Puhuvat linnut

Puhumaan oppiminen on hyvin pitkälti kiinni lajista ja yksilöstä. Joku lintu oppii ja joku toinen samaa lajia edustava ei välttämättä pukahda sanaakaan elämänsä aikana. Parhaimmat matkijat taitavatkin löytyä juuri tuolta suurien papukaijojen ja kakadujen puolelta, mutta kyllä jotkin aloittelijallekin sopivammat lajit saattavat oppia muutaman sanan (esim. undulaatti, neitokakadu).

Suuret papukaijat todellakin ovat aika hintavia ja hyvä niin - Kova hinta usein karsii näitä osaamattomia ja vääristä syistä lintuja hankkivia. Suuret linnut elävät usein monta kymmentä vuotta lajista riippuen ja ne todellakin tarvitsevat osaavan ihmisen vierelleen voidakseen hyvin ja elääkseen täyspainoista elämää ihmisen rinnalla.

Tässä on muutamia linkkejä Suomen Papukaijayhdityksen sivuille, joissa tutustutellaan aloittelevia papukaijalinnuista kiinnostuneita harrastuksen ja linnun pidon todelliseen maailmaan:

http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=82&mode=flat&order=0&thold=0
http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=51&mode=flat&order=0&thold=0
http://www.papukaijayhdistys.fi/modules.php?name=News&file=article&sid=95&mode=flat&order=0&thold=0

Olen kuullut, että Beo-kottarainen eli "Greater Hill Myanah" (Pyhä Maina) oppii paremmin ja enemmän puhumaan kuin papukaijat. Ovat vaan kovin harvinaisia ja kalliita Suomessa. Pari vuotta sitten maksoi 670 € Okalinnussa.

Hyvällä tuurilla puhuvan linnun saa jo alle satasella. Undulaatti on nimittäin papukaijoista se joka pitää suurimman sanavaraston ennätystä hallussaan. Neitokakadukin kykenee jokusen sanan toistamaan ja matkimaan esim vihellystä. Molemmilla lajeilla kuitenkaan kaikki yksilöt eivät suinkaan opi puhumaan ihmistä vaan tyytyvät ihan siihen undulaattiin tai neitokakaduun. Ne vaativammat isommat ja "varmemmin" puhumaan oppivat lajit ovat sitten jo siinä tuhannen-parin euron hintaluokkaa.

Ikinä kuitenkaan se puhuminen ei pidä olla mikään ensisijainen valintakriteeri ja itseisarvo lintua hankkiessa vaan se miten linnun luonne ja vaatimukset muuten sopivat omaan huusholliin ja taitoihin. Taipumus puhumiseen ja matkimiseen on hyvin yksilöllistä eikä se "hyvän" puhujalajin teitty edustaja välttämättä pukahda sanaakaan koko elämänsä aikana. Toisaalta yksittäinen "huono" puhujakin saattaa olla tässä suhteessa varsin taiturimainen.

Eli unohdetaas nyt se puhuminen aluksi tykkänään lemmikkilintua valitessa ja suunnitellessa ja jos se _muuten_ ominaisuuksiltaan sopiva ja miellyttävä laji sattuu vielä oppimaan ihmiskieltäkin niin sehän on toki kiva bonus muttei todellakaan mikään hallitsevin ominaisuus linnussa. Linnun kanssa voi kyllä kommunikoida vallan mainiosti ilman sitä ihmisten kieltä, ihminen voi opetella myös ymmärtämään lintua ihan sen omalla kielellä ja eleillä. Eihän koirien ja kissojen ja kanienkaan pitämiseenkään se ole mikään edellytys että lemmikki osaisi keskustella omistajansa kanssa?

Mikä ihmeen pakkomielle ihmisillä tuo puhuminen juuri lintujen suhteen on? Ihan sama kuin rupeasi koiraa ottamaan sillä perusteella osaako se noutaa keppiä ja kyselisi kasvattajilta vain paljonko semmoiset keppiä noutavat koirat maksavat välittämättä muuten koiran rodusta, luonteesta tai hoidosta mitään saatika ota huomioon ettei se koirakaan automaattisesti kapulaa hae vain siksi että joku toinen samannäköinen sitä ehkä tekee. Opittava ja opetettava kyseinen taito on pienestä pitäen.