Monet nykyään raittiit muistavat varmaankin vielä, millaiset odotukset ja fiilikset liittyivät monesti perjantai tai lauantai iltoihin. Tuli tämä mieleen, kun katselin tänään töissä parin itseäni nuoremman intoa ja suunnittelua tulevan illan juhlimisesta. Tuli jotenkin haikea olo, kun muisteli; että itsellä oli aina sama meno perjantaisin. Työpäivät tuntuivat tosi pitkiltä, aika kului matelemalla. Mieli oli levoton ja täynnä odotusta.
Nimenomaan tuon odotuksen tunteen perään huutelen, ja haluaisinkin tietää, mitä raittiit alkavat odottamaan tuon menneen juhlimisen tilalle?
En ole mielikuvitukseton, eli kyllä nyt jotain odottamisen arvoista tuntuis olevan. Mutta aiemmin elämässäni ei juuri muuta ollut, kuin tuo odotus päästä pitämään hauskaa.Ja sitä hauskaa oli ihan oikeasti. Sain kaikkea, mitä halusin. Oli paljon kavereita, naisia, muusikko julkkiksia tuttuina, villejä seikkailuja kaikinpuolin. Elin omaa unelmaa, kunnes se juhliminen muuttui arjeksi ja loppujen lopuksi työksi. Join sen, minkä töiltäni kerkesin ja pystyin. Tiedostin alkoholiongelmani jo alle 20-kymppisenä, mutta silloin se ei haitannut muita, kuin silloisia naisystäviäni, jotka kerta kerran jälkeen pettyivät jäätyään alkoholille kakkosex. Nykyään olen 32v. ja tunnen olevani vieläkin nuori, mutta tiedän, etten voi enää jatkaa tuota nuoruuden kohellusta, vaikka kuinka sitä haluaisin. Viimeiset pari vuotta olivat tosi rankkoja. Kaikki vapaa-aika meni tosiaan baareissa notkuen, rahapeleistäkin tuli ongelma. pahimmillaan pelasin yli 2000 euroa yhdessä illassa. tavanomaisesti hävisin 50-300e. Tulihan niitä voittojakin välillä, mutta häviöt saivat talouteni järkkymään, ja seinät alkoivat kaatuilla päälle. Ongelmapelaaminen oli kyllä helppo lopettaa.(Onneksi.)
Kaikki on nyt ihan ok, mutta sitä tunteen paloa kaipaa, mikä liittyi siihen odotukseen, mikä oli suuri kantavavoima, joka jaksoi viedä läpi harmaan arjen. Nyt vain odottelen, että tulisi elämään jotain, mitä oikeasti odottaa.
Kylmä tosiasiahan voi olla se, että tänne maailmaan tullessaan, jokaiselle annetaan tietty määrä hauskuuden poletteja ja minä olen jo omani käyttänyt. ;) Ei vaan ehkä nyt voisi olla aikaa etsiä se elämäni rakkaus, jota en aiemmin kerinnyt löytämään, ellei viinaa siksi lasketa. Mietin sitä, että koskahan sitä pitäisi mainita omasta ongelmasta, jos sattuu löytämään jonkun kenen kanssa haluaisi jotain enemmän. Uskon, että tieto ongelmasta saattaa äkkiä karkoittaa... Vähän kaks piippuinen juttu. Rehellistähän olisi kertoa heti, niin lähtökohdat olisi heti selvillä, mutta totuus on myös se, että provosoi pelkoa ympärilleen. No, sen näkee sitten, jos on nähdäkseen.
Nimenomaan tuon odotuksen tunteen perään huutelen, ja haluaisinkin tietää, mitä raittiit alkavat odottamaan tuon menneen juhlimisen tilalle?
