Hei!
Te, joilla on kokemusta adoptioprosessista, kyselisin teiltä milloin on mielestänne sopiva aika aloittaa adoptioprosessi? Minulla on vaadittava ikä adoptioon ja aion adoptoida lapsen yksin. Olen jo vuosia sitten tehnyt päätöksen adoptoida, eli tämä ei ole tullut yhtäkkiä mieleeni. Valmistun tänä keväänä ammattiin ja pääsen siis taloudellisesti jaloilleni. Aikomuksenani on hankkia isompi asunto, sillä tällä hetkellä asun yksiössä. Asunnon ostoon aion kuitenkin ryhtyä vasta 1-2 vuoden päästä.
Kannattaako minun siis odottaa tuo aika, ostaa asunto ja luoda hyvät puitteet lasta varten ja aloittaa vasta sitten adoptioprosessi? Prosessi voi viedä vuosia ja mietin, voisinko aloittaa sen jo valmistuttuani, vai kiinnitetäänkö hakuvaiheessa huomiota siihen, että kaiken tulee olla valmista lasta varten?
Jaksan kyllä odottaa lasta useammankin vuoden, sillä hyvää kannattaa odottaa. Mielelläni kuitenkin nopeuttaisin prosessia, jos se on mahdollista.
Suunnitelmissani on myös lähteä ensi vuonna puoleksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön. Kun adoptioprosessi on käynnissä, onko mahdollista poistua maasta tällaiseksi ajaksi?
Eli voisitteko kertoa millaisessa tilanteessa olette itse olleet prosessin alkaessa ja millaisia taloudellisia resursseja tulevalta vanhemmalta vaaditaan. Luin, että jopa opiskelijoille on myönnetty lupa adoptioon (ellei tämä ollut jokin urbaani legenda).
Kuulisin mielelläni kokemuksianne :)
Te, joilla on kokemusta adoptioprosessista, kyselisin teiltä milloin on mielestänne sopiva aika aloittaa adoptioprosessi? Minulla on vaadittava ikä adoptioon ja aion adoptoida lapsen yksin. Olen jo vuosia sitten tehnyt päätöksen adoptoida, eli tämä ei ole tullut yhtäkkiä mieleeni. Valmistun tänä keväänä ammattiin ja pääsen siis taloudellisesti jaloilleni. Aikomuksenani on hankkia isompi asunto, sillä tällä hetkellä asun yksiössä. Asunnon ostoon aion kuitenkin ryhtyä vasta 1-2 vuoden päästä.
Kannattaako minun siis odottaa tuo aika, ostaa asunto ja luoda hyvät puitteet lasta varten ja aloittaa vasta sitten adoptioprosessi? Prosessi voi viedä vuosia ja mietin, voisinko aloittaa sen jo valmistuttuani, vai kiinnitetäänkö hakuvaiheessa huomiota siihen, että kaiken tulee olla valmista lasta varten?
Jaksan kyllä odottaa lasta useammankin vuoden, sillä hyvää kannattaa odottaa. Mielelläni kuitenkin nopeuttaisin prosessia, jos se on mahdollista.
Suunnitelmissani on myös lähteä ensi vuonna puoleksi vuodeksi vapaaehtoistyöhön. Kun adoptioprosessi on käynnissä, onko mahdollista poistua maasta tällaiseksi ajaksi?
Eli voisitteko kertoa millaisessa tilanteessa olette itse olleet prosessin alkaessa ja millaisia taloudellisia resursseja tulevalta vanhemmalta vaaditaan. Luin, että jopa opiskelijoille on myönnetty lupa adoptioon (ellei tämä ollut jokin urbaani legenda).
