Äitivainajani otti jokunen vuosi pankista lainaa alle 40 000€ omiin nimiinsä ja lainan vakuutena oli hänen vuokralla oleva kerrostalo-asuntonsa. Laina otettiin minun taloni oston rahoittamiseen ja minä olen kaikki vuodet maksanut äidin tilille tuon lainan lyhennyksen korkoineen ja pankki ne on sieltä tililtä veloittanut.
Äiti kuoli ja teimme perukirjan. Asianajaja, joka laati perunkirjan oli sitä mieltä, että tuota lainaa ei laiteta perukirjaan äidin lainana, koska se on tavallaan minun laina ja näin tehtiin, ettei vaan verottaja puuttuisi millään muotoa asiaan. No, nyt sain verotoimistosta kirjeen, että he poikkeavat perukirjan arvosta ja katsovat, että tuo laina on äitini omaisuutta, josta maksaisin perintöveroa kaiken muun lisäksi!!! miten velan saa omaisuudeksi?? No, asia ilmeisesti nyt ratkeaa sillä, että että olen joulukuussa maksanut tuon velan jo pois kokonaan, eli se ei ole enää kuolinpesän velkaakaan nimellisesti.
Kyseinen verotoimiston virkailija ei juurikaan osannut puhua suomea (ruotsinkielinen) ja epäilen, että josko hän edes on ymmärtänyt perukirjassa mainituista asioista mitään. Perukirjaan oli tuo velka tietty laitettu, koska se oli äidin nimissä, mutta siellä mainittiin erikseen, että laina kohdistuu minun talooni ja minä olen lainaa lyhentänyt kuin omaani. Eihän äiti siitä lainasta mitään kostunut, eli ei se nyt ainakaan omaisuutta ollut millään tavalla...
Että kaikkia hölmöjä sitä on verotoimistossakin hoitamassa asioita..
Äiti kuoli ja teimme perukirjan. Asianajaja, joka laati perunkirjan oli sitä mieltä, että tuota lainaa ei laiteta perukirjaan äidin lainana, koska se on tavallaan minun laina ja näin tehtiin, ettei vaan verottaja puuttuisi millään muotoa asiaan. No, nyt sain verotoimistosta kirjeen, että he poikkeavat perukirjan arvosta ja katsovat, että tuo laina on äitini omaisuutta, josta maksaisin perintöveroa kaiken muun lisäksi!!! miten velan saa omaisuudeksi?? No, asia ilmeisesti nyt ratkeaa sillä, että että olen joulukuussa maksanut tuon velan jo pois kokonaan, eli se ei ole enää kuolinpesän velkaakaan nimellisesti.
Kyseinen verotoimiston virkailija ei juurikaan osannut puhua suomea (ruotsinkielinen) ja epäilen, että josko hän edes on ymmärtänyt perukirjassa mainituista asioista mitään. Perukirjaan oli tuo velka tietty laitettu, koska se oli äidin nimissä, mutta siellä mainittiin erikseen, että laina kohdistuu minun talooni ja minä olen lainaa lyhentänyt kuin omaani. Eihän äiti siitä lainasta mitään kostunut, eli ei se nyt ainakaan omaisuutta ollut millään tavalla...
Että kaikkia hölmöjä sitä on verotoimistossakin hoitamassa asioita..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Verotoimistossa oli oikeasti viisas virkailija.
//Perukirjaan oli tuo velka tietty laitettu, koska se oli äidin nimissä//
Siis velka oli kuitenkin merkitty perukirjaan äidin velaksi - "vaikka asianajaja, joka laati perunkirjan oli sitä mieltä, että tuota lainaa ei laiteta perukirjaan äidin velkana". Oliko näin?
Näin joka tapauksessa kuului menetellä. Kun äiti, rahat nostettuaan, oli antanut ne lapselleen, äidin ja lapsen välille oli syntynyt velkasuhde (koska lahjoitusta ei ollut tarkoitettu). Äidin kuoltua hänen kuolinpesällään oli lapsi-osakkaalta saatava, joka oli saman suuruinen kuin äidin velka pankille hänen kuollessaan. Myös saatavat ovat pesän varallisuutta - olkoonpa saatava vaikka pesän osakkaalta.
Perintöverotuksessa siis pesän varallisuutena oli saatava osakkaalta (10.000) ja pesän velkana vainajan velka pankille (10.000). Pesän verotukseen näiden vaikutus oli täten - 0 euroa. Niin ei tietenkään olisi voitu menetellä, että vain pesän velka, mutta ei pesän saatavaa, olisi otettu huomioon perintöverotuksessa.
Hölmö on tässä tapauksessa ollut muualla kuin verotoimistossa.
Olet ihan oikeassa. Velka merkittiin perukirjaan vainajan velaksi pankilta, mutta siinä myös selvitettiin, että velan maksaja on tytär.
Verotoimiston käsittelijä ei kuitenkaan katsonut asiaa näin, vaan hän oli sitä mieltä että tuo velka on vainajan omaisuutta ja että se ynnätään vainajan omaisuudeksi muun omaisuuden lisäksi ja siitä maksetaan perintövero, ei siis -0 -tyyliin.
//hän oli sitä mieltä että tuo velka on vainajan omaisuutta ja että se ynnätään vainajan omaisuudeksi muun omaisuuden lisäksi ja siitä maksetaan perintövero//
Ei velka ole omaisuutta. Saatava sen sijaan on.
Asia on juuri kuten kirjoitin: Pesä oli velkaa pankille 10.000 (kuten perukirjaan oli merkitty) ja pesällä oli saatava osakkaalta 10.000 (mitä perukirjaan ei ollut merkitty), joten niiden yhteisvaikutus veroon oli - 0. Verovirkailija menetteli oikein, kun otti huomioon sekä pesän velan että pesän saatavan.
Velka OLI MERKITTY KYLLÄ PERUKIRJAAN VAINAJAN VELKAKSI PANKILLE, niin kuin kuuluu, koska velka oli vainajan nimiin pankista otettu. Perukirjaan oli myös merkitty lisäselvitys, että velan maksun on hoitanut vainajan tytär koko lainan olemassa olon ajan vainajan tilille, josta pankki on sitten sen veloittanut--> Tuo velkahan olisi muutoin vähentänyt meidän perintöveron määrää.
Verotoimiston virkalija oli sitä mieltä että velka on vainajan omaisuutta, eli oli lisäämässä sen muun omaisuuden päälle omaisuutena, ei velkana, jolloin perintövero olisi tullut maksaa myös tuosta velasta. Veroviraston virkailija ei osannut kunnolla Suomen kieltä, eikä ymmärtänyt että kyse oli pankkilainasta. Mutta asia selvisi, sillä kun toimitin perjantaina faksilla verotoimistoon lainanmaksupaperit. Maksoin nimittäin lainan pois pankille perukirjan jättämisen jälkeen...
Et ymmärtänyt vieläkään. Enempää en asiaa ryhdy jankkaamaan.
jos katsot, että veroviraston ratkaisu on virheellinen, niin tee verovalitus HAllinto-oikeuteen.