Katselen usein lastenlasten kanssa vanhoja valokuvia, ja 9-vuotiaalla neidillä on pettämätön tyylitaju arvostellessaan mumminsa ilmiasua eri ikäisenä.Erityisen ihastunut hän on pastellisävyiseen BB-ruutuiseen brodyyrein somistettuun mekkoon, jonka helma on tärkätyn alushameen voimin koholla. Vaalea huulipuna , leveä tiukka vyö ja tupeeraukset sekä piikkikorkokengät kuuluvat tyyliin. Tyylipisteitä saavat myös kapeat kotelomekot.Sen sijaan yhdessä nauramme mikrohousut maxiliiviyhdistelmälle, jonka kruunaa korkeapohjaiset klopokengät. Mauton ilmestys on myös minimekko, juuri vesirajan peittävä, jonka kanssa komeilee valkoiset puolireiteen ulottuvat kireät strets-saappaat . Kukkahippihameitani sen sijaan pidän vieläkin. Miehistäkin näkökulmaa kaipaan.
Mauttomin asusi?
37
3674
Vastaukset
- Eläkeukko*
Tunteita nostivat pintaan muistelmasi BB-ruudullisista pumpulisista mekoista!
Pitkät vaaleat hiukset ja isot silmät!
Nuoruus. - ampiaisvyötärö
Nyt alkavat papat kuolaamaan, kun tuolla lailla kuvia heidän eteensä maalailet. :=)
- Varma mielipide
Kolmivuotias katseli mummun siivoustakkia ja sanoi happamasti: "Toi sun vaate on ihan sopimattoman näköinen!"
- Jätkä#
Mutta ei ollut silloinkaan hyvän näköistä puolireiteen ulottuvat stretch-saappaat. Vielä pahemmalta näytti, jos mikrominihameen kanssa oli puolireiteen ulottuvat valkoiset sukat. Ne tekivät tyttöjen reidet ja sääret paksun ja lyhyen näköisiksi.
Vinyylisaappat näyttivät jo silloin hullunkurisilta, koska ne olivat nilkasta kireät ja kantapää korostui suhteettomasti, kun korkokin oli paksu ja leveä. Kantapää näytti suurelta pahkuralta. Vasta 70-80-lukujen taiteessa tuli naisten (ja miesten) saappaita ja saapikkaita, joissa nilkka ei ollut kireä.
Minun mauttomin asuni oli yhtenäinen denim-"puku". Pusero oli ylitiukka ja asuun kuului torvilahkeiset housut, jotka ylhäältä olivat paukkuvan kireät. Siinä asussa oli suorastaan vaikea olla. Lahkeet olivat niin leveät ja pitkät, että ne takertuivat kenkiin portaissa. Kerran jopa kaaduin sen takia.
Tosin kireät farkut olivat toisaalta ihan hyvät. Minulla oli 70-luvun lopussa selkävaivoja. Farkkujen takaosa oli silloin korkea ja tuki hyvin ristiselkää.
60-luvun muoti oli ihan ok (kauniine naisten piikkareineen), samoin 80-luvulla muoti oli ok, vaikka olkatoppaukset olivatkin jättiläismäisiä. Mutta 70-luvun kummallisuuksia tuskin kukaan haluaa takaisin. Silloin kaikki oli rumaa. Eivät vain vaatteet, vaan kaikki muukin. - Rauha Tauti
Valkoset vihkiavokkaat vuuvelt kuuskymmentneljä ja kuuvenkymmenen tenierin sukkahousut. Paan jalkaa, ko lähen naistetanssiloihe ens maanantain.
Ehtimää miestä itellein.- Likka321
Lyömätön yhdistelmä: voin kuvitella ne männynkaarnanruskeat sukkikset puhtaanvalkoisen värin korostamana.
- hapannaama
ja niinä vuosina ollut mikään mautonta, sehän oli sitä aikaista muotia, trendiä, kuten nykyisin kutsutaan. Silloin oltiin upeita ilmestyksiä, kun sai jotain hohdokasta yllensä, minäkin olin kateellinen kaksoistytöille, kun olivat minihameissaan ja valkoisissa saapikkaissaan niin hyvän näköisiä. Minulla oli niin hoikat sääret, etten voinut sellaisia pitää, jäi väljyyttä varsiin.
Vieläkin sääret ovat sirot, ettei ahdista saappaan varret. - Likka321
Olen jo varhain sisäistänyt sanonnan: miehet juoksevat hameiden perässä. Olen vannoutunut hameihminen: töisskin ihmeteltiin, onko ehjät sukkahousut loppuneet, jos oli pitkät housut jalassa.Olen kotiasuiksi opetellut ompelemaam kietaisuhameita , eri pituisia ja vahvuisia.Viimeisin on pitkä pakkashame kuluneesta matkahuovasta,jossa on hapsutkin valmiina.
- mummeli-36
Muistelemmaan niitä mekkoja. Tuohon aikaan mitä te muistelette olin jo aviosäädyssä ja sillon en joutanu paljoo vaatteita aattelemmaan.
Aika jonka muistan omasta nuoruudesta sijottuu tuonne 1954-1955 paikkeille. Sillon ite ompelin itelleni täys kellomekon pussi hihoilla ja menin sillä Vappua vastaan ottamaan. Voi itku mutta oli kylmä ilma mutta kun oltiin likkakaverin kanssa päätetty et ollaan kevväisiä niin ei pantu pitkä hihasta mekkoo. Tosin berberin alla oli tiukasti villatakki mutta ei sitä voinu tanssisaliin viijä. Niimpä meillä oli vilu joka välissä.
Sitten nuo BB-ruutuset hammeet oli vasta sillon muojissa kun omat tyttöni jo olivat semmosia 6-8 vuotiaita. Heille ompelin semmoset vaaleensini-valko ruutuset mekot rotyli alushammeineen. Ite en koskaan oo mitenkään muojin mukkaan kulkenu kohan on ollu vähän sinne päin. No hyvin oon niinkin pärjänny. mummeli-36 kirjoitti:
Muistelemmaan niitä mekkoja. Tuohon aikaan mitä te muistelette olin jo aviosäädyssä ja sillon en joutanu paljoo vaatteita aattelemmaan.
Aika jonka muistan omasta nuoruudesta sijottuu tuonne 1954-1955 paikkeille. Sillon ite ompelin itelleni täys kellomekon pussi hihoilla ja menin sillä Vappua vastaan ottamaan. Voi itku mutta oli kylmä ilma mutta kun oltiin likkakaverin kanssa päätetty et ollaan kevväisiä niin ei pantu pitkä hihasta mekkoo. Tosin berberin alla oli tiukasti villatakki mutta ei sitä voinu tanssisaliin viijä. Niimpä meillä oli vilu joka välissä.
Sitten nuo BB-ruutuset hammeet oli vasta sillon muojissa kun omat tyttöni jo olivat semmosia 6-8 vuotiaita. Heille ompelin semmoset vaaleensini-valko ruutuset mekot rotyli alushammeineen. Ite en koskaan oo mitenkään muojin mukkaan kulkenu kohan on ollu vähän sinne päin. No hyvin oon niinkin pärjänny.ja turkiskauluksella varustettu toppavuorattu, slimmattu musta nahkatakki, enkö muistaisi. :)
Ensinnäkin vannoutuneena pitkien hameitten ystävänä kiitän Likkaa321 hyväatä vihjeestä.
Nyt tuli meilläkin vanhoille autohuoville käyttöä!
Ja sitten se huipputyylittömin: p:nruskeapohjaisesta, mustaraitaisesta kankaasta itse ompelemani kotelomekko. Kuinka näin tyylikäs nainen on voinutkin mennä sellaisessa jopa työpaikalleen!!!
Sitähän ei alita kuin nykyinen kesäeleganssini:
ikivanha, teltaksi kai tarkoitettu marimekko ja olkihattu, jonka sininen väri on päivettynyt rusehtavaksi ja jonka lieri repsottaa toisesta paikkaa, kun juuri olen torsinut sitä toisaalla.
Kun oudompia ihmisiä ilmestyy näkösälle, olen katsonut välttämättömäksi ilmoittaa, että olen talon frouva enkä paikallinen variksenpelätti.- SkillaN*
Venlastiina kirjoitti:
Ensinnäkin vannoutuneena pitkien hameitten ystävänä kiitän Likkaa321 hyväatä vihjeestä.
Nyt tuli meilläkin vanhoille autohuoville käyttöä!
Ja sitten se huipputyylittömin: p:nruskeapohjaisesta, mustaraitaisesta kankaasta itse ompelemani kotelomekko. Kuinka näin tyylikäs nainen on voinutkin mennä sellaisessa jopa työpaikalleen!!!
Sitähän ei alita kuin nykyinen kesäeleganssini:
ikivanha, teltaksi kai tarkoitettu marimekko ja olkihattu, jonka sininen väri on päivettynyt rusehtavaksi ja jonka lieri repsottaa toisesta paikkaa, kun juuri olen torsinut sitä toisaalla.
Kun oudompia ihmisiä ilmestyy näkösälle, olen katsonut välttämättömäksi ilmoittaa, että olen talon frouva enkä paikallinen variksenpelätti.pepitaruutuinen mekkoni, minusta se oli kaunis, pussihihoineen, broodyyri pitseineen.
Se oli niin naisellinen ja tunsin katseet selässäni;))DD
Vyötärökin vielä silloin löytyi, olihan koko pitkät liivit silloin käytössä.
Tuosta marimekosta muistan itselläni ollen sellaisen punavaltaisen kauhtanan ja siihen ompelin suurilierisen hatun, no vähän hassulta tänä päivänä näyttää, mutta silloin oltiin tyylikkäitä.
Nyt toivoisi muodin suosivan näitä naisellisia pukineita, näyttää rumalta nykyiset muotisuunnat
kaikenlaisia riepuja roikkuu ihmisten päällä.
Aika aikaa kutakin, niinhän se menee. - juuliska
On minullakin ollut se BB-mekko joskus viisitoista kesäisenä, mutta en koskaan ole ollut mikään hame ihminen. Saman vuonna oli housumuoti tosi kapea. Muistan turkoosit mustaraitaiset housuni, jotka olivat niin tiukat, että piti mennä selälle makaamaan, että vetskarin sai kiinni. Pillihousujen kanssa piti käyttää jättineuletta. Se oli samaa tummaa turkoosia mohairia missä oli vielä valtava kaulus. Tupeerattu hiuspehko kuului asiaan, minkälaisia kenkiä käytin tämän asun kanssa olen autuaasti unohtanut. Olin varmaan kuin hämähäkki, olin tosi laiha, meinaan.
Yleensä käytän housuja aina, käytin myös työpaikalla. Poikkeus oli 70-luvun alussa kun olin pankissa töissä. Siellä oli pakko käyttää hametta ja sukkahousuja kesälläkin. Venlastiina kirjoitti:
Ensinnäkin vannoutuneena pitkien hameitten ystävänä kiitän Likkaa321 hyväatä vihjeestä.
Nyt tuli meilläkin vanhoille autohuoville käyttöä!
Ja sitten se huipputyylittömin: p:nruskeapohjaisesta, mustaraitaisesta kankaasta itse ompelemani kotelomekko. Kuinka näin tyylikäs nainen on voinutkin mennä sellaisessa jopa työpaikalleen!!!
Sitähän ei alita kuin nykyinen kesäeleganssini:
ikivanha, teltaksi kai tarkoitettu marimekko ja olkihattu, jonka sininen väri on päivettynyt rusehtavaksi ja jonka lieri repsottaa toisesta paikkaa, kun juuri olen torsinut sitä toisaalla.
Kun oudompia ihmisiä ilmestyy näkösälle, olen katsonut välttämättömäksi ilmoittaa, että olen talon frouva enkä paikallinen variksenpelätti.on minulla ollut joskus mökillä päälläni, olisi voinut pääsymaksun vierailta kerätä.
Vanhat vaatteemme olivat menossa UFFiin, ja kävimme läpi niitä siellä kirkkaassa keskipäivän helteessä.
Kattaessani lounaspöytää näin miehen ja naisen lähestyvän tiellä hitaasti paksut mustat palttoot päällään, en tunnistanut heitä heti, onnistuivat kepposessaan tyttäreni ja mieheni. :)- kylmäkoipi
Kyllä pitkät housut on naisen vapautus, ei mitkään sukkahousut ole talvella tarpeeksi lämpimät tai jos ovat, ne on rumat ja paksuntaa jalat. Vielä 60-luvulla vaadittiin monella työpaikalla naisilta hameasua, esimerkiksi pankissa.Pitkien housujen alla voi pitää nilkkasukkia, polvisukkia, silmäpakoisia sukkahousuja ja pitkiä alushousuja. Mukavammat Suomen ilmastossa housut on kuin hameet!Eikä ne kaikki hameetkaan niin kauniita ole.
- Mukavuudenhaluinen
kylmäkoipi kirjoitti:
Kyllä pitkät housut on naisen vapautus, ei mitkään sukkahousut ole talvella tarpeeksi lämpimät tai jos ovat, ne on rumat ja paksuntaa jalat. Vielä 60-luvulla vaadittiin monella työpaikalla naisilta hameasua, esimerkiksi pankissa.Pitkien housujen alla voi pitää nilkkasukkia, polvisukkia, silmäpakoisia sukkahousuja ja pitkiä alushousuja. Mukavammat Suomen ilmastossa housut on kuin hameet!Eikä ne kaikki hameetkaan niin kauniita ole.
ON IHANAA voida hyvin!---
Minusta järkevyys on kaunista.
Älyttömyys on rumaa ja häpeäisin, jos kärvistelisin korkonilkkureissa teillä ja turuilla.
Niin epätoivoinen en ole!
- oi elämä!
En nyt muista millaisia minihameita itse jouduin käyttämään, mutta sen muistan, miltä ihmiset paksuine reisineen näyttivät kireissä minihameissaan.
Eihän muita saanut!
Koko 70-luku oli kammottavien vaatteiden aikaa. Inhoittavia teryleenejä ja akryylejä, jotka eivät hengittäneet. Hiki ja ihottuma kainaloissa, kun hihojen aukotkin olivat niin tiukat, että oli vaikea saada puseroa kiskotuksi päälle.
Lapseni oli ihan normaanipainoinen pieni tyttö, ja oli todella vaikeaa saada hänelle mitään vaatetta, kun koot olivat Twiggymallia, ja myyjäkin sanoi, että noin lihavalle on todellakin vaikea löytää mitään.
Välillä sääli katukuvassa tallustelevia ikätovereita. Peilin ohi oli mentävä aika vauhtia.Olihan ne nättiä ajan mukaisesti... monta kerrosta lakanakangasta aluhameina ja siihen sitten joku ruutukankaasta tehty hame ja oikein leveä kiristävä vyö ampiaisvyötärölle... ja tukka tupeerattuna oikein korkeeksi... minäkin silloin olin vielä blondi... nuori ja nätti... nyt ei ole enää kun nätti vaan...
Mutta ehkä kuitenkin mauttomin oli se virka-asu jonka sain kun menin töihin... se oli samaa "tyyliä" kuin miehilläkin... armeijan leipää kun rupesin nauttimaan... ensin asuun kuului hame... mallina tiukka suora kaks laskosta takana... ja sitten aikaa myöden kolmenkymmenen vuoden aikana sitä hiukan mallia uudistettiin ja saatiin suorat housut ja villatakki... no sinänsä hyvä juttu, kun ei tarvinnut miettiä mitä tänään laittais päälleen...
Siitä kuinka ihminen muuttuu ajanmyötä ja ehkäpä omaa laiskuuttaankin hyvä esimerkki .... kun lauantaina kävin tuossa kauppakeskuksessa niin tapasin yhden vanhan pariskunnan 40 vuoden takaa ja esittelin itseni... niin se vaari sanoi että herrantähden olet saanut puolet lisää itsellesi... vain ääni ja hymy ovat samoja...
