Mitä tarvetta tällä palstalla toteuttavat nämä moralisoivat, hyvät, jalot, rakastavat äidit?
Ymmärrän abortin vastustamisen, perustuen elämän kunnioittamiseen ja ymmärrän faktaperusteilla tapahtuvat argumentoinnin aborttia vastaan. Sitä vastaanhan on tiettyjä selkeitä tekijöitä, vielä ei tiedetä tarpeeksi sikiön kehityksestä, mikä oikeus ihmisillä on ottaa oikeus omiin käsiinsä yhteiskunnassa, jossa esim. eutanasiaa ei sallita jne. Mutta näitä argumentteja ei yleensä tule, vaan nämä jalot äidit (vai onkohan kyseessä vain yksi häiriintynyt yksilö) lähinnä meuhkaavat.
He kiljuvat murhaajaa, eivät osaa kirjoittaa selkeää suomea, eivät pysty kirjoittamaan millään tavalla järjellistä tekstiä. Heitä ei toki kiinnosta se tilanne, missä abortin tehnyt tai aborttia harkitseva nainen on, mutta vielä muistavat kertoa, että oma tilanteensa on ihana ja herkkä.
Eihän kukaan terve ja täyttä elämää viettävä tule abortti-palstalle kiljumaan, koska täyttä elämää elävällä on varmasti olennaisempaakin tekemistä, joten nämä naiset pakosti purkavat jotain omaa ahdistustaan täällä. Onko se uskonnollinen vai parisuhteeseen liittyvä alistussuhde, se olisi mielenkiintoista tietää. Pitäisikö perustaa toisten asioista ylikiinnostuneille ämmille oma forum?
Kun nainen tulee raskaaksi ja hänellä on epätoivoinen elämäntilanne, kuka häntä auttaa? En ole koskaan kuullut, että yksikään himona aborttia vastustava jaksaisi esim. rahoittaa yh-äidin koulunkäynnin loppuun, kun syntynyt lapsi estää työnteon tms.
Yhteiskunnalliset orgaanit ovat enemmän kuin valmiita auttamaan abortissa, mitään kysymättä, yhtään tukematta, koska se on taloudellista yhteiskunnalle. Silti suurin osa näistä naisista kärsii jollain tavalla abortistaan, joko suremalla tai muodostamalla vahvan defenssireaktion. Heille taas ei heru myötätuntoa ei yhteiskunnalta, eikä tietenkään täydellisiltä äitihahmoilta.
Tämänkaltaiset palstat olisivat hyviä paikkoja näille naisille käsitellä omaa kokemustaan ja ehkä päästä siitä yli, kun samalla aidot, oikeat kokemukset voivat saada aborttia vielä harkitsevat miettimään asiaa eri tavalla. Koko mahdollisuuden pilaavat nämä fasistiset ääriuskonnolliset häiriköt, jotka paradoksaalisesti samalla romuttavat minkäänlaisen mahdollisuuden oikeasta abortinvastaisesta keskustelusta.
En voi sanoa kuin teille typerille huutelijoille: menkää itseenne, miettikää miksi te tulette tänne, mikä teitä itseänne vaivaa ja mitä kuvittelette voittavanne tulemalla tänne!
Ymmärrän abortin vastustamisen, perustuen elämän kunnioittamiseen ja ymmärrän faktaperusteilla tapahtuvat argumentoinnin aborttia vastaan. Sitä vastaanhan on tiettyjä selkeitä tekijöitä, vielä ei tiedetä tarpeeksi sikiön kehityksestä, mikä oikeus ihmisillä on ottaa oikeus omiin käsiinsä yhteiskunnassa, jossa esim. eutanasiaa ei sallita jne. Mutta näitä argumentteja ei yleensä tule, vaan nämä jalot äidit (vai onkohan kyseessä vain yksi häiriintynyt yksilö) lähinnä meuhkaavat.
He kiljuvat murhaajaa, eivät osaa kirjoittaa selkeää suomea, eivät pysty kirjoittamaan millään tavalla järjellistä tekstiä. Heitä ei toki kiinnosta se tilanne, missä abortin tehnyt tai aborttia harkitseva nainen on, mutta vielä muistavat kertoa, että oma tilanteensa on ihana ja herkkä.
