Unta vai kohtaus

nähnyt unta, että sain kohtauksen ja
en kyllä sitten tiedä oliko se
kohtaus vai unta ?
Tuskin se enään selviää.
Olit käynyt neurologilla ja alitajuntaasi
oli jäänyt varmasti tapaaminen pyörimään
eli ihan luonnolista,
että yöllä koit kohtauksen joka ei sitten ollutkaan muuta kuin unta.

minullakin on ainakin 3-4 kertaa ollut samanlainen "uni".että olen kouristellut ja sitten herännyt ja herättyä kädet,ja jalat ja koko kroppa on ollut kipeä ikäänkuin kohtauksen jäljiltä ja olen itsekkin ihmetellyt että oliko se unta vai kohtaus,näihin ei ole liittynyt minulla lääkärissä käyntiä eikä mitään muutakaan erityistä.mutta aion kysyä asiasta lääkärilta kun käyn kontrollissa maaliskuussa.

Olen useasti herännyt unestani ja olo on ok fyysisesti mutta tiedän nähneeni levotonta unta ja on tunne että ehkäpä olin jopa hetkeksi tullut tajuihini siinä sekavan unen keskellä. Joka kerta poikaystäväni on sanonut "sait sitten viime yönä kohtauksen". Hän tunnistaa ne jo maiskutuksestani ja pyörimisestäni todella levottomasti. Itselläni on vain olo kuin olisin nähnyt painajaisen..

Näen joskus unta itsestäni saamassa kohtausta. En kouristele, ja vain harvoin puren leukoja yhteen, joten jälkiä tai vammoja ei jää. Usein tuollainen kohtausuni on kuulunut kohtausta seuraavaan jälkiuneen, jolloin asia on selvä. Kuitenkin viime aikoina olen kokenut pari epäselvää tapausta, ja minusta tuntuu, että kyseessä ei ole ollut kohtaus. Sataprosenttista varmuutta ei tietenkään voi saada.

Ehkä neurologilla käynti jotenkin vaikutti mielialaasi ja tuntemuksiisi? Itsekin kävin neurologilla äskettäin, ja toisaalta "Suden vuoden" katsominen järkyttti herkän mieleni :) niin, että sen vuoksi varmaan itse koin tuossa pari outoa juttua. Tietenkin varminta olisi jos varaisit soittoajan lääkäriltä ja kysyisit, mitä nämä kokemukset todennäköisimmin ovat. Tärkeintä kuitenkin on ettet murehdi turhia!

Aluksi haluan kertoa, että kirjoittelen täällä ensimmäistä kertaa. Sairastan epilepsiaa ja odottelen mahdollisesti leikkausta. Olen pitkään käynyt lukemassa kirjoituksia ja monesti saanut apua mieltäni vaivaaviin asioihin. Kirjoitit asiasta, jonka olen kokenut monia kertoja. Sen vuoksi päätin ujona ja arkanakin kirjoittaa tänne minäkin.

Olen kuukausia saanut samanlaisia tuntemuksia juuri nukahdettuani illalla. Kaikki on hyvin ja voin rauhallisesti, sitten tulee aivan kuin pieni muistikatkos tai unitila. Yht´äkkiä tunnen saavani suuren kohtauksen, tärisen ja vapisen, mutta samalla tajuan olevani täysin paikoillani enkä pysty liikuttamaan raajojani. Kerran jopa tunsin kuinka pääni löi päätyseinään.

En tiedä, kauan nuo oudot olotilat jatkuvat, mutta jossain vaiheessa olen täysin hereillä ja kaikki on hyvin, aivan kuin olisin vain torkahtanut. Ei päänärkyä tai sekavaa oloa, ei mitään oireita kohtauksesta.

Näitä "juttuja" on tullut useamman kerran viikossa, ja aina niitä jää jollain tavalla miettimään.

Olen keskustellut näistä psykiatrian alan ammattilaisen kanssa ja hän antoi niille yhden mahdollisen selvityksen. Ne saattavat olla psyykkisesti kokemiani tuntemuksia. Oireet ovat osin kuin oikeassa kohtauksessa, mutta ne eivät olekaan millään tavoin fyysisiä, vain omia pelkojani. Ne ovat oma kanavani käsitellä ehkä sellaisiakin pelkoja, joita on vaikea hyväksyä.

Tuon keskustelun jälkeen en pelännyt niiden olevan mitään vahingoittavia, ja nyt on muutaman viikon mennyt hyvin. Uskallan pohtia sairauden mukanaan tuomia muutoksia elämääni ja rohkenen myöntää olevani vain ihminen. Tähän saakka olen yrittänyt pärjätä kaikessa täysillä näyttämällä toisille ja itsellekin, ettei yksi sairaus minusta tee heikompaa millään tavoin.

Näitä tuntemuksia on ollut vaikea selittää tai kuvailla edes itselle, saatika jollekin toiselle.