Meillä seuraava tilanne:Vanhemmilla yhteishuoltajuus ja lapsi asuu lähivanhemman kanssa 150 km päässä etävanhemmasta.Aikanaan kun äiti ja lapsi muuttivat kauemmas, etävanhemmaksi jääneenä, en harkinnutkaan lapsen muuton hankaloittamista sinne, vaikka se tiesi molemmille ajokilometrejä joka toinen vkl.Olemme alkuaikoja lukuunottamatta(jolloin minä hoidin yksin kuskaamiset) toimineet niin, että joko toinen vie/tuo koko meno/paluu suunnan ja taas seuraavana vkl:a toistepäin tai sitten ajaneet puoleenväliin vastaan, molemmin puolin. Tämä ollut mielestäni reilua ja toiminutkin molempien osalta koska, matkaan kuluu 2h suunta.Nyt lähivanhempi haluaa erinäisiin syihin vedoten harventaa tapaamiset 1x kuukaudessa ja vetoaa pitkään matkaan,eikä harventaminen ole mielestäni lapsen etu.Tuntuu myös epäreilulta, että olen antanut lapsen suosiolla aikanaan muuttaa ja olettanut että tapaamiset tulevat pysymään ennallaan.Kuinka teillä muilla, joiden lapsi on vanhemman mukana muuttanut kauemmas, hoidatte tapaamiskuljetukset?
Lapsen kuljettaminen tapaamisiin
En tahtoisi luovuttaa...
234398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos on tehty virallinen kirjallinen sopimus tapaamisista niin tosi vaikea on sitä sopimusta toisen osapuolen lähteä muuttamaan omin päin. Täytyy olla todella hyvät syyt ei siinä "mutu"tuntuma riitä
Ei muuta kuin koita ensin sopia henkilökohtaisesti eksän kanssa ja jos ei onnistu niin otappa yhteyttä paikkakuntasi lastenvalvojaan.Tsemppiä!!!
äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle.Häh antanut????? Et kai sinä olisi sitä pystynyt estämäänkään. Mitkä ne syyt on että äiti haluaa harventaa tapaamisia?
Kyllä lapsen asuinpaikan muutoksen aikaan etävanhempi olisi voinut hankaloittaa muuttoa vaatimalla lasta lähihuoltajuuteen, kuten ap. käsittääkseni tarkoitti, mutta ei halunnut olla hankala ja palkintona ovat nyt nämä harvennetut tapaamiset. Outoja lähejä. Ja hemmetin epäreiluja.
kyllän sen pystyy estämään hakemalla huoltajuutta yms..
Meilläkin on yhteishuoltajuus eron jälkeen pojastamme ja kun sain kotiseudultani töitä n. 2v eron jälkeen, piti lapsen isän antaa muutolle suostumuksena. Suostumusta tiedusteli silloisen asuinpaikkamme hovioikeus/maistraatti. Jos isä ei olisi suostumustaan antanut, olisi minun pitänyt joko muuttaa yksin ja antaa lapsen lähivanhemmuus isälle tai meidän olisi pitänyt neuvotellen tai oikeuden kautta selvittää asumiskuviot ja muutto-oikeus.
Isä onneksi ymmärsi tilanteen ja suostui muuttoon ja saimme sovittua välimatkasta huolimatta tapaamiset säännöllisiksi ja lapsen kannalta parhaiksi mahdollisiksi.
Yksinhuoltajuudessa etävanhemmalla ei ole mitään sanomista lapsen ja lähivanhemman muuttoihin, mutta yhteishuoltajuudessa kylläkin on ja näin se pitää mielestäni ollakin. Meillä sekä vastuu että oikeudet jaetaan niin tasapuolisesti kuin se kahden kodin välillä mahdollista on, kun lapsi ei varsinaista päiväkoti/työ jne arkea isän luona elä.
Niinhän ne tiedustelee, mutta jos lähivanhempi muuttaa lapsen kanssa toiselle paikka kunnalle niin ei toinen vanhempi sille mitään voi yhteishuoltajuudessakaan. Voi vastustaa ja olla hyväksymättä, mutta aivan sama siihen asti kun Suomen rajojen sisällä pysytään ja sekin sillä edellytyksellä että lähivanhemmalla lapsella vain Suomen kansalaisuus ja passi.