En ole mielikuvitukseton, eli kyllä nyt jotain odottamisen arvoista tuntuis olevan. Mutta aiemmin elämässäni ei juuri muuta ollut, kuin tuo odotus päästä pitämään hauskaa.Ja sitä hauskaa oli ihan oikeasti. Sain kaikkea, mitä halusin. Oli paljon kavereita, naisia, muusikko julkkiksia tuttuina, villejä seikkailuja kaikinpuolin. Elin omaa unelmaa, kunnes se juhliminen muuttui arjeksi ja loppujen lopuksi työksi. Join sen, minkä töiltäni kerkesin ja pystyin. Tiedostin alkoholiongelmani jo alle 20-kymppisenä, mutta silloin se ei haitannut muita, kuin silloisia naisystäviäni, jotka kerta kerran jälkeen pettyivät jäätyään alkoholille kakkosex. Nykyään olen 32v. ja tunnen olevani vieläkin nuori, mutta tiedän, etten voi enää jatkaa tuota nuoruuden kohellusta, vaikka kuinka sitä haluaisin. Viimeiset pari vuotta olivat tosi rankkoja. Kaikki vapaa-aika meni tosiaan baareissa notkuen, rahapeleistäkin tuli ongelma. pahimmillaan pelasin yli 2000 euroa yhdessä illassa. tavanomaisesti hävisin 50-300e. Tulihan niitä voittojakin välillä, mutta häviöt saivat talouteni järkkymään, ja seinät alkoivat kaatuilla päälle. Ongelmapelaaminen oli kyllä helppo lopettaa.(Onneksi.)
Kaikki on nyt ihan ok, mutta sitä tunteen paloa kaipaa, mikä liittyi siihen odotukseen, mikä oli suuri kantavavoima, joka jaksoi viedä läpi harmaan arjen. Nyt vain odottelen, että tulisi elämään jotain, mitä oikeasti odottaa.
Kylmä tosiasiahan voi olla se, että tänne maailmaan tullessaan, jokaiselle annetaan tietty määrä hauskuuden poletteja ja minä olen jo omani käyttänyt. ;) Ei vaan ehkä nyt voisi olla aikaa etsiä se elämäni rakkaus, jota en aiemmin kerinnyt löytämään, ellei viinaa siksi lasketa. Mietin sitä, että koskahan sitä pitäisi mainita omasta ongelmasta, jos sattuu löytämään jonkun kenen kanssa haluaisi jotain enemmän. Uskon, että tieto ongelmasta saattaa äkkiä karkoittaa... Vähän kaks piippuinen juttu. Rehellistähän olisi kertoa heti, niin lähtökohdat olisi heti selvillä, mutta totuus on myös se, että provosoi pelkoa ympärilleen. No, sen näkee sitten, jos on nähdäkseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tapana mennä AA-ryhmän kokoukseen. Täällä pääkaupunkiseudulla niitä on runsaasti mistä valita. Joskus odottelen palavereja, joskus menen muuten vaan, kun tiedän, että ei tarvitse olla joku ihmeen tuska tai hyvä mieli kun sinne menee tovereitten joukkoon.
Mitä niissä AA-kokouksissa tehdään? Keitä sinne osallistuu, kuinka paljon ja mitä siellä jutellaan? Täytyykö kaikkien osallistua puhumiseen? Saako sinne mennä humalassa? Koska niitä järjestetään?
http://www.aa.fi
Onkohan siellä kaikki keski-ikäisiä törkeitä alkkiksia? Itse olen nuori nainen...
En ole kovin uskalias ryhmässä puhuja. Mieluiten juttelen kahden kesken ihmistenk kanssa.
Ehkä menen kuitenkin katsomaan..löysin tästä läheltä seuran joka kokoontuu tänä iltana. Olen kyllä juonut aika paljon jo nyt...
ensin henkinen johataja, vanhin, *pappi* (ei oikea pappi) pitää avauspuhenvuoron jossa syvennytään johonkin Ison Kirjan askeleseen.
