maailmoihin".
Vähän ohi aiheen, mutta tulkoon kerrotuksi .. huvitan silloin tällöin itseäni kirjastossa ainoastaan ja vain tutkailemalla kirjojen nimiä. Hieno nimi kirjalle on esim. Ennen päivänlaskua ei voi ..
Sen verran on tuo päivä laskenut että voisi jo laskeutua levolle :)
Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä" kirjasarja
Dostojevskin tuotanto
Taisi tulla lukumääräisesti enemmän kuin 5 :)
Noiden kahden kirjailijan teokset ovat todella vaikuttaneet. Toki löytyy muiltakin.....
Turvauduin googletukseen. Wikipedia kertoi, että Proustin pyrkimyksenä oli kirjoittaa ranskalainen vastine Tuhannen ja yhden yön tarinoille. Voitko jakaa tuon näkemyksen?
1. Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi
2. Untinen-Auel: Hevosen laakso
3. Elaine Morgan: Evoluution arvet
4. deMello: Havahtuminen
5. Gabaldon: Muukalainen muut
Kiitos listastasi Voimeeri.
Jos viitsit, niin kerro näistä lisää. Erityisesti kiinnostaa Evoluution arvet, Havahtuminen ja Muukalainen muut.
Muuttivatko ne jotain? Vaikuttivatko ajatteluusi tai tapoihin toimia?
Julie
Evoluution arvet kertoo ihmislajin alkuperästä, ns. vesiapinateoria. Nimestään huolimatta vesiapinateoria ei tarkoita sitä, että olisimme olleet joskus delfiinejä, vaan sitä, että lajimme joskus aikanaan vietti pakon edessä aikaa paljon rannalla ja rantavedessä kahlaillen, joilloin kehittyi pystyasento, rasvakerros, karvattomuus ja monet muut seikat. Evoluution arvet selittää kaiken selkäkivuista peräpukamiin, puhumattakaan ihmisen aika kovasta päivittäisestä veden tarpeesta verrattuna muihin "savannin eläimiin".
Vesiapina-teoria ei ole yleisesti hyväksytty, mutta niinhän ne viisaat väittivät pitkään, että maa on litteä ja että aurinko kiertää maata, joten sen enemmin ressaamatta olkoon tähän ajatukseen takertuneet rauhassa väärässä.
Havahtuminen on kirja elämän tarkoituksesta ja sielun rauhasta, se on todella hyvä ja kolahtava kirja. Se piirtää hyvin tarkasti lukijan eteen sen kaunistelemattoman kuvan miten väärässä me kaikki itseasiassa olemme kun räpiköimme täällä maailmassa kaikenlaisia "pakkoja" toteuttaen.
Muukalainen on fiktiivinen kirja aikahyppääjästä, joka joutuu tahtomattaan ja tietämättäään 1700-luvun skotlantiin. Paitsi, että minua on aina kiehtoneet "liki todenperäiset" fantasiakirjat, kirjassa on myös hyvää ajankuvausta.
Mistä kritisoisin tätä kirjaa on se, että vaikka siinä luteet ym. loiset mainitaankin, ei niiden aikaansaamasta kutinasta, raaputuksesta ja syyhystä ole minkäänlaista kuvausta, kuten ei missään muussakaan lukemassani historiankirjassa. Lieko niin, että kirjailijalla ei ole riittävää omakohtaista kokemusta aiheesta, jotta voisi siitä uskottavasti kirjoittaa, tai jotta tulisi edes mieleen asia kuvailla...
Kiitos Voimeeri listastasi! Se rohkaisee minua jatkamaan, yrittämään vielä, ja jopa haaveilemaan päivätyön jättämisestä jotta voisi vain kirjoittaa. Sitten tosin loppuisi melko pian maksalaatikko pöydästä. Mutta et edes arvaa mikä vaikutus mielipiteelläsi oli. Ryhdyn töihin, uuden romaanin kimppuun. Kerronko miten etenee?
Tottakai alat heti kirjoittaa, jos kerran on jotain kerrottavaa! Olen lukenut nuo kirjat ekan kerran tytöntaaperona, ja sitten joskus uudelleen, ja sitten vielä kerran uudelleen... pari vuotta sitten ostin yhteen painetun trilogian itselleni ja luin sen taas uudelleen :) Olen löytänyt niistä paljon vielä näin aikuisenakin, aina jotain uutta. Lisäksi niitä on ollut hauska ja mukava lukea. Jos pelkkää elämänfilosofiaa haluaa etsiä, löytyy sitä tietysti raskaasti soudettuinakin teoksina...
Mua jäi aina vain ihmetyttämään, miten se Sam saattoi olla niin cool, että se vaan lähti ja jätti vain postikortin (sen englanniksi kirjoitetun) peräänsä. Että miten herrantähden se kykeni sellaseen. (Kuten huomaat, olen aika "sisällä" tarinassa vieläkin). Ja millainen ihminen oli Chas, joka muutti israeliin saadakseen sielun rauhan? Ja miks äitien pitää olla sellasia marttyyreita? Ja miks kaikki tärkeät paikat ei voi sijaita samalla kohtaa maapalloa?
Lähtemisen teema toistuu elämässä, joidenkin kohdalla useammin ja voimakkaampana, matkallisesti ja määrällisesti suurempana kuin toisten. Siitä tiedosta, että toiset lähtevät vielä kauemmas ja jättävät jälkeensä vielä enemmän, olen saanut voimaa, kun on ollut "pakko" (tuulet puhaltaa ja vie mukanaan) tai pakko lähteä. Kovin kauas en silti ole vielä elämässäni päässyt, mutta jokainen suhteuttaakin matkansa ja määränpäänsä oman elämänsä mittapuuhun :)
Paljon muutakin voisi tietysti kertoa, ahdistuksia ja muita vääntöjä, mihin on voinut oman elämänsä varrella samaistua.
Ja se tekstin helppous. (?) Hiivatti vieköön, että olen vääntänyt sivu toisensa jälkeen saadakseni aikaan jotain yhtä luettavaa ja aidon oloista. (vaan eipä ole onnistunut)
Koko maailman on mun koti
ja sun sydän on sen takka
Siinäpä se suunnilleen olikin, elämä lyhykäisyydessään :)
Niin että kiitos itsellesi vain.
penan päiväkirjat
James Clavell: Shogun
Väinö Linna: Täällä pohjantähden alla- sarja
Mika Waltari: Mikael Karvajalka
George R. Elford: Paholaisarmeija
Robert Ludlumin Bourne-trilogia
Aihealueet menee näissä vähän laidasta laitaan, mutta hyviä kirjoja /kirjasarjoja kaikki
kiitos listasta. paholaisarmeija kuulostaa käteenotettavalta :)
1. Jorma Ranivaara: Raamit Ränniin
2. Erlend Loe: Supernaiivi
3. John Galsworthy: Omenapuu
4. Erlend Loe: Naisen talloma
Tuossa muutama teos, joka on vaikuttanut minuun lähtevästi. Kaikki niistä ovat sellaisia, että niihin tarttuu aina uudelleen ja uudelleen. Jotenkin kaikki nämä teokset olen lukenut "sopivaan" aikaan - niihin on voinut samaistua ja niistä on löytänyt itsensä, siksi tunteet näitä kohtaan ovat niin voimakkaat.
Kyseisissä teoksissa näkyyy tavallaan kasvuni ihmisenä. Saa nähdä mikä lienee seuraava... Loe & Ranivaara ovat ehdottomat suosikkini. Heisän tekstinsä kuin supraan omasta kynästäni. Omenapuun unenomainen tunnelma taas hakee vertaistaan...
kiitosta vaan kaikille jotka vaivauduitte laittamaan listaa. löytyi lukuvinkkejä ja muutoinkin mukava huomata että vielä on kirjalla arvonsa :)
terveisin
Julie
Ylivoimaisesti ykkönen on Shantaram. Kymmeneen vuoteen parasta mitä olen lukenut, eikä varmasti tule kymmeneen vuoteen vastaan toista näin hyvää. No toivottavasti tulee kuitenkin..=)
http://www.amazon.co.uk/exec/obidos/ASIN/0349117543/ref=nosim/dannyyeesbook-21
Eli mitä nyt ensin tulee mieleen... ovat siis selvästikin jääneet eloon.
Valerio Massimo Manfredi: Viimeinen legioona
Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia