Että selvinpäin oleminen on todellakin mahdollisuus, eikä uhraus!!!
Olen ollut sevänä vasta 2kk. En tiedä, minkä valaistuksen tänään herätessäni sain, mutta olo oli onnellinen ja vapautunut. Olo on, kuin vasta rakastuneella...;) Ehkä vasta nyt alan rakastamaan elämää ja nään asiat eri valossa, kirkkaammin ja selvemmin. Oikeesti teki mieli mennä huutaan parvekkeelle, että RAKASTAN ELÄMÄÄ!!! Toinen vaihtoehto on se, että olen pimahtamassa, mutta jos se tuntuu näin hyvältä, niin on se sen arvoista!
Rakastakaa ittejänne ja toisianne, sillä kaikki ongelmat käännetään voitoksi!
Oikeesti sellanen olo, et onnenkyyneleet valuu poskella ja tosi huojentunut olo. (ja, sekin vielä: Olen mies ja ennen tälläista en olisi kehdannut millään tavoin tulkita.)
WOU! Vaikka tänään kuolisin, niin kuolisin ainakin onnellisena tietäen, että olin lähellä elämäntarkoituksen lähdettä. Alan varmaan myös uskomaan, että oli tarkoituksenmukaista tulla alkoholistiksi, jotta löytäisi tämän tien jota en todennäköisesti koskaan olisi kohtuukäyttäjänä löytänyt. =)
Jos pystyisin antaan tän fiiliksen, mikä nyt on jollekkin juovalle, niin olisin aivan varma, että se juominen loppuisi siihen. Tai, jollekkin, joka pitää juomattomuuttaan uhrauksena, niin varmasti näkisi sen mahdollisuutena.
Hitusen sitä fiilistä voin näin tekstin välityksellä antaa, mutta kyllä se kannattaa itse kokea!!!
Haluaisin halata kaikkia ja sulkea eksyneet syliini... Taidan, muuten oikeesti olla pimahtanut, vai miksi näen itseni peilistä vaaleanpunaisena virtahepona olohuoneessa.;)(vitsi!), mutta toi aiempi teksti kaikkea muuta, kuin vitsiä!!!
Ei onni ole kaukana, se on teidän sisällänne. Teidän täytyy vaan uskaltaa päästää se ulos!
Olen ollut sevänä vasta 2kk. En tiedä, minkä valaistuksen tänään herätessäni sain, mutta olo oli onnellinen ja vapautunut. Olo on, kuin vasta rakastuneella...;) Ehkä vasta nyt alan rakastamaan elämää ja nään asiat eri valossa, kirkkaammin ja selvemmin. Oikeesti teki mieli mennä huutaan parvekkeelle, että RAKASTAN ELÄMÄÄ!!! Toinen vaihtoehto on se, että olen pimahtamassa, mutta jos se tuntuu näin hyvältä, niin on se sen arvoista!
Rakastakaa ittejänne ja toisianne, sillä kaikki ongelmat käännetään voitoksi!
Oikeesti sellanen olo, et onnenkyyneleet valuu poskella ja tosi huojentunut olo. (ja, sekin vielä: Olen mies ja ennen tälläista en olisi kehdannut millään tavoin tulkita.)
WOU! Vaikka tänään kuolisin, niin kuolisin ainakin onnellisena tietäen, että olin lähellä elämäntarkoituksen lähdettä. Alan varmaan myös uskomaan, että oli tarkoituksenmukaista tulla alkoholistiksi, jotta löytäisi tämän tien jota en todennäköisesti koskaan olisi kohtuukäyttäjänä löytänyt. =)
Jos pystyisin antaan tän fiiliksen, mikä nyt on jollekkin juovalle, niin olisin aivan varma, että se juominen loppuisi siihen. Tai, jollekkin, joka pitää juomattomuuttaan uhrauksena, niin varmasti näkisi sen mahdollisuutena.
Hitusen sitä fiilistä voin näin tekstin välityksellä antaa, mutta kyllä se kannattaa itse kokea!!!
Haluaisin halata kaikkia ja sulkea eksyneet syliini... Taidan, muuten oikeesti olla pimahtanut, vai miksi näen itseni peilistä vaaleanpunaisena virtahepona olohuoneessa.;)(vitsi!), mutta toi aiempi teksti kaikkea muuta, kuin vitsiä!!!
Ei onni ole kaukana, se on teidän sisällänne. Teidän täytyy vaan uskaltaa päästää se ulos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä olet onnistunut tekemään elämässäsi ratkaisun, jota ei varmaan moni alkoholisti pysty tekemään. Ei myöskään siskoni pystynyt. Hänen elämänkaarensa tuli tien päähän eilen aamuyöllä . Hänen on nyt hyvä olla enkelinä taivaassa, ilman huolia raha-asioista ja toimeentulosta.
Olen katkera ja vihainen meidän terveydenhuolto järjestelmälle.joka väärin kotelee alkoholisteja ja masentuneita ihmisiä. Yritimme monta kertaa saada siskoani pakkohoitoon itsetuhoisiin ajatuksiin ja yrityksiin vedoten, mutta turhaa kaikki. Veimme siskoani terveyskeskuksee, kunhän humalassa oli ottanut unilääkkeitä ja kun hän osastolla nukkui humalansa pois, hän seuraavana aamuna lääkärille osasi näytellä, ettei hänellä ole mitään ongelmia ja vältti pakkohoitoon joutumisen. Näin kävi useasti viimeisen 2,5 vuoden aikana. Säästyipähän terveydenhuollolta sekin raha joka olisi mennyt siskoni mielnterveyden ja alkoholiongelman hoitoon.
Nyt me omaiset tunnemme suurta tuskaa ja ikävää menetettyämme meille rakkaan ihmisen. Ikua itkun perään. En tiedä miten tästä selviän!!!
Suruusi! Jotenkin tuntuu väärältä olla onnellinen, kun tälläistä tapahtuu. Siskosi valinta oli hänen oma valintansa. Harmillista, ettei hän löytänyt rakastettavaa elämää, jota vaalia ja jatkaa omalla kohdallaan. Tieto siitä, että nyt hänen sielunsa on vapaa, eikä enää vankina raunioituneessa ihmisruumiissa, on kuitenkin parempi hänelle ja läheisille, kun ei tarvitse enää olla huolissaan, mitä ja koska seuraavaksi tapahtuu. Kaikki me täältä jokus lähdemme, mutta reitti ja matkan pituus vaihtelee. Vaikka nyt tuntuu pahalta ja olo on katkera, niin tulet kyllä huomaamaan, että kaikella on tarkoitus. Anna siskollesi anteeksi, äläkä missään tapauksessa syyllistä itseäsi tapahtuneesta. Näissäkin asioissa vertaistuki on hyväksi, jaettu suru on kevyempi kantaa ja käsitellä.
Toivon sinulle paljon voimia ja vilpittömästi otan osaa suruusi. T.Aloittaja.
Kuvailemasi olotila on tosiaan mahdollisuus moneenkin asiaan.
Olen huomannut, että raitistumiseen liittyy useita paradokseja.
Yksi niistä on se kun tajuaa, että nyt tosiaankin voin itse päättää juonko tänään vai en. Ennenhän itsellä ei ollut mitään jakoa, vaan oli juotava silloin kun alkoholia oli.
Eli juova alkoholisti kuvittelee raitistumisen vuoksi menettävänsä oikeutensa päättää omasta juomisestaan. Tosiasiassa juoppo ei juomingeistaan itse päätä, vaan se on viina joka vie.
Tuo olotila on mahdollisuus myös sen takia, että nyt tajuat miten tärkeätä on aloittaa itsensä kehittäminen. Raittiin alkoholistin täytyy tehdä töitä raittiutensa eteen, muutoin jokin tapahtuma, suru tai sairastuminen saattaa aiheuttaa paluun siihen helvettiin josta jo oli nousemassa.
Vaikka itse en AA:ssa käy, suosittelen silti AA:n käyttämää 12-askeleen ohjelmaa (soveltuvin osin) jokaiselle raitistuneelle.
Niin ja positiivista asennetta, jota koko viestisi oikein huokui. Tsemppiä.
Kuin ihmeen kaupalla tein tuon 12 askeleen toteutumisen, ennen kuin tiesin niistä. Jotenkin tuntui oudolta lukea ne ensimmäistä kertaa, kun oli jo toiminut niiden mukaan. Liekö, sitten jotain johdatusta. Tässä on todella pienessä ajassa tapahtunut niin paljon, ettei pieni pää meinaa mukana pysyä, vaikka siellä ne muutokset nimenomaan tapahtuu.
Nyt oikeesti ymmärsin, etten tarvitse viinaa, elääkseni elämääni. Outoa, että tässä kävi näin.
Olen todella kiitollinen eräälle ihmiselle, kenelle avasin elämäni salatut lokerot, ja samalla haluaisin kiittää myös kaikkia joilta olen saanut kannustavia, pohdittavia ja ymmärtäviä johdatuksia, jotka ovat johtaneet omiin oivalluksiin. Ja nyt ymmärrän olla myös kiitollinen elämälle ja itselleni, niiden vihdoinkin tutustuessa toisiinsa.
Taidat tietää tunteen, jolla tämän ketjun avasin.
Varjele sinäkin sitä tunnetta ja anna sitä muille, sillä sitä varmaan moni tarvitsee.
Etippä käsiis kirja nimeltä Havahtuminen. Kirj. Anthony de Mello.