Eihän kukaan terve ja täyttä elämää viettävä tule abortti-palstalle kiljumaan, koska täyttä elämää elävällä on varmasti olennaisempaakin tekemistä, joten nämä naiset pakosti purkavat jotain omaa ahdistustaan täällä. Onko se uskonnollinen vai parisuhteeseen liittyvä alistussuhde, se olisi mielenkiintoista tietää. Pitäisikö perustaa toisten asioista ylikiinnostuneille ämmille oma forum?
Kun nainen tulee raskaaksi ja hänellä on epätoivoinen elämäntilanne, kuka häntä auttaa? En ole koskaan kuullut, että yksikään himona aborttia vastustava jaksaisi esim. rahoittaa yh-äidin koulunkäynnin loppuun, kun syntynyt lapsi estää työnteon tms.
Yhteiskunnalliset orgaanit ovat enemmän kuin valmiita auttamaan abortissa, mitään kysymättä, yhtään tukematta, koska se on taloudellista yhteiskunnalle. Silti suurin osa näistä naisista kärsii jollain tavalla abortistaan, joko suremalla tai muodostamalla vahvan defenssireaktion. Heille taas ei heru myötätuntoa ei yhteiskunnalta, eikä tietenkään täydellisiltä äitihahmoilta.
Tämänkaltaiset palstat olisivat hyviä paikkoja näille naisille käsitellä omaa kokemustaan ja ehkä päästä siitä yli, kun samalla aidot, oikeat kokemukset voivat saada aborttia vielä harkitsevat miettimään asiaa eri tavalla. Koko mahdollisuuden pilaavat nämä fasistiset ääriuskonnolliset häiriköt, jotka paradoksaalisesti samalla romuttavat minkäänlaisen mahdollisuuden oikeasta abortinvastaisesta keskustelusta.
En voi sanoa kuin teille typerille huutelijoille: menkää itseenne, miettikää miksi te tulette tänne, mikä teitä itseänne vaivaa ja mitä kuvittelette voittavanne tulemalla tänne!
Vastaukset 23
Vanhimmat
itse eksyin tälle sivulle moralisoimaan lapsen murhaajia,koska avasin sivuston äidit ja isät.olin menossa äitien jutut osioon,mutta ensimmäisenä tässä äidit ja isät foorumissa on abortti!!joka ei todellakaan kuuluisi olla!
teki siis mieli sanoa oma mielipiteeni teistä kylmistä naikkosista,jotka eivät tiedä onnellisesta elämästä mitään.
säälittävää kun työ,uraputki on heille tärkeämpää kuin perhe ja ne ihanat ilot mitä lasten kanssa kokee.itse olen mieluummin lasten kanssa,kuin olisin akateemisena kireä jakkupuku päällä päsmäröimässä työelämässä.sitten menen työelämään kun hoitovapaa loppuu..
vastatkaapa pienokaistenne murhaajat,mikä menee lapsenne edellee elämässänne,että päädyitte tuohon iljettävään tekoonne,kertokaapa minulle lapsia rakastevalle,lapsia kunnioittavalle hyvälle kasvattajalle?
oletteko te kaikki niin nuoria?oletteko olleet onnellisia tekonnne jälkeen?mitä te teette elämässänne?uraputki päällä?opiskelette?mikä voi olla tärkeämpää normaalille naiselle elämässä kuin oma ihana palleroinen lapsi?
ihmettelen.
ja suomessa on niin hyvät sosiaali avut,että yh-äitikin pärjäisi.
Uskon, että rakastat lastasi/lapsiasi... ... etkä koskaan voisi päätyä niinkin epätoivoiseen asiaan kun aborttiin... ... Niinhän minäkin rakastan olemassa olevaa ja myöskin tulevaa lastani, silti päädyin aborttiin tässä välissä...
En koe olevani kylmä "naikkonen", joka en tiedä onnellisesta elämästä mitään... ... tiedän kyllä... ...elän sitä nyt joka päivä.Jollen sitä aborttipäätöstä olisi tehnyt, en uskoisi elämäni olevan hirveän onnellista...
Sanoit, että säälittävää kun työt ym menevät näiden "naikkosten" elämässä perheen edelle... ... mutta entäs äidin mielenterveys...
Eikö sitä saisi laittaa edelle?
Koska se meni mulla vauvan edelle. Sairastin vakavaa masennusta, enkä kokenut pystyväni antamaan sille lapselle sellaista tulevaisuutta, minkä hänelle olisin halunnut. Koska jos olisin antanut raskauden edetä, olisin ollut osastokamaa hyvin pian..
Sekö olisi ollut oikein,että lapsen synnytyttyä hänen hoitonsa ja myös minun, olisi ollut lapsen isän vastuulla? En koskaan epäillyt, etteikö hän olisi sitä jaksanut, mutta omasta mielestäni se oli väärin.
Mies ei koskaan painostanut mua siihen aborttiin, siitä keskusteltiin yhdessä ja koimme yhdessä sen olevan paras vaihtoehto sillä hetkellä. Sitä ei voi niinkään ajatella, et mitä se olis voinu olla.
Nyt meillä on yksi enkelilapsi, jonka me molemmat muistamme ja josta myös puhumme...
Puhumme myös siitä, kuinka paljon tärkeämpää oli saada minut kuntoon, joka ei olisi ollut raskauden aikana mahdollista...
En ole ehkä mielestäsi "normaali"nainen, mutta arvaa kaksi kertaa, välitänkö? En...
Halusin vaan vastata sinulle koska sulla näyttää olevan aika yksioikoinen käsitys asioista.
Minä en tuomitse sinua ajatuksinesi, mutta sinulla on oikeus tuomita minut? Mikä sinä olet ketään kutsumaan pienokaisensa murhaajaksi?
Kasvatat lapsesi hyvin, kun et opeta heille tuomitsemista, varsinkaan ennen taustojen tietämistä...
Kysyit, että mitä teen elämässäni...
Odotan tätä lasta syntymään viikon sisällä, ilolla ja suurella rakkaudella. Äidille, joka ei ole sairas...
voisin olla 3 lapsen äiti.. ..mutta oman elämäni oikeille raiteille saamisen takia ihan ensimmäisen rakskauteni keskeytin. ehkäpä takana oli kaikkea sellaista mitä pienokaisen elämään en silloin halunnut tuoda.
kaksi seuraavaa lasta synnytin ja toivon nyt olevani tarpeeksi kypsä kasvattamaan heistä IHMISIÄ jotka osaavat ja pystyvät antamaan elämässään anteeksi toisille IHMISILLE.
miksi sitten hankkiduit raskaaksi vaikka olit sairas?vai pettikö ehkäisy?
olisi mielenkiintoista tietää,miksi annoit itsesi tulla raskaaksi vaikka olit sairas??
ehkä olisit parantunut lapsen synnyttyä,kun olisi tullut muuta ajateltavaa kun oman itsensä surkuttelu.masentunut ihminenhän on vajonnut syvään itsesääliinsä,eikä näe muuta maailmaa kuin oman itsensä.
minua ainakin masentaisi vain enemmän jos olisin murhannut oman lapseni itseni takia.inhoaisin itseäni silloin paljon enemmän,kuin jos olisin masentuneena synnyttänyt..no kukin elää omien tekojensa kanssa.
itse en moiseen kykenisi,enkä näkisi mitään niin painavaa syytäkään,että minulla olisi oikeus riistää toisen ihmisen elämä.
en tuomitse sinuakaan teostasi,en vain ymmärrä abortin tekijöitä.
itse ajattelin jo 16v kun aloitin seksielämän,jos ns.vahinko käy pidän lapseni.mutta kaikki ihmiset eivät vain ole niin itsevarmoja lapsirakkaita kuin minä.valitettavasti.
Ensinnäkin vastustan henk koht sanaa hankkiutua raskaaksi... ... mulle se tarkoittaa sellaista "jätetään pillerit pois, eikä puhuta miehelle mitään"- meininkiä, mut HUOM! tämä vain omasta mielestäni... ... mutta asiaan...
Tämä on mielstäni hyvä, että haluat tietää enemmän tilanteestani ja miksi päätökseni tein...
Ei ehkäisy pettäny, lapsi sai alkunsa iha yhteisestä päätöksestä ja rakkaudesta.
Eli siis, masennukseni ei ollut ns. aktiivisessa vaiheessa, eli oireita ei ollut, ei ainakaan kovin pahana. Olen kuitenki sairastanu masennusta jo vuosia ja yhden lapsen saanut sinä aikana. Kai omalla tavallaan tyhmyyttäni kuvittelin pärjääväni. Olinhan pärjännyt ennenkin.
