Mitä mieltä olette, onko teillä äidit yksinoikeus esim. sellaiseen, että kun miehenne äiti eli anoppinne antaa lapsellenne esim. syntymälahjan, jos te itse ette pidä siitä niin voitteko kylmästi vain heittää sen pois kysymättä asiasta mieheltänne tai lahjan antajalta ?
Olen huomannut että poikani perheestä häviää lähestulkoon kaikki, mitä heidän lapselleen olen antanut ja yhden kerran olen huomannut antamani tavaran olevan kirpputorille menevässä laatikossa.
Minua loukkaa hirvittävästi se, että lapsella ei anneta olla sellaisten lelujen, jotka on anopilta tulleet.
Mistähän sellainen tuhoamisvimma voisi johtua ?
Olen huomannut että poikani perheestä häviää lähestulkoon kaikki, mitä heidän lapselleen olen antanut ja yhden kerran olen huomannut antamani tavaran olevan kirpputorille menevässä laatikossa.
Minua loukkaa hirvittävästi se, että lapsella ei anneta olla sellaisten lelujen, jotka on anopilta tulleet.
Mistähän sellainen tuhoamisvimma voisi johtua ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletko varma että lelut on heitetty pois äidin toiveesta? Oletko ajatellut että lapsi ei ole ehkä pitänyt lelusta tai ei enää leiki sillä? Kauanko lelun antamisella ja pois heittämisellä on väliä? Oudolta tuo kuulostaa, onko teillä minkälaiset välit miniäsi kanssa?!
Olen varma.
Siitä ei ole kysymys eikö lapsi niistä pitäisi, ainakin hän niillä leikki.
Lelut ei ole ehtineet olla lapsella montakaan viikkoa.
Meillä ei ole miniän kanssa oikein hyvät välit.
vaikkapa seuraavan kerran kysyä mitä tarvitsee? Me ollaan anopin kanssa yhdessä käyty muutaman kerran ostamassa esim vaatteita lapselle. Osaa kyllä itsekkin ostaa aikas ihania.
Kuulostaa aika ikävältä.
Tuntuu jotenkin typerältä kysyä pikkuisen lapsen äidiltä, mitä lapsi tarvitsee kun kysymyksessä on lelut. Vaatteissa on eri juttu.
Ja jotenkin tuntuu siltäkin, että kyllä isovanhemmille pitää ainakin se vapaus olla, että voivat itse valita lahjan, jonka antavat lapsenlapsen syntyessä.
Muiden lelujen valintaan vaikuttaa sitten se, mitä lapsella on ennestään ja mitä ei vielä ole ja se minkä ikäinen lapsi on silloin kun lahja annetaan.
Uskon, että viisikymppisellä kuitenkin on kyky olla järkevä noissa leluvalinnoissa. Siitä en usko olevan kysymys, että lahjat olisivat jotenkin sopimattomia, vaarallisia, tai muuten epäkelpoja pienelle lapselle. Antamieni lelujen määrä myös on todella vähäinen, mutta sekin näyttäisi olevan liikaa.
Olisikin taivaallisen ihanaa olla anoppi, joka shoppailee miniän kanssa yhdessä lastenvaateosastolla.
pidätän itselläni oikeuden heittää lasten tavaroita pois. Usein heille tuodaan esimerkiksi jotain sotilaita tai pyssyleluja lahjaksi ja välittömästi vieraiden lähdettyä lelut lentävät roskikseen.
Yleensä lapset leikkivät uudella lelulla päivän tai kaksi ja sitten se unohtuu ja ainut leikki on levittää ne lattialle. Niinpä olen karsinut lasten lelut minimiin ja se tarkoittaa, että kerralla on käytössä vain viisi lelua jokaista lasta kohden.
Suosittelen oikeasti kysyä vanhemmilta, mitä leluja kannattaisi lapselle tuoda. Itse olen toivonut äidiltäni (anoppini on valitettavasti kuollut), että jos tuo lapsille lahjoja, niin tuo piirustus- ja askarteluvälineitä, koska niitä kuluu. En kapaa enempää siivottavaa talooni. Lapset eivät oikeasti leiki kuin muutamalla lelulla.
Ja mieheni on ihan samaa mieltä asiasta, eli en heitä tavaroita pois omavaltaisesti.
Jos teillä on huonot välit miniän kanssa, niin syynä voi tietysti olla se.
kyse ymmärtää että pojille kuuluu pyssylelut yhtä lailla kuin tytöille prinsessamekot
oikeuden päättää lasteni kasvatusmetodeista ja niihin ei kuulu tappoleikit. Kyllähän nuo joskus metsästää keppihaulikoilla ja se on ihan ok, mutta yhtään metsästyspyssyä ei ole kukaan lahjaksi tuonut ja ihmisiä ei tapeta edes leikillä.
