En tiedä minne tämä kuuluu, mutta laitan tämän tänne.
Eli mua vaivaa masennus. on vaivannu viimiset kaks vuotta. kaikki alko mun papan kuoltua -05. ei se vielä yksinään aiheuttanut pahaa masennusta. Pahempi masennus syntyi, kun toinen pappani oli kuolla heliko-bakteeriin. se oli aiheuttanut pahaa tuhoa hänen vatsassaan ja pohjukkaissuolessaan. oli todella lähellä, ettei hän kuollut, ja se masensi hirveästi. Pelkäsin. Osaan peittää masennukseni, ja käyn psykologilla. Minä myös viiltelen. Kaikki kamut jauhavat viiltelystä. En minä valtimoa auki ole viiltämässä. Itsetuntoni on laskussa. Olen myös laiha, ja kamut luulevat anorektikoksi. mä en vaan liho. Masennukseni on helpottunut psykologilla käynnin myötä, mutta viiltely ei. Aina jos alkaa ketuttamaan, tai jotain pahaa tapahtuu, tartun juuresveitseen.
Miten pääsen masennuksestani, ja viiltelystäni?
Eli mua vaivaa masennus. on vaivannu viimiset kaks vuotta. kaikki alko mun papan kuoltua -05. ei se vielä yksinään aiheuttanut pahaa masennusta. Pahempi masennus syntyi, kun toinen pappani oli kuolla heliko-bakteeriin. se oli aiheuttanut pahaa tuhoa hänen vatsassaan ja pohjukkaissuolessaan. oli todella lähellä, ettei hän kuollut, ja se masensi hirveästi. Pelkäsin. Osaan peittää masennukseni, ja käyn psykologilla. Minä myös viiltelen. Kaikki kamut jauhavat viiltelystä. En minä valtimoa auki ole viiltämässä. Itsetuntoni on laskussa. Olen myös laiha, ja kamut luulevat anorektikoksi. mä en vaan liho. Masennukseni on helpottunut psykologilla käynnin myötä, mutta viiltely ei. Aina jos alkaa ketuttamaan, tai jotain pahaa tapahtuu, tartun juuresveitseen.
Miten pääsen masennuksestani, ja viiltelystäni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Käske äitiäsi tai isääsi viemään kaikki talon terävät esineet ja veitset jonkin kaapin taakse, joka on lukossa. Vain äitisi ja isäsi saavat tietää missä avain on.
Silloin kun mielesi tekee viillellä tee jotakin muuta mieleistäsi. Jos taas kiusaus on niin suuri, niin mene vaikka kertomaan lähimmäisellesi, että sinua vaivaa viiltelyn himo.
Sinun täytyy myös ymmärtää, että viiltely antaa vain sinulle vain hetkellistä tyydytystä ja juuri kun olet ajatellut sen olevan ohi, se tulee takaisin vieläkin voimakkaampana. Tätä voi verrata nokkosenpistoon.
Sinun täytyy myös ryhtyä ajattelemaan postitiivisemmin pappasi kuolemaa. Et kunnioita häntä murehtimalla hänen kuolemaansa, eikä hänkään varmasti haluaisi sinun ajattelevan niin. Mennyttä ei voi korjata murehtimalla, mutta voit vaikuttaa tulevaisuuteen keskittymällä tähän hetkeen. Muistele niitä hetkiä, kun vietitte hauskaa keskenänne. Näin sinä kunnioitat häntä.
Toisen pappasi puolesta sinun täytyy kunnioittaa häntä tekemällä hänen viimeiset vuotensa levollisiksi, jotta hän voisi kuolla rauhassa. Pappasi saattaa olla kovissa tuskissa, mutta voit pyrkiä lievittämään hänen tuskaansa tukemalla häntä. Kuolema on jokaiselle ihmiselle luonnollinen tapahtuma ja se täytyy hyväksyä. Ainoa asia mihin kuolemassa voi vaikuttaa, on se määrä kuinka paljon pelkää sitä. Itse pyrin hyväksymään kuoleman normaalina tapahtumana ja pyrin vaikuttamaan kuolemanpelkoni määrän ja uskon jopa hyvin onnistuneeni siinä. Jonain päivänä minä jätän tämän maailman, mutta pyrin jättämään maailmaan hyvän jäljen olemalla lähimmäisille hyvä. Murehtimalla en siihen kykene ja saattaisin jopa murehtia sitä kuolinvuoteellani.