Oi niitä aikoja... se ampiaisvyötärö on tainnut hukkua ajanmyötä... mutta mieli on pysynyt kuitenkin "nuorena"...maarit60 kirjoitti:
Olihan ne nättiä ajan mukaisesti... monta kerrosta lakanakangasta aluhameina ja siihen sitten joku ruutukankaasta tehty hame ja oikein leveä kiristävä vyö ampiaisvyötärölle... ja tukka tupeerattuna oikein korkeeksi... minäkin silloin olin vielä blondi... nuori ja nätti... nyt ei ole enää kun nätti vaan...
Mutta ehkä kuitenkin mauttomin oli se virka-asu jonka sain kun menin töihin... se oli samaa "tyyliä" kuin miehilläkin... armeijan leipää kun rupesin nauttimaan... ensin asuun kuului hame... mallina tiukka suora kaks laskosta takana... ja sitten aikaa myöden kolmenkymmenen vuoden aikana sitä hiukan mallia uudistettiin ja saatiin suorat housut ja villatakki... no sinänsä hyvä juttu, kun ei tarvinnut miettiä mitä tänään laittais päälleen...
Siitä kuinka ihminen muuttuu ajanmyötä ja ehkäpä omaa laiskuuttaankin hyvä esimerkki .... kun lauantaina kävin tuossa kauppakeskuksessa niin tapasin yhden vanhan pariskunnan 40 vuoden takaa ja esittelin itseni... niin se vaari sanoi että herrantähden olet saanut puolet lisää itsellesi... vain ääni ja hymy ovat samoja...
Oi niitä aikoja... se ampiaisvyötärö on tainnut hukkua ajanmyötä... mutta mieli on pysynyt kuitenkin "nuorena"...Tuli mieleen,kuinka hienona 50-luvulla kävelimme aina kävelypuvuissa ja korkokengissä.Oli tosi piikkarit muotia...kamalia koloja jäi lattioihin,,kun niillä oltiin töissä.,Hame oli tosi kapea ja puserossa savupiippukaulus.Siihen aikaan oli Kappa-Keskus,josta ostimme tiliin vaatteita,ja lyhensimme velkaa kerran kuussa..mutta hyvä se oli,
siistejä vaatteita siellä myytiin ja kestäviä.Ihan
kaikkea sieltä sai,kengistä lähtien.Kaikki oli kotimaista laatutyötä.En muista yhtään kamalaa vaatetta,mitä olisin ostanut.Kai olin niin asiallinen ja tylsä silloinkin,että en tuhlannut
mihinkään turhaan rahaa,kun sitä oli niin vähän aina käytettävänä..Kerran kuljin kesäpoplarilla pitkälle helmikuulle,kun ei ollut rahaa ostaa uutta takkia..Minulla oli siellä alla joku pikkutakki,niin pärjäsin jotenkuten.Sitten oli sellaiset päällyskengät, harmaat, sanoimme elefanttti- tossuiksi..pistettiin pikkukenkien päälle..oli hauskat.No tuollaista tuli mieleen...- onkkelis
irkku-37 kirjoitti:
Tuli mieleen,kuinka hienona 50-luvulla kävelimme aina kävelypuvuissa ja korkokengissä.Oli tosi piikkarit muotia...kamalia koloja jäi lattioihin,,kun niillä oltiin töissä.,Hame oli tosi kapea ja puserossa savupiippukaulus.Siihen aikaan oli Kappa-Keskus,josta ostimme tiliin vaatteita,ja lyhensimme velkaa kerran kuussa..mutta hyvä se oli,
siistejä vaatteita siellä myytiin ja kestäviä.Ihan
kaikkea sieltä sai,kengistä lähtien.Kaikki oli kotimaista laatutyötä.En muista yhtään kamalaa vaatetta,mitä olisin ostanut.Kai olin niin asiallinen ja tylsä silloinkin,että en tuhlannut
mihinkään turhaan rahaa,kun sitä oli niin vähän aina käytettävänä..Kerran kuljin kesäpoplarilla pitkälle helmikuulle,kun ei ollut rahaa ostaa uutta takkia..Minulla oli siellä alla joku pikkutakki,niin pärjäsin jotenkuten.Sitten oli sellaiset päällyskengät, harmaat, sanoimme elefanttti- tossuiksi..pistettiin pikkukenkien päälle..oli hauskat.No tuollaista tuli mieleen...Kiva, Irkku, kun mainitsit nuo elefantin tossut. Minä olen monelta kysynyt muistaako kukaan niitä. Ei ole muistanut. Se muoti ei tainnut kestää kovin kauan. Eihän muodit muutenkaan kestä
- mummeli-36
irkku-37 kirjoitti:
Tuli mieleen,kuinka hienona 50-luvulla kävelimme aina kävelypuvuissa ja korkokengissä.Oli tosi piikkarit muotia...kamalia koloja jäi lattioihin,,kun niillä oltiin töissä.,Hame oli tosi kapea ja puserossa savupiippukaulus.Siihen aikaan oli Kappa-Keskus,josta ostimme tiliin vaatteita,ja lyhensimme velkaa kerran kuussa..mutta hyvä se oli,
siistejä vaatteita siellä myytiin ja kestäviä.Ihan
kaikkea sieltä sai,kengistä lähtien.Kaikki oli kotimaista laatutyötä.En muista yhtään kamalaa vaatetta,mitä olisin ostanut.Kai olin niin asiallinen ja tylsä silloinkin,että en tuhlannut
mihinkään turhaan rahaa,kun sitä oli niin vähän aina käytettävänä..Kerran kuljin kesäpoplarilla pitkälle helmikuulle,kun ei ollut rahaa ostaa uutta takkia..Minulla oli siellä alla joku pikkutakki,niin pärjäsin jotenkuten.Sitten oli sellaiset päällyskengät, harmaat, sanoimme elefanttti- tossuiksi..pistettiin pikkukenkien päälle..oli hauskat.No tuollaista tuli mieleen...Muistan tuon ajan kun ne eleffantti tossut oli muotia. Oltiin olevinaan niin tyylikkätä hienoja kun oli harmaa löysä ulsteri ja eleffantti tossut jalassa. Olin silloin juuri opistosta päässyt ja olevinaan niin hienoa että. Olin kuusitoista vuotias silloin.