Aivan sama homma kuin polkupyöräkypärän käyttö. Lain mukaan on käytettävä, mutta mitän siitä ei seuraa jos ei käytä.
Jos paperilla on ao. asia sovittu, siten pitää jatkaman, ellei toinen neuvottelupöytään sinua halaja. Toisaalta, edellen jos; kumpainenkin osapuoli on yhteisymmärryksessä "muotauttanut" tapaamiset ko. tavalla, tulos voitanee katsoa; viimekädessä oikeudessa "kelpoiseksi tavaksi"
Joten matkanne käy kohti neuvottelupöytää, joka sijaitsee, lastenvalvojan luona. Jonka "suurena" tehtävänä on katsoa lapsen paras ja hyväksyä teideän KESKENÄNNE SOPIMA sopimus, nimittäin kokemuksen suomalla ja monien tietooni tulleiden tapausten johdosta, joidenkin lastenvalvojien olisi syytä tarkistaa ns. esteetömyys/mielipiteensä sopimusten tekemisissä, saatika heidän laittaessa puumerkkinsä "sinetiksi"
Kiitos kommenteistanne, ja asian oikaisemiseksi nyt siis tilanne on jo niin pitkällä että olen kertaalleen ollut lähihuoltajan aloitteesta lastenvalvojan luona, enkä hyväksynyt sopimusta jossa lähi ehdotti yhteishuoltajuuden muuttamista yksinhuolloksi, enkä tapaamisten harventamista.Tämän tiedon saatuaan lähi otti lastenvalvojaa yht.uud ja taas tuli lastenvalvojalta ehdotus samoihin muutoksiin.Niitä en allekirjoita, näistä muutoinkin pienistä oikeuksistani voin pitää paremmin kiinni yhteishuollossa, enkä ole/eikä aikomuksenikaan ole hankaloittaa asioita. Syynä vilpittömästi tahto olla edes jollakin tapaa yhteishuollon kautta tasavertaisempi vanhempi ja se lienee myös oikeuteni?Toisekseen, nytkin jos ollut tapaamisissa olosuhteiden vuoksi taukoa kuukausi, lapsen on ollut vaikea sopeutua olemaan luonani, ja aina itkien lähtee pois kun ei vielä haluaisi.Koska en ole suostunut lähihuoltajan vaatimuksiin, tämä ei ole "antanut" lasta minulle nyt reiluun kuukauteen, vetoaa ettei lapsi halua tulla.Tämä kovin monimutkainen asia, monta vuotta väännetty asiasta ja lähi vaikeuttaa vain. Tämä ollut ns.väsytystaistelua lähivanhemman puolelta jo pitkään ja alkaa panokset olemaan itsellänikin vähissä. Tahtosin vain että tapaamiset sujuisivat jouhevasti alk.per sop.mukaan 2x kk, mutta jos en suostu niitä harventamaan, mitä lähi keksii seuraavaksi?Viekö oikeuteen ja pitäisikö minun viedä?Edelleen perään muilta vastauksia, kuinka mitkän matkan takaa lapsi luoksesi tulee tapaamaan ja miten jaatte kustannukset?
mutta itse olen matkat maksanut ja vaatinut koko ajan lisää tapaamisia, ikävä kyllä sos.tt kertoi taas eeeti "mahda mitään" lapseni isälle, tämä on saanut kiusata minua ja lasta nyt jo kakai vuotta näillä rajoituksilla! Mielelläni anoisin yksinholtajuutta mutta silloin pitäisi ottaa avioero! mutkallinen juttu.
jos olette olleet erossa 2 vuotta, miksi olette naimissa?
voisi tulla ex-mieheni ja lapsemme väliin, ei milloikaan. Aikas pimee ämmä jos luulisi niin.
Miten ihmeessä tämä liittyy alkuperäiseen kysymykseen??
Eli palaan ketjun alkuun, jos sinulla on lähi/etävanhemmalla välimatkaa huomattavasti enemmän kuin 50 km, miten olette jakaneet tapaamismatkakustannukset? Entä millä tavalla hoidatte kuljetukset, yhdessä, puoliksi vai vaan jompikumpi?
Matkaa on siis 190km. Kuljetukset sopimuksen mukaan puoliksi (siis kustannukset): aikaisemmin kuljetimme puoleenväliin ja toinen tuli aina vastaan. Nykyään kun lapset vähän isompia kulkevat joko junalla taikka linja-autolla niin, että kumpikin hoitaa/kustantaa yhden suunnan.
Hyvin toimii tällä hetkellä!
Kyllä tapaamisia on normia vähentää, ja syynä o esim esikoulu, koulun alku. Se ei riipu vanhemmista vaan normista lapsen elämäntilanteen muutoksesta. Lapsi ei ole enää se tarhaikäinen, jolle riittää isi ja äiti vaan koulu, eskari ja kaverit,harrastukset vaativat aikaa ja siksi ei vaan voi pitkillä etäisyyksillä mennä etää tapaamaan, joka oli sitten äiti tai isä. Tätä ei kaikki etät ymmärrä, kuten ei meillläkään. Lisäksi ei ole väliä, kumpi muutti kauemmas tai erosi. Ihmiselä on oikeus erota ja muuttaa. Ja jos ei muuta jatkuvasti ympäri Suomea, on normia, että voi sitten muuttaa vaikka 700 kn päähän, jos siellä sitten kunnolla asuu. ikäväähän se on , mutta se kuuluu vaan elämään ja ei voi estää toista noissa asioissa. Toki itsekin muuttaisin, jos helvetti olisi exän kanssa oikeasti menossa vuosia.
Meillä oli aikoinaan välimatka 200km mutta lapset niin isoja, että kulkivat sen bussilla. Molemmat vanhemmat maksoi yhden suunnan.
Jos teillä on vahvistettu sopimus tapaamisista niin ne kyllä sitoo lähivanhempaa, sakon uhalla. Oleellisinta tässä onkin se, mikä on syynä tapaamisten harventamisiin. Onko se lapsen elämään liittyvä, esim koulun aloitus tmv Mikä on lapsen etu? Jos reissaaminen tuntuu lapsesta raskaalta, olisiko mahdolilsta harventaa mutta pidentää tapaamisia?
Aikoinaanhan systeemi oli se, että tapaavan vanhemman vastattavaksi jäi matkakulut ellei toisin ollut sovittu. Tasapuolisestihan niiden kuuluisi mennä.
Oikeuden päätöksellä etä-isä maksaa kaiken, matkat ja lapsen elämisen. välimatkaa 70km.ihan oikein mielestäni jos haluaa nähdä.
Etä-isän siis kuuluu mielestäsi maksaa siitä että saa tavata omaa lastaan.
Ok, no tuolla logiikalla lähi-äitien luonnollisesti kuuluu maksaa etä-isälle todella muhkeat korvaukset koska saahan äiti ASUA oman lapsensa kanssa, eikö vain?
Eikö tuollainen selvääkin selvempi asia oikein sovikkaan kuvioon kun tilanne on se normaali jossa äiti lähi ja isä etä?
Se on kyllä jänskä juttu että palstan yhäriruikun mielestä karrikoiden sanoen isän kuuluu maksaa korvauksia lapsensa äidille siitä että isä saa tavata omaa lastaan edes ne säälittävät neljä pv/kk mutta vastaavasti kun äiti saa ASUA oman lapsensa kanssa niin jollakin ihmelogiikalla yhäriruikut vääntävät asian niin että se lapsen kanssa asuminen onkin tyyliin rangaistus äipälle ja siitä pitää saada rahallinen korvaus!
Mikä vieläkin jänskempi juttu niin äippähän tekee kaikkensa jotta hänestä tulee juuri se lähi!
On uskomattoman ihmeellistä että etenkin palstan vakiyhäriruikuttajien kohdalla on poikkeuksetta aina lapsen isänä juoppohullu nyrkkiä heilutteleva narkkis joka ei välitä lapsestaan yhtään ja kas kummaa, äipän on "uhrauduttava" ja alettava lähiksi!!!
Omasta kokemuksesta tiedän että yhäriruikuttajalla on todella matala kynnys syyllistyä törkeään valehteluun jotta pääsee siihen niiskuttavan kaltoinkohdellun uhrautujan rooliin!
Oma exäni käymässämme huoltajuusoikeudenkäynnissä pudotti ns. pommin!
Muija valehteli kirkkain silmin kuinka olen pahoinpidellyt häntä ja uhannut puukolla ja juon viinaa aamusta iltaan ja olen narsisti ja olen suoranaisesti vaaraksi lapsilleni!