Kuulisin mielelläni kokemuksianne :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Adoptioprosessi kestää tosiaankin vuosia, ja yksiadoptoivilla se voi kestää vielä pitempään kuin pariskunnilla. Joten siltä kantilta olisi hyvä alkaa neuvonta heti kun on varma päätöksestään. Mutta toisaalta olisi hyvä olla vähän elämää elettynä ja asioita koettuna ennen adoptioprosessin alkamista...Mutta vain sinä itse tiedät koska on oikea hetki. Prosessiin ikään kuin kypsyy ja oikean hetken kyllä tunnistaa ;)
Sen verran voin todeta, että on totta että opiskelijoille on myönnetty adoptiolupa, mutta kyseessä on tällöin ymmärtääkseni ollut pariskunnan toinen osapuoli. Adoptioneuvonnassa on yhtenä tarkoituksena varmistaa, että hakijalla on vakaa elämäntilanne ja säännölliset tulot. Joillakin yksinhakijoita hyväksyvillä kohdemailla saattaa olla myös tulorajoja.
Kaiken ei tarvitse olla valmiina adoptiolasta varten, mutta esim. asunnon tarvitsisi olla jo valmiina neuvonnan aikana/valmistuessa. Neuvonnan antaja tulee tekemään kotikäynnin, jolloin sinun tulisi asua siinä asunnossa josta tulee myöskin lapsesi koti. Jotkut muuttavat vasta myöhemmin, mutta tämä vaatii uuden kotikäynnin.
Ulkomailla asuminen myöskin automaattisesti katkaisee adoptioprosessin, joten sinun ei ainakaan ennen tätä vapaaehtoistyötäsi kannata aloittaa prosessia.
Se, mistä voisit aloittaa vaikka heti, on infopakettien tilaaminen Interpediasta ja Pelasta. Pelalla on myös muutaman kerran vuodessa info-tilaisuuksia, jollaisesta voisi olla sinulle hyötyä. Siellä on mahdollisuus myös keskustella siitä, milloin sinun olisi hyvä aloittaa prosessi saat tietoa kohdemaiden vaatimuksista adoptiovanhemmille.
Meillä elämäntilanne oli jo hyvin vakiintunut aloittaessamme adoptioprosessimme, mutta myös lähtökohtamme on hyvin erilainen kuin sinulla; meillä on vuosien lapsettomuushoidot takana. Olemme olleet naimisissa jo 10 vuotta, meillä on molemmilla vakinaiset työsuhteet, säännölliset tulot, omakotitalo ja vain hiukan asuntolainaa enää jäljellä...Mutta tälläiset asiat eivät ole vaatimuksena adoptiovanhemmaksi hyväksymiselle. Tärkeätä on se, että sinulla on valmiudet adoptiovanhemmaksi ja vakaa elämäntilanne. Adoptiolapsi on kokenut elämässään jo tarpeeksi menetyksiä, hylkäämisiä ja epävakautta.
Onnea prosessillesi (ja rutkasti kärsivällisyyttä, sitä tarvitaan ;)!
Hei!
Kiitos paljon vastauksestasi! Kirjoituksesi selkeytti huomattavasti ajatuksiani ja olen nyt päättänyt odottaa vielä muutaman vuoden ennen oman adoptioprosessini aloittamista. Aion sillä aikaa tehdä haaveilemiani asioita ja hankkia niitä kokemuksia, joita elämääni vielä kaipaan ennen äidiksi tulemista.
Kiitos kaikesta tiedosta, jota annoit valmistautumisesta taloudellisen tilanteen kannalta. Vaikuttaakin aivan järkevältä hankkia jo valmiiksi koti, johon lapsen on sitten hyvä tulla. Kaikki etukäteisvalmistelut tehdään kuitenkin vain lapsen parasta ajatellen ja haluan tietysti taata lapselle parhaan mahdollisen perusturvan.
Nyt voisin tosiaan seuraavaksi tilata infopaketit, tutustua niihin ja alkaa kypsytellä asiaa mielessäni. Tuntuu, että olisin tässä jo ottanut yhden askeleen eteenpäin vaikka virallinen prosessi ei vielä alakaan :)
Kiitos paljon antamastasi tiedoista ja toivon kaikkea hyvää teille teidän omassa prosessissanne!
Onnea adoptiotaipaleellesi!