Voi kun olin ylpeä kun ensimmäisellä omalla tilillä nuo eleffantit hankin. Silloin olin myös hankkinut tyttöystäväni kanssa samanlaiset kävelypuvut. Ne oli bees väriset ja tyköistuvat.. No sillon oltiin hoikkia ja nättejä.
Tuo nätteys vaan on siitä ajasta säilynyt. No ei se oikeen kaukana se hoikkuuskaan ole mutta ei ihan semmonen kun sillon. Ja synnynäinen vaatimattomuus kyllä tullee hyvin essiin. mummeli-36 kirjoitti:
Muistan tuon ajan kun ne eleffantti tossut oli muotia. Oltiin olevinaan niin tyylikkätä hienoja kun oli harmaa löysä ulsteri ja eleffantti tossut jalassa. Olin silloin juuri opistosta päässyt ja olevinaan niin hienoa että. Olin kuusitoista vuotias silloin.
Voi kun olin ylpeä kun ensimmäisellä omalla tilillä nuo eleffantit hankin. Silloin olin myös hankkinut tyttöystäväni kanssa samanlaiset kävelypuvut. Ne oli bees väriset ja tyköistuvat.. No sillon oltiin hoikkia ja nättejä.
Tuo nätteys vaan on siitä ajasta säilynyt. No ei se oikeen kaukana se hoikkuuskaan ole mutta ei ihan semmonen kun sillon. Ja synnynäinen vaatimattomuus kyllä tullee hyvin essiin.Muistanpa minäkin ne !
Eikös niihin sisälle laitettu pikkukengät. Elikä ne oli päällyskengät. Kumiset, niitä oli harmaita tai bees värisiä. Ja ah, miten hienoja sitä oltiinkin, kun niillä tallusteltiin.
Muistan kun sain sellaiset, piti varmistaa, että varmaan naapurista huomataan. Siellä kun oli ikäiseni tyttö, jolla ei vielä sellaisia ollut.
Olihan ne aikoja. Korsetit, joilla sai kapean vyötärön vielä kapeammaksi. Ne leveät vyöt ja tönkköhameet. Se oli sitä nuoruutta !
KUn nylöneitä alkoi tulla, oli ne kuin taipumattomasta langasta tehtyjä, ja paksu musta sauma piti olla takana. Sitä sitten vilkuiltiin,että se oli varmasti suorassa.Jos vaikka pojat sattuu katsomaan.....
Voi miten hassu sitä onkin ollut.. ja ketä varten muka???
Nyt ei ole jäljellä kuin nuori mieli. Kävisi kuin siinä vitsissä, jossa 40 vuoden jälkeen tapasi tuttunsa. Toinen ihmetteli, että miten sinä vielä tunsitkin näin pitkän ajan jälkeen. Toinen vastasi: palttoosta, palttoosta !maarit60 kirjoitti:
Olihan ne nättiä ajan mukaisesti... monta kerrosta lakanakangasta aluhameina ja siihen sitten joku ruutukankaasta tehty hame ja oikein leveä kiristävä vyö ampiaisvyötärölle... ja tukka tupeerattuna oikein korkeeksi... minäkin silloin olin vielä blondi... nuori ja nätti... nyt ei ole enää kun nätti vaan...
Mutta ehkä kuitenkin mauttomin oli se virka-asu jonka sain kun menin töihin... se oli samaa "tyyliä" kuin miehilläkin... armeijan leipää kun rupesin nauttimaan... ensin asuun kuului hame... mallina tiukka suora kaks laskosta takana... ja sitten aikaa myöden kolmenkymmenen vuoden aikana sitä hiukan mallia uudistettiin ja saatiin suorat housut ja villatakki... no sinänsä hyvä juttu, kun ei tarvinnut miettiä mitä tänään laittais päälleen...
Siitä kuinka ihminen muuttuu ajanmyötä ja ehkäpä omaa laiskuuttaankin hyvä esimerkki .... kun lauantaina kävin tuossa kauppakeskuksessa niin tapasin yhden vanhan pariskunnan 40 vuoden takaa ja esittelin itseni... niin se vaari sanoi että herrantähden olet saanut puolet lisää itsellesi... vain ääni ja hymy ovat samoja...
Oi niitä aikoja... se ampiaisvyötärö on tainnut hukkua ajanmyötä... mutta mieli on pysynyt kuitenkin "nuorena"...Leveähelmaisen hameen kanssa käytännöllisiä vöitä.
meri-kukka98 kirjoitti:
Muistanpa minäkin ne !
Eikös niihin sisälle laitettu pikkukengät. Elikä ne oli päällyskengät. Kumiset, niitä oli harmaita tai bees värisiä. Ja ah, miten hienoja sitä oltiinkin, kun niillä tallusteltiin.
Muistan kun sain sellaiset, piti varmistaa, että varmaan naapurista huomataan. Siellä kun oli ikäiseni tyttö, jolla ei vielä sellaisia ollut.
Olihan ne aikoja. Korsetit, joilla sai kapean vyötärön vielä kapeammaksi. Ne leveät vyöt ja tönkköhameet. Se oli sitä nuoruutta !
KUn nylöneitä alkoi tulla, oli ne kuin taipumattomasta langasta tehtyjä, ja paksu musta sauma piti olla takana. Sitä sitten vilkuiltiin,että se oli varmasti suorassa.Jos vaikka pojat sattuu katsomaan.....
Voi miten hassu sitä onkin ollut.. ja ketä varten muka???
Nyt ei ole jäljellä kuin nuori mieli. Kävisi kuin siinä vitsissä, jossa 40 vuoden jälkeen tapasi tuttunsa. Toinen ihmetteli, että miten sinä vielä tunsitkin näin pitkän ajan jälkeen. Toinen vastasi: palttoosta, palttoosta !nuo elefantit minullakin ja muistan kun ystävättereni kanssa ostimme punaiset takit missä oli teddyvuoret,valkoiset ja sitten pitkät huivit, raitoja päissä, kyllä sitä oltiin niin upeita, no tämä oli 50 luvun alussa.
Sitten v.56 olin jo järkevä nuori rouva, ja kävelypuku rosan värinen, niin hoikka ja nätti olin, kun nyt kuvia katselee, hih, verrattuna nykyiseen tietenkin;))DD
Aihe oli kyllä mauttomin vaate, mutta silloin ne eivät olleet mauttomia, ihan tyylikäs kuvittelin minäkin olevani,sitä olinko itseni on vaikea sanoa, kumminkin sen ajan muotia yritin seurata.satu kirjoitti:
Leveähelmaisen hameen kanssa käytännöllisiä vöitä.
Olin lukiossa, kun tulivat muotiin ensin patella-vyö ja sitten sellaiset lyhytvartiset mokkasaapikkaat, joissa oli korkeat korot.
Eihän meidän kaikkien vanhemmilla ollut varaa hankkia meille kaikkia uutuuksia, mutta haikealta tuntui, kun luokalla oli erään maikan sukulaistyttö, joka sai kaiken ikäneitotädiltään: ensin patella-vyön ja sitten ne saapikkaat.
Alemmilla luokilla ollessamme eräs lukiolaistyttö oli saanut aidot nailonit. Kateuksissamme irvimme lukion tyttöjä, jotka saksanlukijoina eivät edes osanneet lausua oikein. Raukat puhuivat nyyloneista, mutta me, koulun ensimmäiset englannilla aloittaneet, tiesimme, että nylon lausutaan nailon!meri-kukka98 kirjoitti:
Muistanpa minäkin ne !
Eikös niihin sisälle laitettu pikkukengät. Elikä ne oli päällyskengät. Kumiset, niitä oli harmaita tai bees värisiä. Ja ah, miten hienoja sitä oltiinkin, kun niillä tallusteltiin.
Muistan kun sain sellaiset, piti varmistaa, että varmaan naapurista huomataan. Siellä kun oli ikäiseni tyttö, jolla ei vielä sellaisia ollut.
Olihan ne aikoja. Korsetit, joilla sai kapean vyötärön vielä kapeammaksi. Ne leveät vyöt ja tönkköhameet. Se oli sitä nuoruutta !
KUn nylöneitä alkoi tulla, oli ne kuin taipumattomasta langasta tehtyjä, ja paksu musta sauma piti olla takana. Sitä sitten vilkuiltiin,että se oli varmasti suorassa.Jos vaikka pojat sattuu katsomaan.....
Voi miten hassu sitä onkin ollut.. ja ketä varten muka???
Nyt ei ole jäljellä kuin nuori mieli. Kävisi kuin siinä vitsissä, jossa 40 vuoden jälkeen tapasi tuttunsa. Toinen ihmetteli, että miten sinä vielä tunsitkin näin pitkän ajan jälkeen. Toinen vastasi: palttoosta, palttoosta !Äidin kanssa olin puhellut ja kerroin hartaasti haluavani elefantin tossut, hänpä ei ollut ollenkaan samaa mieltä: kamalan näköiset.
Hän lähti Tampereelle ja minä melkein itkien muistutin niistä päällyskengistä, harmaista.
Palattuaan matkalta, hän ojensi kenkälaatikon ja löysin sieltä IHANAT (silloin) vaaleat elefantit, rutistin äitiä ja kiljuin ilosta. Annoin salaa hänelle anteeksi, kun ne ei ollutkaan harmaat, kuten toivoin, mutta ne muuttuivat hetken päästä kauniimman värisiksi, mielessäni.- Atolfia
irkku-37 kirjoitti:
Tuli mieleen,kuinka hienona 50-luvulla kävelimme aina kävelypuvuissa ja korkokengissä.Oli tosi piikkarit muotia...kamalia koloja jäi lattioihin,,kun niillä oltiin töissä.,Hame oli tosi kapea ja puserossa savupiippukaulus.Siihen aikaan oli Kappa-Keskus,josta ostimme tiliin vaatteita,ja lyhensimme velkaa kerran kuussa..mutta hyvä se oli,
siistejä vaatteita siellä myytiin ja kestäviä.Ihan
kaikkea sieltä sai,kengistä lähtien.Kaikki oli kotimaista laatutyötä.En muista yhtään kamalaa vaatetta,mitä olisin ostanut.Kai olin niin asiallinen ja tylsä silloinkin,että en tuhlannut
mihinkään turhaan rahaa,kun sitä oli niin vähän aina käytettävänä..Kerran kuljin kesäpoplarilla pitkälle helmikuulle,kun ei ollut rahaa ostaa uutta takkia..Minulla oli siellä alla joku pikkutakki,niin pärjäsin jotenkuten.Sitten oli sellaiset päällyskengät, harmaat, sanoimme elefanttti- tossuiksi..pistettiin pikkukenkien päälle..oli hauskat.No tuollaista tuli mieleen...kovasti senjälkeen kun se katosi markkinoilta. Sieltä aina löytyi mekot ja takit, puserot ja hameet. Siellä oli vaatteet sellaisessa järjestyksessä, että aina löysi etsimänsä.
Muistan minäkin nuo leveälahkeiset housut. Kerran minulla oli matka edessä ja etsin pitkiä housuja matkaa varten näiltä kotitienoilta. Ainoat sopivat löysin Beesväriset ja ne minun oli otettava. Minulla oli sininen poplari ja koko matkan ajan minua kiusasi noiden housujen väri. Kyllä sitä on ihminen turhamainen.
Kotiin tultuani heitin housut nurkkaan, enkä ole niitä sen jälkeen jalkaani pistänyt.
Valokuvista ne aina mieleeni tulevat.
- Likka321
Näin 70-luvulla vihkiparin , jonka sulhanen jäi lähtemättömästi mieleeni:ruohonvihreä puku ajan tyyliin alaspäin levenevin lahkein niin , ettei kenkiä näkynyt, voikukankeltainen paita ylänapit auki , suuret paidan kaulukset takin kaulusten päällä, hiukset pitkähköt.
Vauvojen vaatteetkin olivat rumia:ruskeita, räikeän vihreitä,kirkkaan keltaisia. Suomalainen ylpeys, äitiyspakkaus , on sekin seuraillut muotivärejä.
Muistelen, että 80-luvulla otettiin mallia Dallasin Sue Ellenin ja Pamelan tyylistä, mutta kyllä ne olkatoppaukset olisivat saaneet olla maltillisemmat muuten nin naisellisissa puvuissa.Huomenta tännekin...
Onhan jokaisella aikakaudella tai sanotaan vuosikymmenellä oma tyylinsä ja se on silloin ihan okei... mutta myöhemmin hirvittää katsella valokuvia vaikka niissä ihan nuori ja nätti onkin...
Tuosta Likan Sue Ellenistä maininta toi mieleen ne hatut... meillä oli kahdet häät tuossa 80 luvun lopulla ja tietenkin oltiin hienoja ja hatut päässä...oikein kunnon lierihatut... sitten mä näytin niitä häävideoita työpaillani...niin eikös yks miestyökaverini kysynyt että "että hetkinen kukas se on tuo hattupäinen rouva tuossa tuon miehen vieressä"... Siitäpä tuli sitten hattujuttu joka kiertää vieläkin... kun tavataan...- juuliska
Oletteko huomanneet, että ruohonvihreä tulee taas, on yksi kevään muotiväreistä. Muistan kesän
-73, silloin ruohonvihreä oli muotia ja minulla oli tietysti ruohonvihreä pusero. Samana kesänä oli ennätysmäärä leppäkerttuja ja ne olivat jostain syystä aivan hulluna tähän väriin. Kotimatkalla töistä oikaisin pienen metsikön läpi, siellä ne pahukset hyökkäsivät kimppuuni ja pusero oli leppäkerttuja täynnä. Purivatkin vielä pahukset.
Silloin ei vielä voinut Googlata, mutta paikallislehteen sai lähettää kaikenlaisia outoja kysymyksiä. Kysymyksiin vastattiin, oliko se pari kertaa kk, lauantailiitteessä. Sieltä selvisi, että väri oli se mikä houkutteli, oli myös toinen olisiko ollut tietty keltaisen sävy. Sain myös selityksen sille miksi oli ennätysmäärät leppäkerttuja sinä kesänä, selityksen olen valitettavasti unohtanut. - leppiksethän syävät kirvoja
juuliska kirjoitti:
Oletteko huomanneet, että ruohonvihreä tulee taas, on yksi kevään muotiväreistä. Muistan kesän
-73, silloin ruohonvihreä oli muotia ja minulla oli tietysti ruohonvihreä pusero. Samana kesänä oli ennätysmäärä leppäkerttuja ja ne olivat jostain syystä aivan hulluna tähän väriin. Kotimatkalla töistä oikaisin pienen metsikön läpi, siellä ne pahukset hyökkäsivät kimppuuni ja pusero oli leppäkerttuja täynnä. Purivatkin vielä pahukset.
Silloin ei vielä voinut Googlata, mutta paikallislehteen sai lähettää kaikenlaisia outoja kysymyksiä. Kysymyksiin vastattiin, oliko se pari kertaa kk, lauantailiitteessä. Sieltä selvisi, että väri oli se mikä houkutteli, oli myös toinen olisiko ollut tietty keltaisen sävy. Sain myös selityksen sille miksi oli ennätysmäärät leppäkerttuja sinä kesänä, selityksen olen valitettavasti unohtanut.Siksi vaeltavat ruohonkortta ylös ja alas,
joskus tullut seurattua.