Suosittelen tällaisia neuvoja sinulle.
Jos et olisi ikinä kuullut missään moista käsitettä, kuin VIILTELY, et sitä harjoittaisi.
Mietipä sitä.
On nämä nykybuumit kummia. Kaikkien teinityttöjen on joukkomasennuttava ja viilleltävä käsivarret arville. Kun tekisivät edes jotain uutta hirveää, vaikka hakkaisivat päätä seinään tms., mutta kun että kaikki aina sitä iänikuista viiltelyä.
Mutta jos neuvoa pitäisi masennukseen... Käy metsissä. Mene kauas, missä et ole ennen käynyt. Heittäydy täysin luonnon rauhaan ja seuraa sen eloa. Luonnossa kaikki on vaan niin.. niin.. puutteetonta.
Kuules ... puhut läpiä päähäsi. Luuletko olevasi kaiken tietävä metsien kasvattama luomuihminen? On se totta että luonto rauhoittaa, mutta se ei välttämättä helpota viiltelijän ja masentuneen oloa. Eikä tämä kyseinen tyttö välttämättä kuulu joukkomasentuneisiin teinihoroihin, vaan hänellä voi olla OIKEASTI paha olla. Mitä pään seinään hakkaus hyödyttäisi? ei viiltelykään hyödytä,mutta sinä teet selkeää pilkkaa masennuksesta! Minulla itselläni oli vielä viime vuoden puolella pahanlaatuinen masennus, johon vieläkin silloin tällöin nappailen masennuslääkkeitä. Masennukseni puhkesi parhaan kaverini kuoltua ja jouduttuani eroon perheestäni hetkeksi, lastenkotiin. Harkitsin itsemurhaa, mutta en viillellyt. Patosin vaan kaikki tunteet ja minun oli tosi paha olla. Itkin joka ilta ja satutin itseäni monella muulla tavalla. Menin laitamaan lävistyksiä ja ja piirsin kipuni paperille. Tämä kuullostaa sairaalta mutta niin tein. Olisi ehkä ollut järkevämpää viillellä, vaikka sekään ei ole järkevää!! Tiedän mistä puhun.
Ja vielä aloittajalle vinkkejä.
Koita vaikka piirtää paha olosi pois, kuvaamalla aihetta, mikä sillä hetkellä masentaa. Tai rustaa runoja aiheesta. pärjäile!
JOUDUIN SULJETULLE OSASTOLLE vasten tahtoani KUN OLIN ITSETUHOINEN JA MASENTUNUT.SITTEN OLI PSYKOOSINEN MASENNUS OLIN SIELLÄ OSASTOLLA vastentahtoisesti YLI PUOLI VUOTTA.syön nyt vahvoja lääkkeitä en käy tavallisessa koulussa vaan etäopiskelen. kotona on välillä kauheeta kun sisko on ilkee pompottaa haukku ja on välillä väkivaltainen. isä alkkis. mutsi on kiva ja tukeva.käyn psykologilla.minulla on todella huono itsetunto.
en pysty käymään edes normaalisti ulkoilemassa. sosiaalisien tilanteiden välttäminen kuuluu joka päivääni. olen läski ruma ja yksin täysin yksin.
mutta voin jo hiukan paremmin. ehkä sinä tarvitset lääkkeitä. ne ainakin auttavat minua.
