Ei jaksa enää.

Ei jaksa enään. Ahdistaa ja on paha olla koko ajan. Ei vain jaksa. En jaksa itseäni, enkä ketään muutakaan. Ei jaksa herätä, ei jaksaisi mennä kouluun. Irvailevat iästäni. "ysinelonen" ja naurut päälle. Oksettaa, itkettää.
Eilen viiltelin. En tiennyt miten muutenkaan purkaisin suuttumustani. Olen vihainen itselleni, muille. Vihaan jokaista piirrettäni, jokaista askeltani. Jokaista sanaani. Olisi vain helpompaa, ottaa yliannostus äidin unilääkkeitä.
Tulevaisuus pelottaa. En tiedä mitä haluan. Pelkään etten selviä. En jaksa yrittää.
Äiti ja isä ovat välinpitämättömiä, eivätkä huomaa, kun minulla menee huonosti. Numerot laskevat. Miksi yrittää? Ei millään mitään merkitystä. Haukkuvat minua lihavaksi, en jaksa syödä. Nukun ja olen vain tietokoneella.

Terkkarille ei jaksa mennä puhumaan. Ei pysty.
Mitä edes sanoisin?
3488
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Äidillesikin voisit puhua,kyllä hän varmasti välittää,Viiltely on ihan turhaa,jää vain rumat arvat loppuelämäksi,Hae vaan apua itsellesi,Kaikilla meillä on välillä vaikeaa.

Äänestä

Ja tarpeen mukaan sitä ennen päivystykseen!
Jos tuntuu, että on vaikea puhua, ota vaikka printti viestistäsi ja anna se terkkarille tai lääkärille. Siitä saa hyvän kuvan keskustelun pohjaksi tilanteestasi. Apua ilman muuta tarvitset, sen tiedät selvästi myös itse.
Älä aikaile asian kanssa, tilanne vaan pahenee.

Myös vanhemmillasi olisi oikeus tietää, missä mennään. Aihe on vaikea, ymmärrän hyvin, mutta jos olet kotonaoloaikasi linnottautuneena päätteen ääressä, kontaktit vanhempiin jäävät vähäisiksi ja siksi he eivät välttämättä pysty näkemään pahaa oloasi. Kerro se heille.

Tsemppiä, lopeta se viiltely ja ennen kaikkea - hae apua heti!

Äänestä

voidaanko puhua näistä jutuista sähköpostin kautta.. en jaksa tähä nyt alottaa kirjottaa..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lil' girl kirjoitti:

Ei jaksa enään. Ahdistaa ja on paha olla koko ajan. Ei vain jaksa. En jaksa itseäni, enkä ketään muutakaan. Ei jaksa herätä, ei jaksaisi mennä kouluun. Irvailevat iästäni. "ysinelonen" ja naurut päälle. Oksettaa, itkettää.
Eilen viiltelin. En tiennyt miten muutenkaan purkaisin suuttumustani. Olen vihainen itselleni, muille. Vihaan jokaista piirrettäni, jokaista askeltani. Jokaista sanaani. Olisi vain helpompaa, ottaa yliannostus äidin unilääkkeitä.
Tulevaisuus pelottaa. En tiedä mitä haluan. Pelkään etten selviä. En jaksa yrittää.
Äiti ja isä ovat välinpitämättömiä, eivätkä huomaa, kun minulla menee huonosti. Numerot laskevat. Miksi yrittää? Ei millään mitään merkitystä. Haukkuvat minua lihavaksi, en jaksa syödä. Nukun ja olen vain tietokoneella.

Terkkarille ei jaksa mennä puhumaan. Ei pysty.
Mitä edes sanoisin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu