Mikä omistamasi AC/DC albumi on ollut ahkerimmassa soitossa? Entä mikä vähiten ja miksi?
Eniten:
-Razors edge, hyviä biisejä (Thunder, Fire your guns, Are you ready..), mahtavat soundit.
Vähiten:
-Dirty deeds, ränttätänttää aneemisilla soundeilla, liian blues voittoinen, ei yhtään kunnon hardrock biisiä
Eniten:
-Razors edge, hyviä biisejä (Thunder, Fire your guns, Are you ready..), mahtavat soundit.
Vähiten:
-Dirty deeds, ränttätänttää aneemisilla soundeilla, liian blues voittoinen, ei yhtään kunnon hardrock biisiä
Vastaukset 15
Vanhimmat
eniten: RAZORS EDGE
vähiten:FLICK of the SWITCH, ihan paska
Blow up your Video , ahistavaa
Vähiten soitettuja levyt on kaikki Flick Of The Switchin jälkeiset levyt.
Fly On The Wall - Liian raskaat soundit, liikaa kaikua
Razors Edge, Ballbreaker ja Stiff Upper Lip - tylsiä levyjä kokonaisuudessaan. Hittipiisejä löytyy, mutta muut tasapaksuja täytepiisejä...
Eniten soitettuja:
Let There Be Rock - aivan mahtava draivi KOKO levyllä ,helmiä ; Dog Eat Dog, Bad Boy Boogie, Go Down ym.
Powerage , High Voltage, Highway To Hell, Back In Black ja kyllä DDDDCheapillakin on mahtavia helmiä kuten Problem Child, Ride on, DDDDC ja liveversio Rockerista.
Kyllä eniten on tainnu pyöriä Bonin aikainen tuotanto, eritoten Let there be rock ja Powerage jonka nostaisin jopa AC/DC:n parhaimmaksi albumiksi, ainakin tänään ;-) Myös Back in black on kestänyt kuuntelua ja toimii aina. Myös uusin SUL on pyöri soittimessa tiuhaan vuosituhannen alun. Vähiten olen kuunnellut Fly on the wallia ja The razors edgeä. FOTW:lla paskat soundit, kaiku häiritsee ja varsinkin laulu hukkuu muun "metelin"! sekaan. Muutamissa biiseissä olisi ollut jopa ainestakin. Vähän samat oireet vaivaa Blow up your video- albumia, muutama hyvä veto mutta soundit huonot! Tosi vähän on myös tullut kuunneltua Bonfire boxin Let there be rock movien soundtrackiä eli tuota Pariisin ´79 keikkaa; huonot jopa hieman epävireiset soundit ja Bonin laulu väsynyttä..
Mutta helvetisti oon kyllä kuunnellu AC/DC:tä. Uskallan melkein sanoa että enemmän kuin kukaan muu tällä foorumilla!
Fly On The Wallin kaikki kappaleet on pelkkää kärpäsen surinaa. Kaikuu aivan liikaa.
Olen vieläkin enemmän kuunnellut AC/DC:tä!
Aloitin kuuntelun vuonna 1977, silloin kun sinä vielä paskoit housuihisi!
MINÄ olen kuunnellut enemmän.
No, en ala kinastelemaan mutta sen tiedän etten sentään enää 7v paskonut housuihini ;-) Tosin AC/DC:tä olin jo tuolloin kuullut. Hyllystä löytyy koko AC/DC:n tuotanto (cd, vhs, dvd) Aussi- painoksia myöten, osa myös vinyyleinä, kymmeniä sinkkuja, harvinaisempaa video/dvd matskua useita kymmeniä tunteja sekä audiona useita kymmeniä cd- levyjä. Lisäksi bändi on tullut nähtyä useita kertoja livenä sekä tavattu keikan jälkeenkin. Että semmosta!
Eniten:
Kaikki Bon Scottin aikaiset letut.
Vähiten:
Kaikki Bon Scottin jälkeiset letut.
Erityisesti Blow Up Your Video.
AC/DC:n toinen levy eli T.N.T on mieleeni. Monet kappaleet ovat muillakin levyllä, mutta tykkään kuunnella "oikeita levyjä".
"T.N.T."
"It's A Long Way To The Top (If You Wanna Rock 'n' Roll)"
"The Jack
"High Voltage"
Ei huonoja biisejä nuo.
http://fi.wikipedia.org/wiki/T.N.T.
Eniten:
Aussit TNT ja DDDDC, Let there be rock, Powerage
Helvetin hyvää alkukantaista AC/DC:tä!
Vähiten:
The razors edge
Kaupallisin, liian viimeistelty/hiottu, suurin osa huonoja biisejä ja kaiken kruunaa tämä kalju läskipää rummuissa!
Vähiten olen kuunnellut varmaankin Flickiä ja Ballbreakeria. Ei ne huonoja ole. Mutta onhan ne aika sieluttomia Let There Be Rockiin verrattuna.
Kaikenkaikkiaan Brianin aikaisista vain Back In Black soi jatkuvasti.
Mä olen monen muun kanssa samaa mieltä, että Bonin tuotanto soi enemmän ja on siis parempaa.Jonkin tietyn levyn mainitseminen ei ole hyvä idea, sillä fiiliksen mukaan tulee pidettyä joskus esim. Let there be rock:sta (tyyli pelkistettyä rockia) ja joskus taas Highway to Hell:stä (jonkin verran tuotetumpaa tuotantoa). Tietysti Back in Black on kova, mutta aika monelta jäi sanomatta For those about to rock. Mielestäni tämä pitää vielä lukea huippulevyksi. Näiden nälkeen Stiff Upper Lipp on seuraava kohtalainen levy muutaman hyvän kipaleen takia
Unohtui sanoa, että Who Made Who on aika mitäänsanomaton levy.
Fly On the Wall on oikeastaan aika täynnä hyviä riffejä. Sink the Pink, Fly On the Wall, Hell or High Wate, näiden riffit voisi olla millä tahansa levyllä. Stadionrockia. Kaikusaundi on tosin todella ärsyttävä ja laulusta ei saa mitään selvää. Bonin laulamana olisi hyviä biisejä.
KUUNNELLUT HIGHWAY TO HELL LEVYÄ. VÄHITEN ON OLLUT KÄYTÖSSÄ BALLBREAKER.
Flick of the switch. Tenavana ostin, yritin taas kerran kuunnella ja ei kerpele, ei vaan mene läpi. Surkeita biisejä paskoilla saundeilla.