Minulla oli serkku.
Olimme todella läheisiä tämän kanssa,
tosin vasta hänen muutettua tänne Helsinkiin nurmijärveltä.
3 Vuotta sitten serkulleni todettiin anoreksia
vaikka hän ei sitä myöntänytkään,
hän avautu sairaudestaan vain mínulle, sillä piti vanhempiaan kuulemma liian "tunkeilevina"
Yritin turhaan saada rakkaan serkkuni tajuamaan mitä hän on elämälleen tekemässä,
mutta eihän tämä kuunnelleut.
Hänen tilansa paheni niin pahasti että
hän joutui sairaalaan anoreksiansa ja
masennuksensa takia.
Tilanne vain paheni,Kävin useasti sairaalassa
katsomassa serkkuani ja näky oli todella karu.
En koskaan unohda miltä hän näytti.
Yhtenä päivänä kävin katsomassa häntä
ja hän kertoi kunka hyvin hän oli syönyt
päivällä yms.. ja että aikoi jatkaa samaa tahtia.
Hän myös sanoi että on pahoillaan kun joudun katsomaan häntä tällaisena, mutta että silti aikoi parantua.
Toisena päivänä taas soitettiin kotiin sairaalasta ja sanottiin ikävät uutiset.
Serkkuni kuoli. Hänen elimensä olivat antaneet
perikisi.
Itse olen joutunut kokemaan kaiken tämän vaikka olen vasta 15.
Älkää siis ihmiset pidätelkö asiaanne
ja menkää rohkeasti puhumaan siitä jollekkin.
Jollekkin joka osaa auttaa.
Älkääkä toivoko anoreksiaa itsellenne
tai kenellekkään sillä anoreksia on
kuoleman tauti. Josta ei aina selviä.
Voimia teille, ja yrittäkää tehdä voitavanne parantuaksenne.
Olimme todella läheisiä tämän kanssa,
tosin vasta hänen muutettua tänne Helsinkiin nurmijärveltä.
3 Vuotta sitten serkulleni todettiin anoreksia
vaikka hän ei sitä myöntänytkään,
hän avautu sairaudestaan vain mínulle, sillä piti vanhempiaan kuulemma liian "tunkeilevina"
Yritin turhaan saada rakkaan serkkuni tajuamaan mitä hän on elämälleen tekemässä,
mutta eihän tämä kuunnelleut.
Hänen tilansa paheni niin pahasti että
hän joutui sairaalaan anoreksiansa ja
masennuksensa takia.
Tilanne vain paheni,Kävin useasti sairaalassa
katsomassa serkkuani ja näky oli todella karu.
En koskaan unohda miltä hän näytti.
Yhtenä päivänä kävin katsomassa häntä
ja hän kertoi kunka hyvin hän oli syönyt
päivällä yms.. ja että aikoi jatkaa samaa tahtia.
Hän myös sanoi että on pahoillaan kun joudun katsomaan häntä tällaisena, mutta että silti aikoi parantua.
Toisena päivänä taas soitettiin kotiin sairaalasta ja sanottiin ikävät uutiset.
Serkkuni kuoli. Hänen elimensä olivat antaneet
perikisi.
Itse olen joutunut kokemaan kaiken tämän vaikka olen vasta 15.
Älkää siis ihmiset pidätelkö asiaanne
ja menkää rohkeasti puhumaan siitä jollekkin.
Jollekkin joka osaa auttaa.
Älkääkä toivoko anoreksiaa itsellenne
tai kenellekkään sillä anoreksia on
kuoleman tauti. Josta ei aina selviä.
Voimia teille, ja yrittäkää tehdä voitavanne parantuaksenne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kovasti voimia sulle! mahtaa olla kamalan rankkaa... halaus
:/ toivottavasti viestisi saa monet anorekstikot ymmärtämään sairautensa vakavuuden.
kirjotus virhe *anorektikot