en tiedä miten selittäsin enkä tiedä miks kirjotan tätä tänne..ehkä vain haluan jonnekkin purkaa tämän kun ei oikein voi kenellekkään kertoa tai en halua heitä vaivata tällä tyhmällä asiallani..olen ollut todella ihastunu erääseen poikaan yli 3v. tai kohta tätä voisi sanoakin rakastumiseksi..mutta en halua myöntää sitä itselleni..minusta tuntuu että olen saanu vastakaikua tunteille..tietysti tästä pitäisi olla innoissaan mutta pelkään että hajotan itseni taas jos näytän tunteeni..
aijemmin kun olen näyttänyt tunteeni niin niillä on leikitty..ja samoin minua petetty ilman että tämä pettäjä katui sitä..tai sitten tämä särkijä on ollut sellainen että naiset vaihtuu lennossa..
eli suoraan voisi sanoa että ei kukaan vastakkaista sukupuolta oleva ole koskaan minusta välittänyt..
kysyisin nyt teiltä miten tämän ajatuksen saisi ohitettua kun ei tiedä että jos tämä poika välittäisi ja toisi väriä elämään..
tästä tuli pitkä ja kiva jos luvit..haluaisin asiallisia vastauksia
aijemmin kun olen näyttänyt tunteeni niin niillä on leikitty..ja samoin minua petetty ilman että tämä pettäjä katui sitä..tai sitten tämä särkijä on ollut sellainen että naiset vaihtuu lennossa..
eli suoraan voisi sanoa että ei kukaan vastakkaista sukupuolta oleva ole koskaan minusta välittänyt..
kysyisin nyt teiltä miten tämän ajatuksen saisi ohitettua kun ei tiedä että jos tämä poika välittäisi ja toisi väriä elämään..
tästä tuli pitkä ja kiva jos luvit..haluaisin asiallisia vastauksia
Vastaukset 4
Vanhimmat
3 vuotta "salarakastamista" tai "salaihastumista" on todella pitkä aika. Jos kerrot tunteistasi ja tulet torjutuksi, särkyy sinun sydämesi aivan varmasti.
Olet erittäin vaikean tapauksen edessä. Paras olisi kertoa kuitenkin varmaan heti enempiä viivyttelemättä. Katuisitko joka tapauksessa? Torjutuksi tulemisen jälkeen tai sen jälkeen että et ole kertonut mitään? Jos ikinä aiot tunnustaa, tee se mahdollisimman pian! Älä kuitenkaan liian nopeasti, vaan tunnustelemalla.
Toisaalta, jos kerrot tälle rakkauden kohteellesi tunteesi niin onko se huonompi kuin jättää kertomatta? On selvää, että sydämesi voi särkyä, mutta myös sillä tavoin siitä voi tulla viisaampi. Kokemukset tekevät meistä rikkaita ja varmasti tulet katsomaan asiaa eri tavalla vanhempana ihmisenä.
Sydäntäsi voi joka tapauksessa suojata ajatus, että ihastumisesi on luultavasti vain mielikuvien varassa, eli mielessäsi ajattelet ihmisen olevan jotain. Ja se ei välttämättä ole edes totta. Ja vaikka kuvitelmasi toisesta olisikin totta, on se toinen ihminen paljon enemmän muutakin, hyvässä ja pahassa. Jos hän sinut torjuu, niin silloihan hän ei ole mitään mitä kuvittelit hänen olevan. Ja silloin et tule itse asiassa menettämään mitään. Itsetuntosi kasvaa ja on totta että me kaikki tulemme pettymään ja särkymään elämässä. Eikä sitä tarvitse pelätä.
Itse olin ihastunut salaa erääseen poikaa yli viisi vuotta. Sitten tunnustin rakkauteni... Ja hyvin minulle kävi. Nyt aika on venynyt kuuteen vuoteen ja olen tällä hetkellä hieman sekaisin omista tunteistani. On ainakin tällä hetkellä pieni välirikko. Poika on ainakin itse sanonut rakastavansa minua, mutta en ole enää mistään varma. Mutta tämän oman tarinani kertominen ei varmaan auta tilannettasi.
Mieti jos kerran tunnet, että olet saanut vastakaikua tunteillesi pitäisikö tunnustaa nyt, vai sitten monen vuoden kuluttua kun poika ei enää välttämättä pidä sinusta. Mutta yleensä tämmöiset jo vuodenkin ihastumiset eivät ole enää niitä pinnallisia ja niihin saa aika usein myös toisen puolista tunnetta.
En osaa sen paremmin neuvoa. Tunnustele, niinkuin jo joku toinen sanoi. Etene hitaasti, mutta varmasti ;) Juttele vaikka mesessä, jos on osoite ja katso minkälaista tekstiä saat takaisin häneltä. Jos se koostuu suurimmaksi osaksi vain sanoista "ok, joo, Niin, ok, ok, ok" Niin empä tiedä onko hän silloin kovin kiinnpstunut vai vain ujo eikä keksi puhuttavaa xD
Sori etten nyt osannut neuvoa ;P
Awekki
Mulla on melkein sama tilanne kuin sulla 'tietämätön'. Mä ole ollu jo kolme vuotta ihastunu yhteen tyyppiin mutta en uskalla mennä avautumaan kun minusta olis noloa jos se olis suurinpiirtein että ei oo huomannukkaan mua..siitä päästäänkin siihen et kun musta tuntuu et se on katellu mua jne.. mut ku en oo varma ja luulen et kuvittelen vaan et se kattoo mua vaikkei sit kuitenkan.. Eli en haluu nolata itteeni et avautuisin vaikka se ois varmaan fiksua..en tiedä, haluisin kyllä päästä jo eroon tästä ihastuksesta kun 'ei siitä kuitenkaan mitään tule'....