Sitten jokainen vuorollaan saa puheenvuoron, jossa kertoo olevansa alkoholisti ja omasta surkeudestaan. Lopuksi kiittää raittista päivästä
Ainakaan alussa ei ole pakko sanoa mitään, mutta pidemmän päälle varmaan ihmetellään jos joku vain käy tuppisuuna kuuntelemassa toisten puheita.
Mitään varsinaista keskustelua itse palaverissa ei käydä. Ehkä sen jälkeen kaverit jatkavat keskenään. Minut jätettiin kyllä kuin orpo piru väärään helvettiin.
Eipä tullut kukaan puhelinumeroitaan antamaan ja kyselemään omaani. Se siitä vertaistuesta.
Millanen juomistausta sulla on? Oletko jo alottanut selvistelyn? Onko sinulla minkäänlaista vertaistukea?
kaikenlaisia, miehiä, jonkin verran naisia, nuoria ja vanhoja, oppiarvoltaan kaikkia mahdollisia apukoulun kesken jättäneistä tohtoriksi väitelleitä, köyhiä ja rikkaita ja siltä väliltä, toisilla lyhyt, toisilla vuosikymmenten raittius.
AA on tarkoitettu sellaisille, jotka haluavat sen avulla lopettaa juomisensa.
Mene selvin päin sinne ryhmään, juopuneita ei yleensä oteta kokoukseen. Suomessa on myös muutamia naisten ryhmiä.
aloitan perjantai-illan. Kävin juuri tempasemassa kympin pirtsakkaassa pakkasessa. Reilut pari vuotta olen ollut dokailematta. Lenkin jälkeen otan keskarin tai ykkösen, mutta vain yhden, ettei riistäydy käsistä. Riistäytymisestäkin kun on elämän varrelta kokemuksia ihan riittämiin.
Itseeni,vasta nyt tajusin et mulle ei kännäily sovi. Lähden maanantaina avo-myllyhoitoon hyvin odotuksin,toivon todella et siit on apua.Olen nyt 34v.nainen,äiti vielä !!! 2v:ssa lähti riistäytyy lapasesta ja pahasti-en olis uskonu kuinka äkkiä pohja näkyy.
Avomylly on hyvä pohja raittiutta etsivälle.
hehhehee..mullakin hauskuus pelimerkit pelattu:-) eikä ole vahingoniloista naurua, aivan loistavasti muotoiltu, koska sun tarinasi oli suora käsikirjoitus mun elämästä. hmm odotus, suuri seikkailu,naisia..elämässä ennenkaikkea odotusta ja tunnetta, juu mut rajojen yli mentiin ja lujaa,paluuta mulla siihen ei yksinkertaisesti ole.
jepjep tähän väliinhän vois joku aa:ta ehdottaa, hyvään alkuun raittiuden tiellä sillä päästiin, mulle se ei loppujen lopuksi kolahda, kaikella kunnioituksella, huonoitsetuntoiset peilaa itseään vielä huonompiin, minusta se vaan ei ole reilua saada kiksejä toisten kustannuksella, taluttaa vasta-alkajia ja samalla siinä oma ego nousee..mutmut taidanpa kokeilla huijata kohtalolta hauskuuspelimerkkejä ja varovasti pelailla tätä elontietä ja suurta rakkautta odotellessa, läheisyyttä ja lämpöähän saa aina, nykynaiset vaan luulevat edelleen pyörittävänsä maailmaa sillä pikku pimpukallansa, auta armias jos annatkin pakit ja ehdotat sitä kauniinmman sukupuolen ylistämää ystävyyttä tai ei noteeraa ollenkaan..kokeile hauskaa luvassa juupajuu
Juu, ajattelen tuosta kiksien saamisesta samalla tavoin kanssasi. Hassua huomata, että kohtalon kumppaneita löytyy samalla sävelellä elämäänsä säestäneenä. Ootko pitkään jo selvistelly? Millä keinoin vältyt paluusta entiseen?