Exä oli tuonut oikeuteen "todistajikseen" niinkin "puolueettomat" henkilöt kuin oma siskonsa ja oman äitinsä sekä sossutantan.....
Naistuomari oli hyvinkin vastaanottavainen tuolle selvästi tarkoin etukäteen suunnitellulle valehtelulle ja sen tuomarin käyttäytymisestä pystyi jo alle puolen tunnin oikeussalissa istumisen jälkeen tekemään selvän johtopäätöksen joka toteutui prikulleen kuin päättelinkin: exä sai yksinhuoltajuuden ja minulle pätkäistiin vain tunnin valvotut tapaamiset lasteni kanssa kerran kahdessa kuukaudessa!
Sen oikeuskäsittelyn jälkeen tiesin että rehellisesti oikeudessa puhumalla ei varsinkaan huoltajuus asioissa saa oikeutta lapselle.
Kummallisesti kuitenkaan exän ja hänen tukijoukkojensa "todisteluista" huolimatta mitään väkivaltaa juopottelua yms. ei ollut kukaan läheinen aiemmin huomannut niiden 13v avioliittovuotemme aikana eikä viisi vuotta sitä ennen olleen seurustelumme aikana saatika että olisi ollut koskaan mitään tekemisiä virkavallan kanssa...
(jatkan alempana kirjoitustani)
jatkoa...
Miksiköhän tuollainen juoppohullu väkivaltainen käytökseni ei ollut tullut esiin kertaakaan kenellekkään tuon 18v aikana vaikka se exän ja hänen "todistajiensa" mukaan oli jatkunut suhteen ensimetreiltä asti??
Voisikohan johtua jopa siitä että en ole koskaan koskenut ns. pikkurillin päällänikään väkivaltaisesti keneenkään naispuoliseen tai lapseen ja alkoholin käyttönikin on ollut aina varmasti ihan normaaliskaaloihin lukeutuva eli joskus kahtenakin viikonloppuna peräjälkeen tuli otettua alkoholia ja joskus meni kuukausia ettei yhtä saunaolutta enempää, toisinsanoen mielestäni olen käyttänyt alkoholia ihan normaalin suomalaisen ihmisen tapaan.
Ennen exän tekemän syrjähypyn aiheuttamaa eroa olin pidetty exän suvun ja hänen puolen tuttaviemme keskuudessa mutta kuin salaman iskusta eron jälkeen siltä puolelta katkaistiin välit minuun totaalisesti.
Tuo exän syrjähyppy sai lopulta aikaan aika paljon, tuon oikeudenkäynnin jälkeen nimittäin tapasin ex appiukkoni muutaman päivän kuluttua ja kun kerroin kaiken oikeudenkäynnin kulusta ja siitä että myös ex anoppini oli ollut "todistajana" valehtelemassa niin vain kolme päivää sen jälkeen ex appeni soitti ja kertoi että oli käynyt laittamassa eropaperit vireille..
Ex appeni tajusi miten likaista peliä hänen tyttärensä ja vaimonsa olivat pelanneet ja vain sen takia että ex muijani syrjähyppy olisi jäänyt taka-alalle unholaan!
Nykyään olemme ex appeni kanssa hyvää pataa ja hän saa tavata lapsenlapsiaan silloin kun he onnistuvat pääsemään luokseni. (exähän tekee kaikkensa vieläkin ettemme voisi tavata lasteni kanssa mutta nyt lapseni ovat jo sen verran isoja että se ex muijan suoltama lasten manipulointi ei enää toimi :)
Ex appeni siis erosi pian tuon oman eroni jälkeen ja pisti välit syystä poikki tyttäriinsä ja luonnollisesti ex anoppiini.
Ex muija otti ja muutti lasteni kanssa yli 400km päähän muka "työn" perässä ja ex anoppi muutti heti perässä sinne samalle paikkakunnalle.
Arvatkaa kenen on pakko maksaa kokonaan lasteni tapaamismatkojen viulut?
Onneksi ex appeni ottaa hyvin osaa matkakuluihin sillä muutoin näkisimme lastemme kanssa varmaan vain kerran pari vuodessa koska yksin asuvana elatusmaksujen köyhdyttämänä itselläni ei olisi varaa maksaa lasten matkakuluja etenkään kun ei ole varaa pitää autoa.
Ex muija vaatii vähintään puolentoista vuoden välein elareiden tarkistuksia ja kun hän työtön ja minä työssä niin kyllä tässä miettii vuokranmaksupäivisin että miksi edes käydä töissä kun työttömäksi heittäytymällä pääsisi loisimaan muiden piikkiin kuten "eräät"!!!!
lapsen huoltajuuden menettäminen? lukekaa isien jutut. Mulla ihan sama juttu. Muija valehteli kaiken jotta näyttäisin pahalta
meillä on 2 alle kouluikäistä lasta ja välimatkaa n. 200 km. Meillä menee niin, että minä vien lapset isälle ja isä tuo ne takaisin, näin molemmille tulee kustannuksia. Lapset ovat isällään joka toinen vkonloppu ke-su. En tiedä mitä teemme ensi syksynä kun vanhempi menee kouluun. Tod näk joudumme tekemään niin että lapset näkee vain pe-su isäänsä, mikä olisi todella väärin ja inhottavaa..en todella tiedä mitä sitten tulisi tehdä, ex yrittää saada asuntoansa myytyä että pystyy muuttamaan lähemmäs. täältä päin, missä minä lasten kanssa nyt asun, olemme joka tapauksessa molemmat kotoisin ja tänne meidän piti yhdessä jossan vaiheessa muuttaakin...
Kyllä minun mielestäni, oli välimatkaa kuinka paljon vain, on molempien vanhempien tehtävä huolehtia lasten tapaamisista. Bensat junat ja bussit maksaa nykyään niin paljon että ei kellään ole varaa yksinää maksella lasten menoja. Minulla menisi kuukaudessa n. 16 h ja 160e rahaa siihen että veisin lapsia sinne, plus eväät autoon ja se vaiva kun lähdet työn/koulun jälkeen viemään lapsia kahden tunnin päähän..kesällä se menee vielä, kun on valosaa mutta talvella kun pimeää on jo lähtiessä niin ei paljoa kiinnostaisi...
Ei minulla ainakana lähivanhempana olisi väliä jos osallistuisin matkakuluihin, mutta meillä etällä on pari tuhatta euroa kuussa isompi palkka, joten on kohtuullista, että hän maksaa hyvien elareiden jälkeen kaikkki matkat. Eli tulojen mukaan mentävä, jotta lapsen elintaso pysyy kohtuullisena molemmissa päissä. Turhaa vaatia naiselta maksamaan matkoja jos nainen äityislomalla ja mies paiskii etänä tuhansien eurojen palkalla töitä. Siitä ei saa kuin riitaa aikaiseksi. Ja jos naisella muitakin lapsia eikä autoa, kyllä etä saa sitten maksaa ja kuljettaa. Muuten ei vaan ole sille lapselle reilua. Etä kuitenkin yleensä hoitaa yksin omalta osaltaan lapsen kouluviennyt ym. joten vastuuta on sittne jaettava noin. Turhaa tapella sen jolla rahaa löytyy ja auto.
Keskustelu siitä, että onko kuskaaja/maksaja etä/lähivanhempi on lapsellista. Minusta täytyy katsoa, mitä molempiin perheisiin kuuluu. Jos tuloero on tonneissa ja toisella liuta lapsia, toisella ei, tilanne on minusta aivan selvä kuka maksaa ja kuljettaa. Jos etästä matkakulut liian isot, minusta lähi voi suostua sitten elareiden nollaamiseen ts suostua siihen minimi 150 e/kk:ssa jonka saa hätätapauksessa vaikka kela:lta jos etällä ei varaa maksaa niitä ja tapaamiskulut vievät jo rahaa. Minulle ainakin sopii nollaelarit jos etä hoitaa kaikki tapaamismatkakulut ja niiden kuljettamiset. Minulla on vaan henkilökohtainen syy, etten voi kuljettaa. Luulisi että isompana lapsikin ihmettelee, miksei etä hae jos kerran lähillä tonneissa pienemmät tulot ja muita pieniä lapsia, ja etällä ei. Minusta kannattaa pysyä käytännön elämässä järki mukana ja katsoa miten se arki on eikä miettiä periaatteita. Varmaan on etälle vaikeaa yksin hoitaa, mutta jos lähille myös, kyllä etän on vaan sitten painettava kaasua ja haettava lapsi jos haluaa tavata.