Enkä muuten pidä prinsessamekoistakaan.
Noh meillä 1 v tyttö leikkii mielummin autoilla kuin nukeilla ja vastaavatsi 1 v pojan lempileikki on nukkevauva hoito.
Prinsessamekko puetaan tytöle päälle juhliin ja tumma puku pojalle - ei tosin ehkä niinkään lapsen istensä iloksi kuin äidin ja muiden läheisten.
Tuskinpa se on sukupuolesta kiinni millaiset lelut ketäkin lasta kiehtovat.
en koskaan antaisi lapseni leikkiä aselelulla! Oletko tosiaan sitä mieltä että tappaminen on lapselle sopivaa leikkiä? Pojat leikkiköön vaikka autoilla ja työkaluilla, jos poikien ja tyttöjen leikkejä pitää eritellä.
Aamusella kun siivoilin vaatekaappia heitin yhdet anopilta saadut lasten ulkohousut roskiin. Anoppi ostaa vaatteet, joita antaa lapsilleni, ilmeisesti Virosta jostain halpaliikkeestä, koska järestään repeilevät ja ovat muutenkin huonolaatuisia. En kehtaa asiasta sanoa. leluissa tuppaa olemaan sama juttu ja ne ei kauaa kestä.
eihän lahjan antajan mukaan toimita lahjan kanss ajatkossa eikä vanhemmat päätä lapsen leluista mikä jää j amikä menee pois vaan lapsi itse. Tietysti pitää huomioida turvallisuu sjne, mutta luulenpa että ne ovat useimmiten kohdallaan.
Aika tyhmää ja ajattelematonta toimintaa. Onkohan siellä ollut toiveena saada rahaa tms tilalle joten annetaan vinkkejä?
Joskus lahja on oikeasti ihan typerä esim pienemmälle tarkoitettu tms, mutta jos lapsi siitä pitää niin pitäköön sen. Muutoinkin meillä laitetaan lelut pois niin että lapsi itse tuo sen pois omaaloitteisesti tai kun siivotaan perusteellisemmin kaapit ja laatikot läpi. Sittenkin se vielä laitetaan talteen isoon lootaan josta ne lähtevät eteenpäin tai jotain jää talteenkin ja jotain saatetaan viedä mökille jne. Eli suoraan kadotukseen ei mene mitään sillä katumus iskee useammin kuin kerran ja toisaalta on kivaa että on laluja myös pikkuvieraille kun niitä tulee käymään. Hyvät lelut löytää aina kodin muutenkin.
Kannattaako tuossa tilanteessa kysyä asiaa? Vaikka kautta rantain tms tai seuraavalla kerralla kun lahjan antoaika tulee niin kysellä mitä lapsi tarvitsee.
Niin ja kamalaa on kun joku anta avaatteen jota its einhoaa. On nekin pidetty, mutta ei samalla innolla kuin mieleiset. Oma anoppi on tiennyt mistä pidän ja mistä ehdottomasti en joten on osunut aika hyvin kohdilleen tässäkin, mutta yhdellä tädillä on aika erikoinen maku ja lisäksi mielellään ostaa löytökoreista jolloin kootkin on ihan mitä sattuu..
Aika outoa. Ostin kerran kummitytölleni mielestäni ihanan (ja kalliin) mekon Virosta. Joskus myöhemmin kysyin, onko sitä käytetty edes kerran (pystymme suoraan sanomaan toisillemme, että makumme ovat erilaiset). KAverini vastasi, että antoi sen eteenpäin. Minulle tuli kieltämättä paha mieli. Olisi antanut vaikka minulle takaisin samantien, kun pystymme toisille myöntämään, että makumme menevät ihan ristiin. Olisin antanut sen eteenpäin esim serkkuni lapselle. Varsinkin, kun mekko oli aika kallis eikä mikään erityinen lahja, ei siis syntymäpäivä- tms.
Voisiko kyse olla jostain tällaisesta? Maut eivät miellytä mutta ei uskalleta myöntää, että ostaisitko vähän toisenlaista. Toisaalta tuo saattaa kuulostaa vähän kostamiselta.
Mitäs jos nostaisit kerrankin kissan pöydälle ja kysyisit suoraan kyräilyn ja kyttäilyn sijasta.
en oikeastaan ymmärrä, mihin kysymykselläsi tähtäsit, kun vastauksetkin tiedät jo etukäteen. Varmaan haluat purkaa pahaa mieltäsi.
Vanhemmilla on ehdoton oikeus päättää, millä tavaroilla lapsi leikkii. Itsekin tiedät tai ainakin epäilet, että lelujen poisheitto johtuu siitä, että sinulla ja miniälläsi on huonot välit.
No lohduttaudu sillä, että pian lapsenlapsesi rupeaa oikeasti itse kertomaan millä leluilla hän tykkää leikkiä ja millä ei.