Taas on perjantai ja siideripullo kädessä. Jäin juuri työttömäksi ja tämä nyt ainut iloni ja suruni tämän kaiken toivottomuuden keskellä. Muutaman tunnin päästä luultavasti "sopivan" kännissä, sitten vähän vielä lisää ja baariin sekoilemaaan. Siellä ainut seura jota mulla on. Hävettää ihan tämä käytökseni, mutta näköjään olen niin riippuvainen alkoholista etten yhtäkään viikonloppua kestän ilman sitä.
Ei ole mitään muuta tekemistä, ja nyt työttömänä ei tarvitse edes viikolla mennä minnekään. Työnhakukin hoituu netin kautta, välillä sitten skarpataan haastatteluihin.
Mitään muuta ei ole kun baari-iltojen odottaminen. Niistäkään ei koskaan mitään hyvää seuraa. Saapahan vaan vetää pään täyteen ettei kaikki tunnu niin pahalta. Huomenna kyllä taas tuntuu mutta sitä en nyt ajattele. Ihana tunne kun alkoholi alkaa vaikuttamaan ja illalla pääsee ihmisten seuraan. Pitävät baarissakin minua aika säälittävänä tapauksena varmasti kun aina yksin siellä istun. Kyllä sieltä aina seuraa löytyy...en vaan tiedä olenko kovin haluttua seuraa siinä tilassa.
Mistäköhän apua? Ystävät kaikki kaikonneet.
Toisaalta, onko tässä jotain pahaa? Mitä muuta tekisin? Välillä tuntuu että parasta olisi jos kuolisin, mutta kuitenkin on niitä läheisiä joita en voi tänne jättää, olla niin itsekäs.
Ei ole mitään muuta tekemistä, ja nyt työttömänä ei tarvitse edes viikolla mennä minnekään. Työnhakukin hoituu netin kautta, välillä sitten skarpataan haastatteluihin.
Mitään muuta ei ole kun baari-iltojen odottaminen. Niistäkään ei koskaan mitään hyvää seuraa. Saapahan vaan vetää pään täyteen ettei kaikki tunnu niin pahalta. Huomenna kyllä taas tuntuu mutta sitä en nyt ajattele. Ihana tunne kun alkoholi alkaa vaikuttamaan ja illalla pääsee ihmisten seuraan. Pitävät baarissakin minua aika säälittävänä tapauksena varmasti kun aina yksin siellä istun. Kyllä sieltä aina seuraa löytyy...en vaan tiedä olenko kovin haluttua seuraa siinä tilassa.
Mistäköhän apua? Ystävät kaikki kaikonneet.
Toisaalta, onko tässä jotain pahaa? Mitä muuta tekisin? Välillä tuntuu että parasta olisi jos kuolisin, mutta kuitenkin on niitä läheisiä joita en voi tänne jättää, olla niin itsekäs.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta tuollaset fiilikset mullakin suurinpiirtein oon. Oon alkoholisti ja aika erikoisessa elämäntilanteessa. Oon nimittäin 24 vuotias ja asun vieläkin vanhempien luona. Haluisin oman kämpän, mutta ei ole varaa ostaa. Töihin en voi mennä koska mulla on niin pahoja mielenterveysongelmia. Isänikin käyttää alkohoolia, mutta hän ei käytä kuin murto-osan siitä mitä minä.
Tilanne tuntuu todella ahdistavalta. Olen itse ollut samassa jamassa. Usko, että pahemmaksi se olo vain muuttuu, vaikka viinasta hetken lohdun saakin.
Ainoa asia, mikä auttaa on juomisen lopettaminen.
Itsekkin ajattelin aluksi, että se on = kuolema.
Mutta tosiasiassa lopettaminen oli ja on = Elämä.
Ja kuten varmaan huomaatkin kärsiväsi juomisestasi, niin ei ole suuri uhraus kokeilla, miltä elämä selvänä näyttää. Tulet hämmästymään positiivisesti. Vaikken sinua tunnekkaan, niin minulla on vahva tunne, että sinusta on siihen!!!
Yritän lähettää sinulle voimaa ajatuksellani, jos koet lämmöntunteen ja muljahduksen sydämessäsi, niin olet vastaanottanut voimaa. Tee oikein, niin kuin sisimpäsi sinulle yrittää sanoa.
Nyt olen taas vaan mennyt sen "tietyn" rajan yli ja alkoholi vie mennessään. Läheiseni olen suututtanut tällä käytökselläni joten mistään en saa tukea, siis todella läheistukea.
Toivon että saan työtä nopeasti ja elämä palaa raiteilleen. Kyllä musta on siihen lopettamiseen jos haluan, mutta tällä hetkellä en tiedä mitä haluan. Tuntuu vaan niin paskamaiselta, säälittävältä ja huonolta kaikin puolin. Huomenna varmasti tuntuu pahemmalta, ellen nyt sattumoisin satu ´"pitämään itseäni miehenä"...(nainen olen) ;)
Mun elämä on aina ollut täynnä vastoinkäymisiä, aina jotain vaikeeta ja vaikeuksia. Niitä en edes jaksa eritellä. Tuntuu etten jaksa. Terapiaan on moneen kertaan ehdotettu mennä, mutta sekin on niin vaikeeta. Täytyy olla lähete, täytyy itse etsiä terapeutti ja hakea Kelasta tukia yms... En jaksa sitä kaikkea, vielä vähemmän sitä että täytyy kaikki elämän vaikeudet siellä käydä läpi ja avata kaikki haavat. Tiedän että se kyllä auttaisi mutta silti en vaan jaksa.
Mihinköhän tämä mun elämä on menossa...
Lääkkeitäkin olen käyttänyt monta vuotta; mielialalääkkeitä ja rauhoittavia. Olen kuin suomen Britney Spears. :)
Kerran halusin mielisairaalaan hoitoon, vaan en päässyt kun olin kuitenkin sen verran "tajuissani", en siis ihan psykoosissa...vielä! Sitä varmaan täytyy sitten odotella.
Haluat juttuseuraa, niin soita 0509357970. T.Make