sairauksia

Masennusta jos ei muuta. Kun on tarpeeksi kauan ollut yksin on melkein mahdotonta "saada yhteyttä" toisiin. Paljon voimia taisteluun yksinäisyyttä vastaa!

Krooninen tarve äänestää sosiaalidementiapuoluetta. Sosiaalidementia on aate, joka perustuu siihen että kaikki sosiaalinen on unohdettu.

masennus, ahdistus ym. tulee ekana mieleen.

hmm, ainakin masennus, syömishäiriöt mitkä jo edelläisissä oli mainittukkin. Myös paniikkihäiriö on yksi, varsinkin ihmisillä joilla on todella pahoja paniikkikohtauksia ollut, ja niistä sosiaalisten tilanteitten kammo, jos haluatte itse paniikki häiriöstä lisätietoa, kun en oikein hyvin osannut selittää sairauden kuvaa niin googlettakaa: paniikkihäiriö tai F-41.0

Jos on kovin yksinäinen, on paljon herkempi saamaan ihan tavallisia tartutatauteja kuten flunssaa ja influenssaa. Yksinäisyys ei ole hyväksi immuniteetille.

Tuota tuota. Vaikutusta on hyvin paljon sillä, minkälaiseksi asian kokee ja miten sitä käsittelee. Tunteeko ihminen, ettei hänellä ole juurikaan ollut vaikutusmahdollisuuksia siihen, mikä hänen osakseen on muodostunut? Onko hänen mielestään kaiken taustalla koko oma persoona, joukko ikäviä sattumia vaiko kenties molempia?

Onko yksinäisyys niin raastavaa ja pitkäkestoista, että ainoa keino jaksaa elää on kylmettää itsensä? Osaako sen jälkeen enää rakastaa, jos siihen tulisikin mahdollisuus?

Masennuksessaan ja ahdistuksessaan ihminen kuihtuu monellakin tapaa. Ja on hyvä muistaa, että ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen olento, joten näiden kaikkien tahojen vuorovaikutus on ilmeistä. Psykosomaattiset oireet jne.

Ja itse jotakin tuollaista kokeneena täytyy sanoa, kuten joku tässä ketjussa aikaisemmin, että kyllä siitä melkoinen noidankehä helposti muodostuu. Yksinäisellä ihmisellä ei ole mahdollisuuksia tutustua muihin välttämättä kovin luontevasti. Jolla on, sille annetaan.

Muutoksen toivossa asenteen muuttaminen positiiviseksi on myös hyvin hankalaa, jos elämä on hyvin harmaata ja yksinäistä vailla muutoksia ja mahdollisuuksienpilkahduksia. Eihän sitä uskoisi itsekään, kuinka sitten muutkaan.

Ehkä tärkeintä on säilyttää silti toivo ja vastaanottavaisuus. Koska yksi onnekas sattuma, yksi ihana ihminen voi todella riittää. Loppujen lopuksi monet asiat ovat niin pienestä kiinni.

Tuskin mitään sairauksia ihminen kehittää itselleen, jos on omasta tahdostaan yksin ja omaa vain vähän sosiaalisiasuhteita kanssaihmisiin ja on tyytyväinen olotilaansa...

se on mun neuvoni, jonka aion myös itse toteuttaa ... Kandee jättää sitten kanssaihmisille tarkat ohjeet, että miten MUN hautajaisissa bailataan, jne.

Mä meinaan katsella tätä happeningia tuolta taivaan reunalta ja bilettää ankarasti mukana :) Siinä on se kiva puoli, ettei tarvikaan "yrittää luottaa kavereihin" yms. paskoihin, vaan saa kunnon luottamuksen jo edesmenneiltä =)