ahdistaa suunnattamasti. aloitin kolme viikkoa sitten seurustelun ja olen sen aikana lihonnut kaksi kiloa. sairastuin syömishäiriöön reilu vuosi sitten ja olen laihtanut 30kg.
oon aatellu lopettaa suhteen ihan vain sen takia että pääsen taas kiinni minulle normaaliin rutiiniin.. eli oksenteluun, niukkaan ruokavalioon ja liikuntaan. en ole kertonut syömishäiriöstäni poikaystävälleni, hän tosin on välillä ihmetellyt kun en syö paljon mitään. pelottavaa että laihduttamisesta on tullut näin suuri pakkomielle minulle että olen sen vuoksi valmis uhraamaan ihmissuhteen josta voisi tulla jotain.
oon aatellu lopettaa suhteen ihan vain sen takia että pääsen taas kiinni minulle normaaliin rutiiniin.. eli oksenteluun, niukkaan ruokavalioon ja liikuntaan. en ole kertonut syömishäiriöstäni poikaystävälleni, hän tosin on välillä ihmetellyt kun en syö paljon mitään. pelottavaa että laihduttamisesta on tullut näin suuri pakkomielle minulle että olen sen vuoksi valmis uhraamaan ihmissuhteen josta voisi tulla jotain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
apua syömishäiriöösi lääkäriltä?
tullut mieleenkään. liian suuri kynnys. ajattelin että lopetan sitten kun olen laihtunut tarpeeksi.. olen kyllä jo tarpeeksi laiha, mutta lopettaminen ei olekkaan niin helppoa kuin olin kuvitellut...
poikaystäväni on matkoilla ja tänään on ensimmäinen päivä kolmeen viikkoon kun olen yksin kotona.. olen oksentanut kaiken syömäni ja olen syönyt vain vähän puuroa, omenoita ja appelsiineja.
luoja, että kuulostan lapselliselta. olen kuitenkin jo 21-vuotias.
Oletko miettinyt, että voisit kertoa rehellisesti poikaystävällesi tilanteestasi? Sehän voisi ehkä vaan lähentää teitä? Ainakin ne pari mun kaveria kenelle oon kertonut bulimiastani on ottanut asian tosi hyvin vastaan ja meidän välit on lähentyneet huomattavasti. Toisaalta, ne oli kummatkin tyttöjä.. ei ole kokemusta siitä miten pojat reagoi. Mutta jos hän todellakin pitää sinusta, niin se että kerrot hänelle rehellisesti koko tilanteen ei vaikuta teidän suhteeseen muutakuin positiivisesti.
Mä todellakin suosittelen sitä avunhakemista. Tiedän, että kynnys on tosi korkea, itselläni oli rohkeutta ylittää se puolitoista vuotta sitten. Toivon, että olisin uskaltanut tehdä sen aiemmin jo... bulimiassa ei ole mitään enempää hävettävämpää kuin esim. masennuksessa, ahdistuneisuudessa tai muissa psyykenhäiriöissä.
viestistäsi..
voitin eilen pelkoni ja kerroin poikaystävälleni.. kivi putosi sydämeltä ja helpotti kertoa jollekin. poikaystäni oli myös aika otettu(tietysti myös huolissaan) koska on ensimmäinen ihminen jolle tästä olen puhunut. todellakin kertominen taisi lähentää meitä.