kyllä sinä selviät. onnea ja olkoon voima kanssasi :)
tarvitset apua ja paljon.viiltely vie hetkeksi pois henkisen pahan olon mutta tilalle tulee fyysinen paha olo! miksi viillellään?
koska, haetaan sitä kautta itselleen apua, puretaan pahaa oloa väärällä tavalla!
sinulla on tarve satuttaa itseä ja se on sairautta. puhu psykologille että tämä apu ei vaan yksinkertaisesti riitä. tuo ei vaan jää tohon viiltelyyn! puhu pahasta olostasi mikä sinulla on pura kaikki mikä painaa mieltäsi elämässä on ylä- ja alamäkiä, mutta kun ne koituvat liian raskaiksi on syytä pyytää apua tiedän mistä puhun! sinä saat jo apua mutta et tarpeeksi.
itselläni kaikki alkoi kun minulle iski sairaus,mikä ei parantunut lääkitys vei kaikki voimani, ennen kun kävin sairaalassa tutkimuksissa toivoin että kaikki olisi parantunut mutta koskaan ei käynyt niikuin minä toivoin.pikkuihiljaa kaikki meni rutiinilla, en toivonut en pyytänyt! oli paljon vaadittu että hymyilisin, aloin olla niin väsynyt itseeni vihasin ja kadehdin muita nuoria jotka saa elää terveesti.minulta riistettiin vapaus,aloin vain olla yksin.aloin masentua, mutta peittelin pahan oloni eikä kukaan tajunnut mitään!
pari kuukautta sitten aloin seurustella pojan kanssa, ja tuntui että minulla on syy elää, aikasemmin mietin itsemurhaa, poika tuki minua ja auttoi. tiesen että menetän hänetkin, ja niin menetänkin, hän muuttaa pois, kauas!
ja nyt tämä kaikki p*ska kaatuu taas niskaani. mietin että miksi minun on edes tarvinnut syntyä? äitini ei tiedä mitään pahasta olostani, hän vain jankkaa ei tuo nyt voi noin rankkaa olla! minulla on paha olla itseni kanssa, en hae apua. en vaan jaksa työllistää muita ongelmieni kanssa.ehkä joskus olen valmis puhumaan ammattiauttajalle, ehken joskus! nyt kaikki energia menee nukkumiseen!
puhu! :) ja tsemppiä sinulle!
Viiltelystä voi päästä eroon jos itse sitä haluaa.
Mä tiiän näist asioist koska oon ite viilelly, ja mulla on kans ollu masennus.Sun pitää vaa itse haluta sitä.. Ja joka kerta ku haluut viiltää purkaa sun tunteit johonki muuhun. Esim. piirrä joku kuva. Tai yritä ite keksii.Mä pääsin eroon viiltelyst vast pari viikkoo sitte.. Eli se vie aikaa ja kärsivällisyyttä.. Toivotan onnee sulle jatkossaki :D
Miksei jotkut ihmiset ymmärrä että, jos joku viiltelee tai on masentunut, ei sille naureta. Se on vakavaa. Viiltely on hälytysmerkki, jos lapsesi viiltelee hän tarvitsee NOPEASTI AMMATTIAPUA. Jos et uskalla puhua kellekkään aikuiselle puhu ensiksi edes kaverillesi. Se auttaa, ja viiltely ei ole aina ratkaisu kaikkeen..
Minäkin olen elämäni aikana ollut masentunut, mutta en minä sitä viiltelyllä purkanut saati viinalla. Jatkoin vain elämää parhaani mukaan ja odottelin seuraavaa aurinkoista päivää, joka sitten lopulta tulikin.
Mielestäni olette mieleltänne äärimmäisen heikkoja, jos teillä ei löydy itsehillintää saati sitten sen vertaa positiivisuutta, että uskoisitte sen paremman päivän vielä aikanaan tulevan.
Se ei välttämättä tule heti huomenna tai ensi viikolla vaan joskus vielä myöhemmin. Sieltä se kumminkin tulee.
