Lihavuus ja äiti

Eli minun ongelma on varmaan aika tuttu monille muillekkin, eli tunnen olevani liian lihava. Tiedän, että kun katsoo pituuttani ja painoani en ole kuin ehkä hiukan ylipainoinen, mutta peili ei näytä samaa.
Syön paljon, enkä liian paljon, mutta terveellistä ruokaa.
Äitini huomauttelee minulle koko ajan siitä kuinka syön kokoajan ja että olen liian lihava.
Juuri kun olen saanut itsetuntoni hieman paremmaksi sanoo äitini jotain painostani, ja taas on mieli maassa.
Miten saisin äidin ymmärtämään, että hän vain pahentaa tilannetta? Olen yrittänyt puhua, mutta ei tunnu auttavan.
4498
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

hauku äitiis lihavaks ämmäks niin pysyypä hiljaa.

Äänestä

Kerro äidillesi, että hän vain pahentaa asiaa. Korota äänesi sellaiselle tasolle, että hän kuuntelee, mutta älä huuda. Toisaalta, äitisi voi ajatella myös parastasi. Hän toivoo saavansa motivoitua sinua liikkumaan. Kuitenkin hän voisi hoitaa sen asian hienovaraisemmin. Manitse asiasta. Kuuletpahan äitisi oikean mielipiteen.
Vinkki:
Syö terveellisesti ja säännöllisesti. Aamupala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Syöt ravitsevasti ja vaikka vähän kerrallaan, mutta monta kertaa päivässä. Sillä pysyy nälkä kurissa. Herkkuja viikonloppuisin, vaikka iltapalan jälkeen (jos katsot jotain elokuvaa), kun olet syöneet hedelmän tai leipää. Tai sitten lounaan jälkeen jälkiruuaksi.
Liiku joka päivä väh. 30minuuttia. Ulkoilu kasvattaa myös ruokahalua!
Toivottavasti auttoi

○DaMura○

Äänestä

Isäni haukkuu minua lihavaksi, että syön liikaa ja en liiku ollenkaan. Olin vasta ala-asteella kun ensimmäisen kerran hän aloitti sen. Hän opetti että kukaan ei pidä lihavista ihmisistä ja haukkui minua lihavaksi. Kun menin yläasteelle rajoitin syömistäni. Saatoin olla useamman päivän syömättä mitään ja maksimissaan söin yhden näkkileivän päivässä. Isä haukkui yhä lihavaksi ja valitti että syön liikaa. Aloin harrastaa urheilua tosissani. Joka päivä ja silti isä valitti kun en liikkunut tarpeeksi. Terveydenhoitaja alkoi huolestua kun painoni laski laskemistaan. Keksin aina jonkin tekosyyn miksi painoni oli väliaikaisesti niin alhaalla. Kaksi kaveriani huomasivat ongelmani ja alkoivat kannustaa minua syömään. Kun lukion ensimmäinen vuosi koitti, söin jo hiukan paremmin ja painoni nousi, vaikken liikuntaa vähentänytkään. Isäni haukkui minua yhä, mutta olin jo tottunut siihen. Jostain syystä aloin oksentelemaan mutta sen sain pikkuhiljaa lopetettua kun lukion ensimmäinen vuosi päättyi. Vanhempani erosivat pian sen jälkeen. Isä oli aina haukkunut kun äiti oli niin lihava ja hokenut minulle että kukaan ei rakasta lihavia ihmiiä. Kauhistuin kohtaloani. Kukaan ei tulisi rakastamaan minua koskaan, olinhan lihonut jo useamman kilon oksenteluni jälkeen. Ensin yritin vakuutella itselleni että koska olin vieläkin hiukan alipainoinen ei minulla olisi hätää. Vähensin ruokailuni kuitenkin vain yhteen ateriaan päivässä ja lisäsin liikuntaa, mutta en kuitenkaan enää samaan määrään kuin ylä asteella. Viimeinen pisara oli kun isäni äiti arvosteli painoani. siitä on nyt muutama kuukausi ja sen jälkeen aloin taas oksentelemaan. Isäni haukkuu minua yhä ruokavaliosta, liikunnan puutteestani ja lihavuudestani. Aina kun katso peiliin näen kamalan lihavan tytön, jota kukaa ei tule koskaan rakastamaan.

Haluaako äitisi tehdä tämän saman sinulle? Siitä tulee kierre, paha kierre josta ei pääse pois. Minä pääsin kerran ystävien pakottamana, mutta ajauduin takaisin. Kerro äidillesi miten pahalta se tuntuu että hän haukkuu ja kerro vaikka minun tarinani, eettä hän ymmärtää mitä siitä voi seurata.

Äänestä

no ehkä se yrittää vihjailla sulle että laihduttasit! se on sun äiti ja huolissaan sun terveydestä! ylipaino on vaarallista terveydelle ja sitä paitsi ruman näköstä! laihduta äläkä kitise täällä jossai suomi24 nuorten palstalla ''yhyyy oon läski ja mun äiti sano että syön liikaa! yhyy nyt meen syömään lisää suruuni''.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Reetta-- kirjoitti:

Eli minun ongelma on varmaan aika tuttu monille muillekkin, eli tunnen olevani liian lihava. Tiedän, että kun katsoo pituuttani ja painoani en ole kuin ehkä hiukan ylipainoinen, mutta peili ei näytä samaa.
Syön paljon, enkä liian paljon, mutta terveellistä ruokaa.
Äitini huomauttelee minulle koko ajan siitä kuinka syön kokoajan ja että olen liian lihava.
Juuri kun olen saanut itsetuntoni hieman paremmaksi sanoo äitini jotain painostani, ja taas on mieli maassa.
Miten saisin äidin ymmärtämään, että hän vain pahentaa tilannetta? Olen yrittänyt puhua, mutta ei tunnu auttavan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu