Virheellinen diagnoosi?

Hei!

Kävin lääkärillä, joka 45 minuuttia kanssani juteltuaan kirjoitti lääkärinlausunnon ja laittoi diagnoosin: somatisaatiohäiriö. Se ei kertakaikkiaan pidä kohdallani paikkaansa, sillä siinähän potilas menee lääkärille aina uuden oireensa kanssa ja vaatii tutkimuksia luullen, että hänellä on joku vakava sairaus ja minä taas käyn harvoin lääkärissä, enkä menekään, ennen kuin on pakko ja syyt ovat aina nämä samat entiset, jotka välillä pahenevat ja on vaihdettu esim. migreenilääkettä. Tutkimuksia en pyydä koskaan, mutta lääkärit vain joskus laittavat tutkimuksiin, jos esim. tulee paljon verta ummetuksen vuoksi.

Minulla on diagnosoitu 20 vuoden aikana useampia vaivoja, kuten mm. migreeni,allergioita, suolistovaivoja sekä loukkaantumisen vuoksi nivelrikko. Psyykkisen puolen diagnoosia ei ole ollut.

Mitä voin tehdä, että saan lääkärin muuttamaan diagnoosin? Miten ihmeessä hän voi sellaista edes kirjoittaa, kun minulla ei ole kuin murto-osa tuohon diagnoosiin liittyvistä oireista ja esim. ei ollenkaan pseudoneurologisia oireita?

Kiitokset kauniit vastauksista.
101200
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Kirja nimeltä: Näkymätön kipu.
En muista kirjoittajaa, mutta kirjassa potilas kertoo voimakkaasta kipuoireesta, jota vähätellään.
Usein esim. hermoston sairaudet voivat kuullostaa todella psyykkisiltä ongelmilta vaikka tunne on potilaalle todellinen (esim migreeni ym.)
En tiedä, mistä kohdallasi on kysymys, mutta kirja voi avata ajattelun aihetta monelta eri kantilta. Ehkä myös selkenee, mitä haluaisit ja miten ilmaisisit itsesi.

Äänestä

Useimmat ja varmimmin mitä korkeammassa asemassa olleet kohtaamani lääkärit eivät ole itsekään vaikuttaneet normaalin tasapainoisilta.Esiintyy virkayskää,maneereita,tärkeilyä ja kiireisen teeskentelyä joka kertoo kyvyttömyydestä hallita ja suunnitella töitään.Tuollaisen käyttäytymisen havaitsee lapiotöitä tekevä kansanmieskin jolla selvästi kulumia kuvassa,silti lähdetään psykologisoimaan asiaa.

Äänestä

Kiitos kirjavihjeestä ja siitä, että tosiaankin voihan sitä käydä toisellakin lääkärillä.

Kiitos ja kaikkea hyvää teille molemmille!

Äänestä

Hankala juttu aina nuo ongelmat. Mikähän lausunto se oli, jonka lääkäri kirjoitti? Ei toki ole pakko vastata, kun näin avoimella foorumilla ollaan. Ihan vain sen vuoksi, että jos sairauslomaa tai muuta kuntoutusta olet hakemassa, jotainhan pitää aina kehitellä, jotta saa todistuksen toimimaan. Erittäin monille selittämättömille vaivoille ei välttämättä muutakaan löydy kuin somatisaatio.

Toiselle lääkärille voi mennä, mutta huolehdi siitä, että tuot mukanasi kaikki aikaisemmat potilaskertomukset ja todistukset. Jos kylmiltäsi menet jonnekin privaattiin hakemaan "uutta diagnoosia", eipä se mitään juuri hyödytä, kun etenkin somatisaation varmennus käy juuri pitkälti kertomukseen tukeutuen.

Olitko muuten psykiatrin vastaanotolla, kun vo oli 45 minuuttia? He tietysti katsovat asiaan psyk. kannalta, jolloin somatisaatio on vahvempi näkemys kuin joku selkeä muu sairaus. Yhtenä kaiken kattavana, monia oireita selittävänä ongelma somatisaatio voi silti olla vahva vaihtoehto, jos todistetusti mitään selkeää sairautta ei ole useiden vaivojen taustalla nähtynä.

Äänestä
  • Teinpä niin, että lähetin tälle aika nuorelle psykiatrille todistuksen, jossa näkyy 10 vuoden ajalta, kuinka harvoin olen tk:ssa käynyt(yksityisellä sektorilla en ole käynyt).

    Psykiatrihan ei kysellyt elämästäni taaksepäin mitään kuin puolen vuoden ajalta, jolloin olen sairastanut voimakasta väsymystä. Toinen lääkäri epäilee KVO:ta. Puoli vuotta sitten minulla oli pari hankalaa keuhkoputkentulehdusta peräkkäin ja parit antibioottikuurit ja niiden jälkeen en ole toipunut ennalleen, vaan aina vain väsyttää.

    Olin sitä ennen aika hyvässä kunnossa, kun olen mm. vuosia harrastanut liikuntaa, mutta sitähän ei psykiatri siis tiennyt, kun somatisaatiohäiriön keksi.

    Nyt odottelen hänen vastinettaan noista perusteluistani ja todistuksistani. Ehkäpä hän halusi auttaa minua, että saisin paremmin sen sairasloman, kun työssä käynti on niin raskasta.

    Äänestä

  • Mitä voisin tehdä kirjoitti:

    Teinpä niin, että lähetin tälle aika nuorelle psykiatrille todistuksen, jossa näkyy 10 vuoden ajalta, kuinka harvoin olen tk:ssa käynyt(yksityisellä sektorilla en ole käynyt).

    Psykiatrihan ei kysellyt elämästäni taaksepäin mitään kuin puolen vuoden ajalta, jolloin olen sairastanut voimakasta väsymystä. Toinen lääkäri epäilee KVO:ta. Puoli vuotta sitten minulla oli pari hankalaa keuhkoputkentulehdusta peräkkäin ja parit antibioottikuurit ja niiden jälkeen en ole toipunut ennalleen, vaan aina vain väsyttää.

    Olin sitä ennen aika hyvässä kunnossa, kun olen mm. vuosia harrastanut liikuntaa, mutta sitähän ei psykiatri siis tiennyt, kun somatisaatiohäiriön keksi.

    Nyt odottelen hänen vastinettaan noista perusteluistani ja todistuksistani. Ehkäpä hän halusi auttaa minua, että saisin paremmin sen sairasloman, kun työssä käynti on niin raskasta.

    että joudutaan "keksimään" sairaus jotta pääsee sairaslomalle. Ei niin saisi tehdä mutta minkäs teet jos se on ainoa keino. Esim. burn out -diagnoosilla ei Kelalta sairasrahaa heru. Pitää olla keksittynä jotakin muuta, vaikkapa juuri somatisaatiohäiriö.

    Äänestä

  • voi olla niin, kirjoitti:

    että joudutaan "keksimään" sairaus jotta pääsee sairaslomalle. Ei niin saisi tehdä mutta minkäs teet jos se on ainoa keino. Esim. burn out -diagnoosilla ei Kelalta sairasrahaa heru. Pitää olla keksittynä jotakin muuta, vaikkapa juuri somatisaatiohäiriö.

    Enpä tuota tiennytkään, että Kela myönnä sairaslomaa, jos lääkäri on sen todennut ja burn outkin on vielä aika lamauttava - käsittääkseni.

    Vai keksitään sitä diagnooseja, no ehkäpä tässäkin lääkäri halusi auttaa minua ja laittoi diagnoosin, jolla sairaslomaa heruu, mutta vaikea sitä on hyväksyä, kun ei se vain oireisiini sovi.

    Äänestä

  • Mitä voisin tehdä kirjoitti:

    Enpä tuota tiennytkään, että Kela myönnä sairaslomaa, jos lääkäri on sen todennut ja burn outkin on vielä aika lamauttava - käsittääkseni.

    Vai keksitään sitä diagnooseja, no ehkäpä tässäkin lääkäri halusi auttaa minua ja laittoi diagnoosin, jolla sairaslomaa heruu, mutta vaikea sitä on hyväksyä, kun ei se vain oireisiini sovi.

    Tämä on lainattu www.tukiasema.netin keskustelusivulta vuodelta 2005 eikä tilanne tietääkseni ole muuttunut:

    "Kela tosiaan vaatii että täytyy käyttää ykkösdiagnoosina esim masennusta ja työuupumus (Z73.0) ei saa olla ainoa diagnoosi. Tätä asiaa ei suuri osa lääkäreistä tiedä ja siksi joudun aika usein pyytämään uuden sva-todistuksen hakemista siltä lääkäriltä, joka on aloittanut sairausloman."

    Käsittääkseni sairaslomalle kyllä pääsee työuupumuksellakin, mutta sairaspäiväRAHAA ei sitten Kela myönnäkään. Ja kuinka moni meistä voi paria päivää tai viikkoa pidempään olla sairaslomalla ellei saa mistään rahaa ruokaan ja vuokraan.

    Sama juttu kauneusleikkauksissa. Sairaslomalle pääsee kyllä mutta rahaa ei heru jos on työkyvyttömänä täysin kosmeettisista syistä tehdyn leikkauksen vuoksi. Sen vielä jotenkin ymmärrän, mutta mielestäni työuupumus on kyllä ihan oikea sairaus ja sillä diagnoosilla pitäisi saada rauhassa sairastaa. On typerää, että lääkärit joutuvat säveltämään todistuksiin feikkidiagnooseja saadakseen potilaalle mahdollisuuden kotona toipumiseen.

    Äänestä

Somatisaatiohäiriö (psykosomaattiset oireet)
Lääkärikirja Duodecim
17.5.2006
Matti Huttunen, psykiatrian erikoislääkäri

* Oireet
* Itsehoito ja hoito

Somatisaatiohäiriö on diagnostisena nimikkeenä suhteellisen uusi käsite. Oirekuvana se kuitenkin on vanha, aikaisemmin siitä vain on käytetty eri nimikkeitä (mm. Briquetin oireyhtymä, joskus myös oirekuvaa on kutsuttu hysteriaksi).
Oireet

Somatisaatiohäiriössä henkilö on kärsinyt yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan lukuisista erilaisista ruumiillisista oireista. Oirekuvaan kuuluvat sekä erilaiset kipuoireet, erilaiset vatsan toimintaan liittyvät oireet, sukupuolinen toimintahäiriö ja yksi tai useampi johonkin neurologiseen sairauteen viittaava oire. Perusteellisista tutkimuksista huolimatta vaihtelevat oireet eivät ole selitettävissä minkään ruumiillisen sairauden perusteella.

Somatisaatiohäiriö on suhteellisen yleinen häiriö, ainakin noin 1 % aikuisista naisista kärsiin tästä häiriöstä. Miehillä häiriö on selvästi harvinaisempi. Oireiden pitkäaikaisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi potilaat käyttävät suhteellisesti ottaen huomattavasti suuremman osan terveyskeskusten erilaisista palveluista.

Somatiosaatiohäiriön syitä ei tunneta. Häiriö aiheuttaa luonnollisesti huomattavaa kärsimystä ja toimintakyvyn alenemista.

Häiriön hoidon kannalta on olennaista ymmärtää, että siitä kärsivä henkilö ei teeskentele oireita eivätkä oireet ole luonteeltaan tahdonalaisia.
Itsehoito ja hoito

Häiriöstä kärsivä hakeutuu yleensä aina itse hoitoon pelätessään oireiden taustalla olevia sairauksia.

Hyvä hoitosuhde samaan ja oireiden luonnetta ymmärtävään lääkäriin vähentää olennaisesti häiriön aiheuttamaan kärsimystä sekä tutkimuksista ja hoidosta aiheutuvia kuluja.


http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00490&p_haku=Somatisaatioh%E4iri%F6%20(psykosomaattiset%20oireet)

Äänestä
  • Ihan hyvä, kun tuon kopsasit tänne, mutta monta kertaa kun olen sen jo lukenut, niin ei vain käy oireisiini. Jo tuo tökkii, että vähintään 2 vuotta oireiden kesto.

    Aina sitä oppii uusia asioita, kuten sekin, että Kela ei välttis hyväksy lääkärin kirjoittamaa sairaslomaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mitä voin tehdä? kirjoitti:

Hei!

Kävin lääkärillä, joka 45 minuuttia kanssani juteltuaan kirjoitti lääkärinlausunnon ja laittoi diagnoosin: somatisaatiohäiriö. Se ei kertakaikkiaan pidä kohdallani paikkaansa, sillä siinähän potilas menee lääkärille aina uuden oireensa kanssa ja vaatii tutkimuksia luullen, että hänellä on joku vakava sairaus ja minä taas käyn harvoin lääkärissä, enkä menekään, ennen kuin on pakko ja syyt ovat aina nämä samat entiset, jotka välillä pahenevat ja on vaihdettu esim. migreenilääkettä. Tutkimuksia en pyydä koskaan, mutta lääkärit vain joskus laittavat tutkimuksiin, jos esim. tulee paljon verta ummetuksen vuoksi.

Minulla on diagnosoitu 20 vuoden aikana useampia vaivoja, kuten mm. migreeni,allergioita, suolistovaivoja sekä loukkaantumisen vuoksi nivelrikko. Psyykkisen puolen diagnoosia ei ole ollut.

Mitä voin tehdä, että saan lääkärin muuttamaan diagnoosin? Miten ihmeessä hän voi sellaista edes kirjoittaa, kun minulla ei ole kuin murto-osa tuohon diagnoosiin liittyvistä oireista ja esim. ei ollenkaan pseudoneurologisia oireita?

Kiitokset kauniit vastauksista.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu