Mä olen aina ollut hyvin arka rakkausasioiden suhteen, vaikka muuten olenkin avoin ja sosiaalinen. Seurustellut en ole oikeasti koskaan. Yläasteella oli jotain "juttuja", joita en laske. Monet pojat ovat osoittaneet kiinnostustaan tässä lukionkin aikana, mutta todellisia ihastuksia minulla on ollut vain yksi. Meillä oli jonkin aikaa todella kivaa, kunnes lähdin kuukaudeksi ulkomaille. Sillä aikaa hän sitten löysi jonkun muun ja juttu lopahti minunkin osalta.
Nyt olen sitten "taas" ihastunut. Kaveri on minua vuoden nuorempi, jota en pidä mitenkään kamalana asiana, sillä hän on hyvin fiksu ja kypsä. Liikumme koulussa ja harrastuksissa samoissa porukoissa. Olen joululoman loppumisesta saakka tuntenut jonkinlaista kiintymystä välillämme. En osaa sanoa kuinka aitoa se on, tai kuinka paljon omat toiveeni ja odotukseni vääristävät yhteisten hetkiemme ihanuutta. Hän on kiltein ja ihanin ihminen kenet olen koskaan tavannut. Kerran, kun olimme yhteisen harrastuksemme parissa, hän antoi minulle ainoan eväsleipänsä, kun minulla oli kamala nälkä. Toisen kerran hän tarjoutui kantamaan kassini, kun minua pyörrytti ja heikotti aivan kamalasti. Nämä eivät kuitenkaan ole mielestäni selviä kiinnostuksen merkkejä, vaan lähinnä osoituksia hänen peruskiltistä luonteestaan. Olemme puhuneet avioliitosta ja rakkaudesta, mutta vain yleisellä tasolla, emme missään nimessä niin, että puhuisimme meistä. Kuljemme usein kotimatkat yhdessä, sillä asumme saman junaradan varrella.
Nyt emme ole nähneet koko viikkona, koska on ollut loma, ja minun on ollut pakko lukea yo-kirjoituksiin. En ole ajatellut häntä paljoakaan viikkoon ennen tätä päivää. Näemme jälleen huomenna harrastuksemme tiimoilla. Pelkään, että odotan häneltä liikaa, ja tulen pettymään. Kanssamme on kuitenkin huomenna paljon muutakin porukkaa, joten en voi missään nimessä saada hänen jakamatonta huomiotaan.
Kuitenkin... Mietitte ehkä, miksi minä edes kirjoitan tänne. Syy on se, että olen niin kovin epävarma itsestäni. Pelkään saavani siipeeni. Miten varmistan hänen kiinnostuksensa kysymättä sitä suoraan? En halua kysyä...
Nyt olen sitten "taas" ihastunut. Kaveri on minua vuoden nuorempi, jota en pidä mitenkään kamalana asiana, sillä hän on hyvin fiksu ja kypsä. Liikumme koulussa ja harrastuksissa samoissa porukoissa. Olen joululoman loppumisesta saakka tuntenut jonkinlaista kiintymystä välillämme. En osaa sanoa kuinka aitoa se on, tai kuinka paljon omat toiveeni ja odotukseni vääristävät yhteisten hetkiemme ihanuutta. Hän on kiltein ja ihanin ihminen kenet olen koskaan tavannut. Kerran, kun olimme yhteisen harrastuksemme parissa, hän antoi minulle ainoan eväsleipänsä, kun minulla oli kamala nälkä. Toisen kerran hän tarjoutui kantamaan kassini, kun minua pyörrytti ja heikotti aivan kamalasti. Nämä eivät kuitenkaan ole mielestäni selviä kiinnostuksen merkkejä, vaan lähinnä osoituksia hänen peruskiltistä luonteestaan. Olemme puhuneet avioliitosta ja rakkaudesta, mutta vain yleisellä tasolla, emme missään nimessä niin, että puhuisimme meistä. Kuljemme usein kotimatkat yhdessä, sillä asumme saman junaradan varrella.
Nyt emme ole nähneet koko viikkona, koska on ollut loma, ja minun on ollut pakko lukea yo-kirjoituksiin. En ole ajatellut häntä paljoakaan viikkoon ennen tätä päivää. Näemme jälleen huomenna harrastuksemme tiimoilla. Pelkään, että odotan häneltä liikaa, ja tulen pettymään. Kanssamme on kuitenkin huomenna paljon muutakin porukkaa, joten en voi missään nimessä saada hänen jakamatonta huomiotaan.
Kuitenkin... Mietitte ehkä, miksi minä edes kirjoitan tänne. Syy on se, että olen niin kovin epävarma itsestäni. Pelkään saavani siipeeni. Miten varmistan hänen kiinnostuksensa kysymättä sitä suoraan? En halua kysyä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Minulla on juuri sama tilanne ja olen aika epätoivonen... en uskalla kysyä ihmiseltä suoraan, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä hän ajattelee minusta. Olen tykännyt kyseisestä henkilöstä jo yli vuoden ja meillä on ollut todella hauskaa yhdessä. Olen silti melko varma, että hän haluaa olla vain kaveri ja ehkä juuri siksi en uskalla tehdä asialle mitään. En haluais vaan pettyä.. minäki oon koittanu lukea yokirjotuksiin, mutta ajatukset harhailee aika paljon jossain ihan muualla! Enimmäkseen me vaan jutellaan mesessä, ku nyt on tullu aika paljo vietettyä aikaa vaan kotosalla. Mutta kyllä meillä juttu luistaa ihan samalla tavalla livenäkin ü Mulla on vaan tosi huono itsetunto, enkä usko, että niin ihana poika vois kiinnostua minusta. En ehkä osaa auttaa sinua, koska olen itsekin aika pulassa. Pelkään, että jos sitten sanon jotain niin meidän ystvyys menee pilalle....