Hyötyeläimiä siis.
Epäilen, että se mikä sinua puri, oli sääski tai hirvikärpänen.
Eihän leppäkerttu ihmistä pure. - Kokenut kaikki tietää
leppiksethän syävät kirvoja kirjoitti:
Siksi vaeltavat ruohonkortta ylös ja alas,
joskus tullut seurattua.
Hyötyeläimiä siis.
Epäilen, että se mikä sinua puri, oli sääski tai hirvikärpänen.
Eihän leppäkerttu ihmistä pure.Varsinkin kuivina ja kuumina kesinä leppäkerttuja lentelee joka puolella, ja niiden puraisut ovat ilkeitä nipistyksiä.
Kyllä on koettu sekin pitkän elämän aikana! juuliska kirjoitti:
Oletteko huomanneet, että ruohonvihreä tulee taas, on yksi kevään muotiväreistä. Muistan kesän
-73, silloin ruohonvihreä oli muotia ja minulla oli tietysti ruohonvihreä pusero. Samana kesänä oli ennätysmäärä leppäkerttuja ja ne olivat jostain syystä aivan hulluna tähän väriin. Kotimatkalla töistä oikaisin pienen metsikön läpi, siellä ne pahukset hyökkäsivät kimppuuni ja pusero oli leppäkerttuja täynnä. Purivatkin vielä pahukset.
Silloin ei vielä voinut Googlata, mutta paikallislehteen sai lähettää kaikenlaisia outoja kysymyksiä. Kysymyksiin vastattiin, oliko se pari kertaa kk, lauantailiitteessä. Sieltä selvisi, että väri oli se mikä houkutteli, oli myös toinen olisiko ollut tietty keltaisen sävy. Sain myös selityksen sille miksi oli ennätysmäärät leppäkerttuja sinä kesänä, selityksen olen valitettavasti unohtanut.oli monivärisiä vihreitä lehtiä ja kukkia.Siitä pidin ja kävin sillä tanssimassa.Olin 19 v,
Nuorempana minulla oli punainen leveähelmainen kapea vyötäröstä ja leveä valkoinen vyö.
Korkeakantaiset punaiset kengät. Siihen aikaan olisi tehnyt hyvää saada aina uusia vaatteita vaan kun ei saanut.
Kermanvärinen kapea villamekko jossa oli bolero se oli toisentyylinen siitäkin on valokuva.
Tein itse jakkupuvun tummanpunaisen kuvassa näytti ihan sopivalta.
Sitten monia puuvillamekkoja joita tehtiin porukallakin kun piti sada tanssiin uusi mekko.
En tiedä oliko ne mauttomia nyt kun katsoo kadulla niin tulee niitä mauttomia vastaan.
- Likka321
Suomessa on omituinen tapa riisua vieraisillekin tultaessa eteissen ulkokengät. Joskus seurueella voi olla juhlavampikin asu, esim. syntymäpäivillä, mutta eikös vain aina joku ala riisua kenkiään, vaikka ne sopisivat sisällä pdettäviksi.Kyllähän teatteriinkiin naiset menevät sisäkenkälaukun kanssa. Nuo kuuluisat elefanttitossut, päällyskengät ja miesten kalossit ovat mennyttä aikaa.
Kengät kuuluvat asukokonaisuuteen ja näyttää hassulta, jos on esimerkiksi kravatti, muttei kenkiä.Koko päivän sukkasillaan tassuttelu on tietysti kodikasta, mutta tuskin terveellistä jaloille.Itse pidän sisällä kotona hyvin jalkaa tukevia sandaaleja ja töissä pidin, hameihmisenä, hyvin muotoiltuja maltillisella korolla varustettuja kenkiä, eikä jalkavaivoja ole.Kesällä kuljen paljon avojaloin - mikäs sen ihanampaa kuin upottaa varpaat aamulla kasteiseen ruohoon . Kantapäitä ei tarvitse hiekkapaperiviilalla käsitellä, jos päsee hiekkarannalle kävelemään.Kuuluvat juhla-asuun. Tai vieraammassa kylässä, ei yleensä heitetä pois, tai varataan sopivat "sisäkengät" vierailulle.
Ihan tutut arkijutut on taas eriasia.
Muistan minäkin sen 70-luvun. Itsellänikin oli sellaiset tummanvihreät leveälahkeiset housut.
Pusero oli kyllä kaunis, vähän vihreänkirjava ja hieman kimalteinen, silleen sopivasti.
juhlapusero !
Vaikka olenkin ns. hameihminen silloin oli housu-asu !
Vaikka kätevät ovatkin housut, tulee niitä pidettyä enimmäkseen ulkoiluasuna. Ja mökkipuuhissa ja sen sellaisissa.
Onneksi on runsaasti valinnan varaa, että jokaiselle lyötyy mieluista vaatetta, itse missä viihtyy!
- Marilynin kuvan
jossa hän seisoo tuuletusaukon päällä ja tuuli puhaltaa helmat korviin ? Oliipa hemaiseva näky, ja varsinkaan kun ei ollut sukkahousuja vaan saumasukat ja sukkanauhat - aaaahhh!
- ja...
vaivaisenluujalkaterät,
sekä korko, joka on yhtä korkea kuin sääri?
Kaunistako?
Ainakin yritystä löytyy.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4510352
- 816913
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon445054- 614597
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella724326Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme333913- 472908
- 362695
- 402330
- 2161922