ei edes pahimman eroriidan keskellä, nostako väärää syytettä lapsen toista vanhempaa kohtaan!
Jos puoliso on kohdellut sinua väärin, on se aina pientä siihen verrattuna, mitä lapsi joutuu kestämään, jos toista vanhempaa vaikka aiheetta epäillään insestistä. Luin eilen aivan järkyttävää aineistoa suomalaisista tapauksista, niiden vireille tulosta, tutkimusmenetelmistä ja ennen kaikkea LAPSEN KOHTELUSTA niiden aikana ja sen jälkeen.
Jos tässä maailmassa oikeutta olisi, ensimmäisenä lähtisivät linnaan PSYKOLOGIT, PSYKIATRIT ja LASTENSUOJELU, vissiin tuossa järjestyksessä.
Näissä jutuissa jos missä, lääkärit kirjoittavat lausuntoja ihmisistä heitä edes tapaamatta ja psykologit kirjoittavat insestiä puoltavia lausuntoja tutkimustuloksista, jotka myöhemmin osoittautuvat TÄYSIN riittämättömiksi, jopa olemattomiksi.
Psykologi voi olla yhtä kuin sossu.
Sossun huoli ilman, että mitään konkreettista on tapahtunut, riittää syyksi siihen, että lapsi lähtee kotoa.
Psykologit ovat kirjoittaneet insestiä puoltavia lausuntoja ilman, että edes heidän naurettavat tutkimusmenetelmänsä olisivat niitä mitenkään puoltaneet. Mutta kun psykologista tuntui sille, niin lausunto kirjoitettiin.
Näillä menetelmillä suomalaiset viranomaiset ovat todistetusti vieraannuttaneet lapsia vanhemmistaan ja sisaruksia toisistaan. Pysyvästi.
Millä helvetin oikeudella?
Viranomaisoikeudella tietysti, ei siihen muuta oikeutta tarvita.
Ja vaikka jollain viranomaisella vuosien jälkeen syttyisi yksi pieni lamppu päässä sen verran, että tajuaisi myöntää kaikki syytteet perusteettomiksi, on yksi asia, joka ei yhdelläkään viranomaisella ikinä välähdä. Ja se on se, että miten lapselle voisi korvata edes murto-osan siitä, että hänen perheensä rikottiin.
Jos puoliso on kohdellut sinua väärin, on se aina pientä siihen verrattuna, mitä lapsi joutuu kestämään, jos toista vanhempaa vaikka aiheetta epäillään insestistä. Luin eilen aivan järkyttävää aineistoa suomalaisista tapauksista, niiden vireille tulosta, tutkimusmenetelmistä ja ennen kaikkea LAPSEN KOHTELUSTA niiden aikana ja sen jälkeen.
Jos tässä maailmassa oikeutta olisi, ensimmäisenä lähtisivät linnaan PSYKOLOGIT, PSYKIATRIT ja LASTENSUOJELU, vissiin tuossa järjestyksessä.
Näissä jutuissa jos missä, lääkärit kirjoittavat lausuntoja ihmisistä heitä edes tapaamatta ja psykologit kirjoittavat insestiä puoltavia lausuntoja tutkimustuloksista, jotka myöhemmin osoittautuvat TÄYSIN riittämättömiksi, jopa olemattomiksi.
Psykologi voi olla yhtä kuin sossu.
Sossun huoli ilman, että mitään konkreettista on tapahtunut, riittää syyksi siihen, että lapsi lähtee kotoa.
Psykologit ovat kirjoittaneet insestiä puoltavia lausuntoja ilman, että edes heidän naurettavat tutkimusmenetelmänsä olisivat niitä mitenkään puoltaneet. Mutta kun psykologista tuntui sille, niin lausunto kirjoitettiin.
Näillä menetelmillä suomalaiset viranomaiset ovat todistetusti vieraannuttaneet lapsia vanhemmistaan ja sisaruksia toisistaan. Pysyvästi.
Millä helvetin oikeudella?
Viranomaisoikeudella tietysti, ei siihen muuta oikeutta tarvita.
Ja vaikka jollain viranomaisella vuosien jälkeen syttyisi yksi pieni lamppu päässä sen verran, että tajuaisi myöntää kaikki syytteet perusteettomiksi, on yksi asia, joka ei yhdelläkään viranomaisella ikinä välähdä. Ja se on se, että miten lapselle voisi korvata edes murto-osan siitä, että hänen perheensä rikottiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
rikkomaan ja hajottamaan, sen osaavat nostaa viranomaiset ilman, että vanhemmat ymmärtämättömyyttään käyttävät sitä toisen lyömisaseena.
Se on nimittäin sellainen lyönti, joka osuu kymmenkertaisena lapseen ja aina negatiivisessa mielessä. Aina.
Millainen on sellainen vanhempi joka syyttää toista insestistä. Hän alstistaa lapsensa tutkimusrunballe, joka viranomaisten on pakko tehdä. Pistää miettimään onko tällainen vanhempi sopiva lapsen huoltajaksi ollenkaan. Eri mieltä olen kyllä näkemyksistäsi psykologisia menetelmiä kohtaan...
vain siitä, että lastensuojelun kuuluu tarkistaa jokainen valitus, oli aiheellinen tai ei.
Ensinnäkään aiheettoman ilmoituksen tekijä ei todennäköisesti itsekään tajua, mitä seurauksia hänen teollaan on. Ja onhan tapauksia, että ilmoituksen tekijä ei aina itsekään toimi ilkeyttään, vaan hän saattaa olla epävarma asiasta, mutta epäilee jotain tapahtuneen. Hänellä on siis huoli aiheesta. Mutta hän ei tiedä sitä, että lastensuojelu ei tarvitse edes todisteita siitä, että epäily on oikea, lapsi lähtee perheestä välittömästi.
Ja entä ne tapaukset, jotka oikeus myöhemmin toteaa aiheettomiksi, mutta sossu ei silti kotiuta lasta, koska heidän huolensa jatkuu... ja jatkuu.... ilman, että on mitään konkreettista näyttöä siitä, miksi he ovat huolestuneita.
Ja onneksi jo Suomenkin lastensuojelun historiassa on näyttöä psykologisten tutkimusmenetelmien arveluttavuudesta, suoranaisista väärinkäytöksistä. Ei se ole enää mikään uskon asia sekään, kuten ei moni muukaan vääryys, mitä lastensuojelun nimissä lapsille tapahtuu.
saada aikaan sen, että lapsi erotetaan, vieraannutetaan koko loppu iäkseen vanhemmistaan ja sisaruksistaan.
Vaikka vanhempien nostaman oikeudenkäyntiprosessin loppumetreillä (tapauksen käsittely eri oikeusasteissa voi kestää EIT mukaan lukien toistakymmentä vuotta) kehiin astuisi joku asiantuntija, jolla on järkeä kyseenalaistaa psykologiset tutkimusmenetelmät ja todistaa tulkinnat vääriksi, jopa psykologi itse myöntää toimineensa väärin, niin suurin mahdollinen virha on jo tapahtunut:
Lapsi ei enää halua tavata vanpiaan/vanhempaansa, sisaruksiaan tai ketä kaikkia nyt syytettyjen penkille on vedettykään. Hän on jo aikuistunut, mutta kasvanut ajatukseen, että vanhempi on epäilyttävä rikollinen, sen ajatuksen viranomaiset ovat onnistuneesti hänen päähänsä istuttaneet. Ja entä ne tapaukset, kun lapsen mieli on rikkoutunut täysin kaikesta repimisestä...
Ei ne lapset huostaanlähde ilman todisteita... Virheitä sattuu tottakai, mutta kyllä se vaan (usein ihan rahasyistä johtuen) on niin että lapset jäävät vanhemmille, vaikka vahvat perusteet huostaanotolle olisi. Esim. jos lapsia on perheessä useita, on huostaantto aikamoinen taloudellinen rasite kunnalle. Niinpä lapset jää oloihin, jossa kenenkään ei pitäisi olla. Ja lastensuojeluilmoituksia satelee...
Voihan toki virhearviointi käydä toiseenkin suuntaan, mutta se on kyllä aika harvinaista. Perheillä, josta lapsi/lapset on otettu huostaan on pitkä lastensuojelu- ja avohuollon tukitoimien historia. Ilman niitä ei mene huostaanotto läpi... Ja lennaltaehkäsevän lastensuojelun piiriin ei kyllä nyky "hyvinvointi" yhteiskunnassamme ihan heppoisin perustein pääse. Mikä onkin usein syynä siihen, että joudutaan päätymään huostaanottoon ts. Tukitoimt tulisi aloittaa silloin, kun perhe niistä hyötyy eikä vasta sitten kun tilanne on jo "karannut käsistä"
Eikö kunnat pitäisi velvoittaa lakisääteisesti huolehtimaan avohuollon tukien riittävyydestä ja muutenkin siitä, että lastensuojelulla on riittäväst resurssit käytössään. Silloin ei näitä tapauksia olisi, että sossu 'on löytänyt' perheen, mutta silti huostaanottoa ei tehdä.
Ja eikö sinunkin mielestäsi tuollaisessa tilanteessa ole aihetta arvostella lastensuojelua sen toimimattomuudesta? Minusta ainakin on.
Ja tuossa olet kyllä täysin hakoteillä kun kuvittelet, että lastensuojelulle pitäisi todistaa syytteet oikeiksi. Ei tarvitse.
Tästähän nyt Vantaa aloittaa kokeilun, että tehostetaan avohuollon tukea, siis vähennetään turhia huostaanottoja. Tätä on arvosteltu eduskuntaa myöten, että on järjetöntä turvautua kalliimpaan huostaanottoon silloinkin, kun se olisi halvemmalla avohuollon tuella estettävissä. Mutta jos kunnassa ovat jo lastensuojelun määrärahat loppuneet siltä vuodelta, ei avohuoltoa ole tarjota ja niin on päädytty huostaanottoon, niin järjetöntä kuin se onkin.
syyttää asiakasta ilman todisteita ja ryhtyä toimenpiteisiin puuttuvista todisteista huolimatta.
Viranomaisen uskotaan toimineen aina oikein, oli hänellä todisteita toimiensa oikeutuksesta tai ei.
Joskus kun jollekin virkamiehelle käy niin huonosti, että asiakas pystyy todistamaan virkarikoksen tapahtuneen, saa roisto korkeintaan huomautuksen, tuskin sitäkään. Näin lastensuojeluasioissa.
allekirjoittamaan että pääsee pelkällä huomautuksella, tai jos huomautukseksi luokitellaan se kun olen vasaralla takonut polvet ja selkärangan päreiksi, niin kai sitten pääsee huomautuksella.
jossa käsiteltiin juuri ilman riittävin todistein tehtyä huostaanottoa?
Ei kannata olla niin kovapäinen, että ei yhtään asiaa usko ennen kuin näkee, ja vaikka näkee, ei usko sittenkään. Mitä tosiasioita vastaan inttäminen sinunkaan kohdallasi hyödyttää?
ennenkuin uskoo että mikä voikaan tässä maailmassa olla totta!
Viranomainenkin on ihminen mutta jos viranomainen kuvittelee olevansa toisen ihmisen yläpuolella (esim. sossut) niin kaikki on mahdollista ihan kaikki.
Vain kyseisen sossun mielikuvitus on rajana!
enkä ole niin väittänytkään. en myöskään kiistänyt aiheettomien huostaanottojen todellisuutta. Tosi asia vaan on, että useimmiten (huom. useimmiten ei aina!) huostaanotto tehdään ihan syystä. Se miks tilanne on päässyt siihen pisttään että syytä on, on sitten eri asia... lastensuojelu ei tosiaankaan toimi niinkuin pitäisi, jos huostaanotto on ainoa keino. Lukuisat aiheelliset tai aiheettomat lastensuojeluilmoitukset eivät johda mihinkään ennekuin ollaan tilanteessa että perhe on on ihan katastrofissa ja katsotaan että näistähän on tehty hirveästi ilmoituksia = otetaan muksut huostaan, kun muuta ei enää voi tehdä.
Ja ihan vaan vinkiksi: telkkarista tulee paljon paskaa; vääristltyä yhden käden tietoa. Eipä viranomaiset voi tuollaisiin soopaa ohjelmiin vastata vaitiolovelvollsiuuden vuoksi.
peittääkseen omia virheitään.
Ja nimenomaan he ovat ensimmäisenä vesittämässä noita tosiasioihin perustuvia tv-ohjelmia. Jotenkinhan heidän on tekojaan puolusteltava, kun eivät suostu purkamaan huostaanottoa edes oikeuden määräyksestä. Kun oikeus katsoo huostaanoton olleen alun alkaen aiheeton, on sossun keksittävä lisää syitä säilyttääkseen kasvonsa.
Sen takia sossut pelkäävät näiden asioiden julkisuudessa käsittelyä kuin ruttoa ja heidän ainoa tapansa puolustautua ensihätään, on vedota vaitiolovelvollisuuteen. Silloin ihmisille tulee sellainen käsitys, että jotain todellakin salataan noissa tapahtumissa, vaikka asia olisi kerrottu juuri niin kuin ne ovat tapahtuneet todellisuudessa.
Ei yksittäinen toimittaja voi pelkkää paskaa suoltaa ohjelmissaan, sellainen suoltaja saa äkkiä kengän kuvan takapuoleensa ylimpien esimiestensä ja tuottajien taholta. Kyllä kerrotuille asioille pitää asiaohjelmissa todellisuuspohja olla ennen kuin ne pääsevät edes eetteriin.