Tehkää asialle jotain konkreettista älkääkä vain puhuko siitä tai viillelkö huomiota saadaksenne.
Itse olen viillellyt ja siitä voi päästä irti. Vaatii kyllä useamman vuoden työn: viiltelyyn jää koukkuun eikä osaa enää purkaa pahaa oloa muuten kuin vahingoittamalla itseään. Jää endorfiinikoukkuun.
Sain itse pienen shokkiherätyksen kun oikeasti vahingossa osuikin sellaiseen suoneen, josta sitä verta tulikin ihan älyttömästi ja pelkäsin, että kuolen. Nykyään on suoranainen terävien esineiden pelko, mikä tietty auttaa. : ) Mutta edelleenkin kun olenoikein surullinen ja/tai ahdistunut, raavin itseäni tai painan kynnet ihoon.
Käy koulukuraattorilla, joka ohjaa psykologille! Häneltä saat oikeaa apua. Ei ihminen jaksa, jos ei ole ketään kelle puhua omasta pahasta olostaan. Jätä veitset pois ja koita purkaa ahdistus oheistoimintaan, hakkaat vaikka tyynyä tms. Liikunta auttaa myös.
Ja niille, jotka länkyttävät täällä, että täytyy ajatella positiivisesti. Oikeasti masentunut ei kyllä paljoa iloa tunne mistään eikä siinä auta tolkuttaa että kyllä se parempi päivä tule. Oikeasti masentunut ei jaksa tehdä mitään, ei saa iloa mistään ja hautoo koko ajan itsemurhaa, joka toisi helpotuksen pahaan oloon. Että ei se hyvä päivä välttämättä milloinkaan tule. Ei ilman ulkopuolista apua.
Masennukseen voi liittyä pakonomainen viiltelyn tarve. Se tarkoittaa, että on jo siinä vaiheessa, että ehdottomasti pitää hakea lääkäriapua. Jo muutaman kuukauden masennuslääkitys voi auttaa pääsemään yli pahimmasta ja näkemään valoisat puolet elämästä. Lisäksi suosittelen hypnoositerapiaa. Opetelkaa myös suojelemaan itseänne masentavilta asoilta masennuksen aikana, siis ei väkivalta- tai pornoelokuvia eikä masentavaa musiikkia. Parantakaa itseänne vaikka positiivisella kauniilla musiikilla, iloisilla elokuvilla ja hauskalla lukemisella. Joku ehdotti piirtämistä, se on hyväksi koettu vaihtoehto ja ulkoilu, juoksulenkit. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!
ehkäpä minä osaan jotenkin auttaa.minulla on ollut vakava masennus jo 4 vuotta.olen viillellyt monia kertoja ja käsivarret on hävettävässä kunnossa.olen jäänyt vanhemmilleni kiinni tästä.itsemurhaakin olen yrittänyt.masennus alkoi rullaamaan varmaan siitä kun olen ollut koulukiusattu ala-asteen ajan.laiha olin 4 luokkaan asti.sitten lihoin ja minulle tuli n.pömppömaha.6 lk aloin laihduttaa ja nyt tappelen anoreksian kanssa.pituus 161 cm paino 42 kg.kerrompa mtn pääset viiltelystä,minä ajattelin tulevaisuuttani tilanteessani mikä pisti viiltelemään,syyt olivat samat kuin sinullakin.minä en ole psykologilla käynyt,koska olisin joutunut suljetulle jos olisin.enää en viiltele vaikka vieroitusoireita onkin,viiltelystä kehittyi pakkomielle.lopetin viiltelyn puolisen vuotta sitten ja onnellinen olen että pääsin eroon.toivottavasti sinäkin pystyt.kaverini ja perheeni pelkäsi menettää minut koska niin pahoja oli jäljet käsivarressa.tee sinäkin hyvä päätös elämääsi ja lopetä itsesi satuttaminen ettei sinun kaverisi tarvitsisi pelätä henkesi puolesta.itsetuhoinen on vaara itselleen.