sairastellessa

Apua exältä koskaan pyytänyt, vaan turvautunut sukulaisiin tai ystäviin jos on ollut pakko.Pääasiassa yh:n ollessa, hoidin yksin molemmat lapset, eikä tullut oikeaasti edes mieleen pyytää apua isältä vaikka asui silloin aika lähellä. Mutta tapauskohtaista tietenkin.

Heh.. oikeastaan tällä aika ärhäkän puoleisella palstalla kai pitäisi kysyä: Onko lähivanhemmalla oikeus pyytää etävanhempaa ottamaan lapsia luokseen omalla kustannuksellaan pariksi päiväksi, että lähi saa sairastaa rauhassa?

osasitkaan kysyä.
Olen juuri toipunut vatsataudista, aamulla vielä oli melko heikko olo.
Ihan täällä yksistään lapsen tulee hoidettua, oli mikä oli.
Nyt on kyllä pleikkari ollut ahkerassa käytössä ja ruokana lapsella on ollut hodareita, teetä ja näkkäriä, jugurttia ym helppoa. Ei ole kertakaikkiaan ollut voimia tehdä mitään.
Omt vanhemmat ovat töissä ja lapsen isää ei kiinnosta mun hyvinvointi, vaikka muuten lapselle hyvä isä onkin. Tällaisissa tapauksissa ei vaan käsitä, että olisi lapsellekin parasta kun saisi viettää aikaa terveen vanhemman kanssa.

Kun lapsi oli 7kk vanha, oltiin yhtäaikaa vatsataudissa ja silloin ajattelin että tästä ei selvitä. Hengissä kuitenkin ollaan, että pärjää sitä vaikka vähän huonommallakin hoidolla välillä.

Kieltämättä olisi ollut mukavaa, kun joku olisi ollut auttamassa.

En ole etä- tai lähivanhempana pyytänyt exältä lastenhoitoapua - olemme eronneet eikä se ole hänen velvollisuutensa toimia minun lapsenhoitajana. Poikkeuksena ne kerrat jolloin olen joutunut sairaalaan - silloin exä piti lapset luonaan. Muu tukiverkosto (sukulaiset, ystävät) auttaa minua jos minulla on tarvetta - exällä on oma parhe ja muita velvotteita. Kakkua kun ei voi syödä ja pitää - jos eroaa niin sitten on yksin.

exäni väittäessä ettei tarvii ottaa,vaikka en kykenisi hoitamaan vaan olen velvollinen etsimään hoitajan.Ei,kuulema yhteishuollossa se on,että isä katsoo jos äiti ei ole kykenevä..lapsen edunmukaista.Sanoi vielä,jos ei ota,niin kyllä täällä suomessa löytyy alaikäisille hoitaja (isä laiminlyö lastaan siis,jos äiti ei kykene).Aika karu kommentti.Mutta exä myös väitti,vaikka olisin sairaalassa ei tarvitse ottaa.

että mitenkä toimitaan kun sairastetaan...? ihan niinkuin kaikissa muissakin tilanteissa, eli etää ei kannata lähestyä avunpyyntöineen. vaivaan ystäviä ja sukulaisia että saadaan kauppa ja apteekkiavut. hoitoapua en ole kehdannut pyytää.

vielä kun oli yhteishuolto, pyysin isältä apua sairastelujen aikana. vastaukseksi sain huutoa että eikö sulla ämmä ole kavereita?! kerran uhkasi hakea lähestymiskiellon kun ilmoitin lapsen vakavammasta sairastumisesta. viimeisin yritys päättyi uhkailuun, että huoltajuus vaihtuu jos en kerran mitenkään pärjää lapsen kanssa. en siis enää halua enkä uskalla pyytää apua, enkä ole edes ilmoitellut lapsen sairastamisista. eikä etäkään sen puoleen kysele vointeja.

luonnollisestikin minun pitäisi osoittaa ymmärrystä ja joustavuutta, kun etän tilipussista ei riittäisi elatusmaksuja, ei siis ainakaan tästä eikä seuraavasta tilistä... :)

Kyllä meillä puolin ja toisin soitellaan ja "lapsia riepotellaan" jos lapsi tai toinen vanhemmista sairaana. Nytkin lähti flunssanen lapsi isälle, kun siellä muutkin sairaana ja se terve jäi tähän hänen toiseen kotiinsa. (Yritetään välttää, ettei hän saisi flunssaa)

Jos on lääkärissä käyttöä, niin se käyttää kumpi pääsee, oli lapsi sitten isänsä tai äitinsä luona. Ja isä on ihan suoraan sanonut, että jos menoja, niin kysyä ensin häneltä (mielummin) kuin että veisin hoitoon jollekin muulle. Nyt tietty lapset sen verran isoja, että haluavat esim. viikonloppuisin mielellään olla kavereiden tykönä yötä..joten emme kumpikaan koe sekaantuvan toisen elämään, jos lapsen oma isä tai äiti hoitaa omaa lasta oli sitten sairaana lapsi itse tai vanhempi.

Itse koen, että jos isä sairaana, niin miksi ei terve lapsi voi olla silloin luonani, vaikka olisikin isä viikko menossa. Sehän palvelee meidän kaikkien etua, että ollaan joustavia ja auttavia ja huolehtivia vanhempia ja eritoten se voittaja siinä on lapsi, kun vanhemmat tulee hyvin toimeen.

Nyt varsinkin kun lapsemme alkavat lähestyä murrosikää huomaan, kuinka tärkeää on ne hyvät välit ex-mieheeni. Samat säännöt kummassakin kotona ja tieto siitä ettei voi "vedättää" vanhempia, kun informoidaan puolin ja toisin lasten tempauksia ym. Lisäksi meillä molemmilla vanhemmilla on uudet aviopuolisot, jotka ovat myös hyvissä väleissä molempiin suuntiin.