sain esikoiseni 3 vkoa sitten ja heti ensimmäiset illat kotiin tultua oli aivan kamalia.Onneksi mies oli kotona ja sain tukea ja turvaa sillä kun ilta alkoi lähestymään niin mua alkoi aivan kamalasti itkettämään ja pelottamaan tuleva yö!vauva on nukkunut ihan kivasti 2-4 h yössä ja ollut tosi kiltti mutta jotenkin tuntui pahalle.Nyt mies lähti töihin ja koska tekee reissuhommia niin on poissa kerralla 2 vkoa ja musta tuntuu etten kertakaikkiaan selviä.
Ikävä on tietty kamala ja päivät menee ihan helposti mutta auta armias näin illan tullen alkaa hillitön itku ja pelko tulevasta yöstä!!!
Onko tää synnytysmasennusta vai mitä???
Rakastan lastani ylikaiken mutta tuntuu että kaipaan miestäni niin paljon että en halua olla kahden vauvan kanssa.Mulla oli vielä synnytys sektiolla joten en pääse oikein kotoa mihinkään kun en saa nostella ja pakkaset vielä rajoittavat ulos lähtemistä.
Itkusta ei meinaa tulla loppua ja ahdistus on valtava.Miehelle en voi itkeä puhelimessa kun sillekkin tulee paha olo eikä hän pääse mua auttamaan....onko kellään ollut samanlaista?
Ikävä on tietty kamala ja päivät menee ihan helposti mutta auta armias näin illan tullen alkaa hillitön itku ja pelko tulevasta yöstä!!!
Onko tää synnytysmasennusta vai mitä???
Rakastan lastani ylikaiken mutta tuntuu että kaipaan miestäni niin paljon että en halua olla kahden vauvan kanssa.Mulla oli vielä synnytys sektiolla joten en pääse oikein kotoa mihinkään kun en saa nostella ja pakkaset vielä rajoittavat ulos lähtemistä.
Itkusta ei meinaa tulla loppua ja ahdistus on valtava.Miehelle en voi itkeä puhelimessa kun sillekkin tulee paha olo eikä hän pääse mua auttamaan....onko kellään ollut samanlaista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heissan!
Sulla voi olla ihan sellasta synnytyksenjälkeistä alakuloa...ei välttämättä masennusta.Mutta jos epäilet itse olevasi masentunut niin otappa puhelu lähimpään mielenterveystoimistoon ja pyydä keskusteluapua.Jo usein se riittää. :o)
Ja tosiasiahan on että oot tosi kovilla siellä kotona yksin.Vauva valvottelee syönneillään,itse olet vielä kenties kipeä,vastuu lapsesta ja kaikki on muutenkin valtavan uutta.Ei ihme että kaipaa rakasta ihmistä rinnalle.Onko sulla ketää ystävää jota voisit vaikka pyytää kylään?Vauvan isovanhempia auttamaan?Entä onko asuinpaikkakunnallasi äti-lapsikerhoa tai perhekahvilaa?Jos jaksaisit sellasessa käydä?
Ja yks mikä on tärkeää tässä vaiheessa on UNI!Unta,unta ja taas unta!!Ja muistathan syödä hyvin?Syö KAIKKEA ja PALJON,mikä vaan maistuu.Laihduttaan ehtii myöhemminkin jos pelkäät kiloja.Lepää ja nauti vauvastasi...=o)
Voimia sulle ja siunausta pienelle,mutta tärkeälle perheellesi!