Se raskaus laukaisi sen masennuksen sit siinä kaikessa karuudessaan. Yritin jaksaa, mutta en jaksanut. Mies itse sanoi, minä olen tärkeämpi kuin aluillaan oleva lapsi.
Ei mulla ainakaan masennus ollut itsesääliä, ei olisi tullut mieleenkä alkaa sääliin itseäni, ennemminkin heitä säälin, jotka minun kanssani elivät ;o )
Huomaa, ettet ole sairastanut masennusta, ehkä sivusta seurannut? Toivoisinkin, että hankit tästäkin asiasta hiukan enemmän sitä faktatietoa, eikä noita olettamuksiasi...
Mulla se masennus oli monien asioiden summa, mitä elämässäni on tapahtunut, mutta abortin jälkeen sain siihen hoidon, joka auttokin ja nyt olen nauttinut aivan mahtavasta raskaudesta, ilman pahoinvointeja ym normaaleita raskausjuttuja...
En ole koskaan voinut näin hyvin...
En usko, että olisin parantunut synnytyksen jälkeen, esikoisen jälkeen sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen...
Ja siihen varaudun nytkin, hoito on jo suunniteltu.
Ja ihan vaan tiedoks, että olen kolmekymppinen, naimisissa oleva nainen, etten ihan mikään teini enää. Olen elämästä nähnyt niitä karuja puolia ihan tarpeeksi ja tämän kanssa elän, joka päivä.
Niin muuten, itse aloitin seksielämäni 18 vuotiaana ja ihan samoilla ajatuksilla kuin sinäkin. Vastuuni kannan kyllä.
Mutta aina ei ole sitä oikeaa ja väärää ratkaisua asioissa. Joskus on vain enemmän tai vähemmän väärä, joista valita...
Koen kyllä olevani lapsirakas, vaikka olen abortin tehnytkin. Ei se ole muuttunut miksikään...
on hyvin vaikea ymmärtää että raskaus laukaisee masennuksen,jos raskaus on vielä toivottu.
pahoinvoinit ym vaivathan ovat ihan normaalia,ei niistä pitäisi masentua.nehän on vain merkki että sisällä todella on elämää,hormoonit jyllää niin,että ihan oksettaa..
ihmettelin vain kun sanoit nyt raskaus on mahtava ilman vaivoja kun sait hoitoa.
toivotaan sinulle itsevarmuutta,rakkautta,rentoa elämän asennetta!
kirjoitustaito, ja logiikkakin on aika pahasti hukassa.
Niin se sitten taitaa olla, että yksinkertaiset ja vähän jälkeenjääneet kotiäidit täällä meuhkaavat?
"mutta kaikki ihmiset eivät vain ole niin itsevarmoja lapsirakkaita"
itserakkaita sosiopaatteja?
Olen kasvatusalalla myös ja kehuttu työstäni (minulla on jokin mitta, jolla voin arvioida kasvattajuuttani; saan siitä palkkaa ja palautetta, työtilaisuuksia, sekä opiskelijana myös arvosanoja...).
Lasten, varsinkin sen oman ehkä joskus tulevan, mutta muidenkin kunnioitus, luonnon kunnioitus, itseni sekä mieheni kunnioitus, sekä oma kypsymättömyyteni alkaa vanhemmaksi laittoi päätymään aborttin. Tavoitteeni kasvattajana on ehkä hiukan korkeammat kuin keskivertoisilla pullantuoksuisilla, sillä työskentelen psykiatrisessa nuorisotyössä. Mahdollisesti joskus tulevalla lapsellani tulee olemaan vain parasta ja hän tulee olemaan toivottu. Parasta lapselle ei ole vanhemmaksi kypsymätön vanhempi.
Olin 27-vuotias tehdessäni abortin. Olen ollut sittemmin ihan tavallisen onnellinen, elämä on jatkunut sellaisena kuin olen sen tahtonut jatkuvan; onnellisena juu, mutta ennenkaikkea lapsettomana (kyllähän ehkä voit muistaa ajan jolloin olit puolisosi kanssa kahdestaan, kahden aikuisen taloudessa, kun puutetta ei ole juuri mistään muusta kuin ajasta. Työssä nauttii, kun ei ole tunnotuskia, että pitäisi olla jossain muualla, saa opiskella vapaasti, voi matkustella jne...). Tällä hetkellä opiskelen kaksoistutkintoa ja teen kokopäiväisesti töitä. Uraputki on päällä todellakin ja mikäs sen ihanampaa kuin toteuttaa itseään aikuiseen tapaan, eikä kotona alaikäisessä seurassa, oman miehen aikuisesta seurasta riippuvaisena. Mikä voi olla ihanampaa aikuiselle naiselle kuin oma palleroinen lapsi? Noh, palstan tila ei riittäne jos vastaan. Ei ehkä ollutkaan minun kaltaisilleni tarkoitettu (siis ihmisille joilla 3kymppisenä ei koskaan vielä ole ollut minkääntasoista vauvahalua). Kiitos, mutta en koskaan ajatellut jääväni Suomalaisen sosiaaliavun varaan. Jos aion joskus lapsen tehdä, niin kyllä minulla on lapseni varaa elättääkin laadukkaasti.
sinä et tiedä masennuksesta ja sen syntymisestä yhtään mitään. Raskaus ja synnytys ovat asioita, jotka voivat laukaista erityisesti jo taustalla olevan masennuksen erittäin helposti. Kyse kun ei ole mistään huonosta olosta, vaan monista eri asioista, joista yksi on aivojen välittäjäaineet ja hormonit. Ne voivat muuttua radikaalisti raskauden yhteydessä, joka siis altistaa masennukselle ja sen puhkeamiselle.
Masennus ei mielestäni ole oikeutus abortille, mutta masentuneen ihmisen elämä ei ole ihan yhtä helppoa kuin muiden. Ymmärrystäkin tarvitaan.
Ainoastaan nuori äiti voi olla noin ylimielinen ja vastenmielinen. "Normaali nainen", huh!
Vai sosiaaliavut - minä en ainakaan tarvitsisi senttiäkään "sosiaaliapua", mutta siitä huolimatta ei tulisi mieleenikään synnyttää mikäli sattuisi käymään "hassusti".
Ainoa asia, missä olet oikeassa on se, että miksi ihmeessä aborttipalsta on äidit ja isät -otsikon alla, sen tulisi olla terveysosiossa.
Luonnon kunnioitus abortoimalla?? Tähh?
Mistä lähtien alkion/sikiön väkivaltainen raastaminen äitinsä kohdusta on ollut luonnollinen juttu?
"Parasta lapselle ei ole vanhemmaksi kypsymätön vanhempi."
Niin. Kuten ei myöskään abortointi sillä verukkeella että on itse kypsymätön.
"Jos aion joskus lapsen tehdä,"
Tehdä? Lapsia saadaan, JOS saadaan, muista se.
No, tässä lausahduksessasi näkyy abortintehneen tyypillinen ylimielisyys alkanutta elämää kohtaan, sekä se että sellaista minkä liian helposti on saanut (ja olettaa jatkossakin saavansa) ei osaa arvostaa.
Luonnon kunnioitus on sellainen juttu, josta sinulla ei ehkä ole hajuakaan. Ok, luonnollisempaa olisi olut tappaa lapsensa sitten kun on syntynyt, mutta nyt ei onneksi ollutkaan puhe siitä mikä on luonnollista, vaan luonnon kunnioittamisesta. (Kunnioitan myös ympäristöäni laittautumalla mm. kauniimmaksi kuin luonnollisesti olisin; on kyse siis kahdesta aivan eriasiasta...)
Planeettamme suurin ongelma on ylikansoittuminen, siis ihmisten liika määrä. Siksi jokaisen ihmisen olisi syytä miettiä lasta tehdessään, että varmasti myös lapsen haluaa. Ei ole mitään järkeä tehdä lapsia vain tekemisen ilosta, kun sen sattuu osaamaan, vaan siksi, että lapselle on jokin merkitys elämässä.
Minä hankin lapsen sitten kun haluan jos haluan. En aioi SAADA lasta yhtään sen aikaisemmin, siksi en sitä tee yhtään sen aiemmin...
"Planeettamme suurin ongelma on ylikansoittuminen, siis ihmisten liika määrä."
Tee asiasta OMAT johtopäätökset OMALLA kohdallasi. Ole siis rehellinen äläkä raukka. ÄLÄ tyrkytä omien ongelmiesi ratkaisua lapsille äitinsä kohdussa. Lapsiltako tulevaisuutesi varastat?
ilmeisemmin ole kuullut puhuttavan maapallon ylikansoittumisesta tai vaikkapa kasvihuoneilmiöstä. On se hienoa, jos et edes välitä minkälaisessa maailmassa jälkikasvusi ja heidän mahdollinen jälkikasvunsa joutuvat elämään!
"Lapsia saadaan, JOS saadaan, muista se."
Ikävä kyllä joskus jopa enemmän mitä vanhemmat itse haluavat ja kokevat jaksavansa / kykenevänsä kasvattamaan ja elättämään!
Ei ongelmana ole alkion / sikiön elämän ja kehityksen lopettaminen, vaan toisten ruusunpunainen suhtautuminen; "lapsi tuo aina onnea ja iloa tullessaan ja kaikki on täydellistä kunhan vain on vauva kainalossa..." ?
Siis mitä helvettiä; mielestäsi maailma ei ole ylikansoittunut? Siis olen ivallani tähän asti sinulle puhutu niistä vaalenapunaisista laseista, millä saat maailman realiteetit muuttumaan mielessäsi, siinä oli jotain huumoria taustalla, en uskonut oikeasti kenenkään... Mutta olen aivan kauhuissani; oikeastiko sinä et tiedä maailman asioista mitään ja suljet silmäsi asioilta, ette mitään "epämiellyttävää" koskaan tulisikaan ymmärtämään?
Muuten, jos minulta kysytään miksi minä teen abortin,niin...
...niin, aika helvetin tökerö vastaus... Kenen muun johtopäätöksistä, kuin itseni, minun olisi pitänyt tehdä ratkaisuni?
Jokainen suomalainenkin lapsi varastaa tulevaisuuden kymmeneltä kehitysmaan lapselta... Montako sinulla on; monenko kymmenen jo itse olet tuhonnut? Sen lisäksi sitten vielä se materiaalin hehkutus; monenko lapsen tulevaisuuden olet pilannut markkinoimalla ja tukemalla maksettuja abortteja?
Edelleen vaikka pidän abortoitua alkuani lapsena tai minä tahansa joksi sitä halutaan kutsua, en vienyt elämää miltään tiedostavalta. Vain sillä on merkitystä itselleni; vaikka tekisin tulevaisuuteni miten toisten elämiä tuhoamalla; pyrin olemaan täysin tuhoamatta mitään tiedostavaa elämää. Kannattaisi sinunkin pyrkiä samaan; vouhkaamisesi saisi jotain konkreettistakin aikaan jossain. Aloita tiedostamalla itse joitain maailman asioita; poista ne lasit jo vihdoin; älä käytä omaa logiikkaasi, sillä sen käytöllä olet osoittanut tarttuvasi yhä uudelleen niihin pinkkeihin, vaan yritä opiskella vähän oikeaa tietoa planeettamme tilasta.
"rakastavat" äidit tällä palstalla ovat niitä, jotka ovat hädin tuskin peruskoulusta armovitosilla päättötodistuksen saatuaan alkaneet yhteiskunnan avun turvin (ja avustusten takia) syytää maailmaan lapsia, koska ovat liian laiskoja/tyhmiä/vastuuttomia kouluttautumaan ja siirtämään lasten hankkimista, kunnes heistä pystyisi ihan itse huolehtimaan aikuisen tavoin. Mielessä kuitenkin kaihertaa katkeruus parempiosaisia, älykkäämpiä naisia kohtaan. Sitä katkeruutta nämä äitelät äitylit täällä purkavat.
Hieman karrikoidusti sanottu, mutta niin täysin totta!
kylmää järkeä ja julmaa itsekkyyttä siellä,
sydämen lämpö, empatiakyky ja elämän kunnioitus täällä...
Kumpi sitten onkaan tavoiteltavampaa..
kun kerroit, ettei mitään ole sillä välillä.
Eiköhän se näin mene, että kaikkein pahin peto naiselle on toinen nainen.
Kävin tuolla äiti-osastolla muutenkin lukemassa.
Vailla koulutusta tai työtä olevia raukkoja, hyvin ahdasmieliset asenteet, todella vähän mahdollisuuksia elämässään.
Sääliksi käy tuollaisten ihmisten lapset. Samaan näköalattomuuteen ja taloudelliseen ahdinkoon joutunevat isona.