Olen huomannut että aika ajoin tälle palstalle tulee ketjuja kun joitain tökkii kaiken maailman asiat suurissa perheissä.Siis ULKOPUOLISIA tökkii meidän suurperheellisten asiat.
Miksi näin?Mitä te ei-suurperheelliset luulette meistä?Miten te luulette meidän asuvan?Käyttävän rahaa?Usein sitä lukee "rivien välistä" että joko ollaan katkeria kun ei olla uskallettu ottaa sitä askelta suurperheelliseksi,tai ei olla saatu montaa lasta.Noh,jälkimmäinen vaihtoehto ei ole meidän ihmistem päätettävissä.
Laittakaa kommenttia....myös suurperheelliset laittakaa kommenttia että mitä mieltä te olette mikä meidän elämäntyylissämme muita ärsyttää.
Miksi näin?Mitä te ei-suurperheelliset luulette meistä?Miten te luulette meidän asuvan?Käyttävän rahaa?Usein sitä lukee "rivien välistä" että joko ollaan katkeria kun ei olla uskallettu ottaa sitä askelta suurperheelliseksi,tai ei olla saatu montaa lasta.Noh,jälkimmäinen vaihtoehto ei ole meidän ihmistem päätettävissä.
Laittakaa kommenttia....myös suurperheelliset laittakaa kommenttia että mitä mieltä te olette mikä meidän elämäntyylissämme muita ärsyttää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on todella täällä havaittavissa monasti tuo piikittely ja kiusaaminen jne isomman sakin johdosta kuten tuossa pari riviä alempanakin..
Kun taas joku ihminen tutustuu esim minuun ja lasten määrä ei käy heti ilmi niin ovat aina kovin yllättyneitä kun niitä on monta. Monasti kummastus liittyy siihen, ettei elämä ole vain lapsia ja energiaa riittää muuhunkin. Harva sanoo suoraan mitään, mutta kysymysten kautta se juoni tulee esiin. Lopulta siis on kyse siitä, että oikeastaan nostetaan hattua koko asialle!
Yksi isä vertaili taannoin eroa heidän monilapsisen ja veljensä yksilapsisen perheen välillä. Esim lomakäytäntö vaihteli paljon; toiset meni aina ulkomaille eli vei rahat muualle ja iso sakki lomaili kotomaassa jättäen rahat tänne. Isompi porukka osti ruokansa kaupasta ja teki sen itse, toiset ostivat eineksiä ja ihmetutteita joiden alkuperä jossain keskieuroopassa. Palvelujen käytössä pikkusakki voitti ihan rahan määrän takia, eroa oli kyllä siinä mitä ostettiin eli ostettiinko suoraan työllistävä palvelu vai välillinen. Lopputulos kuitenkin oli että koska perheillä oli suunnilleen samat tulot niin iso perhe jätti niistä läes kaiken kotimaahan ja toiset kantoivat muualle paljon eri reittejä. Jopa talo oli toisilla ostettu naapurimaasta ja toiset teetti sen kotimaisin voimin.. Tämä vain siksi, että jos lapsilisiä nyt joku oikeasti kadehtii niin voi olla, että ei ole syytä kun muuten varoja käytetään toisin.
Kateus voittaa kiiman? Tässä yhteydessä se sanonta pitänee paikaansa?
Olisiko se suurperheiden itseriitoisuus se ongelman ydin. Suurperheet touhuavat omien juttujensa kanssa ja vanhemmat ovat aika kiinni perheessään. Perheen ulkopuoliset sosiaaliset suhteet jäävät pakosta vähemmälle. Ison perheen useat sisarukset antavat lapsillekin sellaisen selustavoiman ja yhteenkuuluvuuden tunteen, etteivät ole riippuvaisia vain kavereista ja perheen yhteiset menot ja tekemiset voittavat kavereiden kanssa olemisen. Usein ihmiset tuntevat olonsa vähän epävarmoiksi kun jollakin on takana iso porukka, joka ilman ehtoja pitää omansa puolta. Kiukkua ja katkeruutta syntyy helposti ulkopuolisuuden tunteesta, mikä on aika tavallista niille, jotka kuulu suurperheeseen, mutta ovat jotenkin niiden kanssa tekemisissä.
Ja ehkä sellanen "ollaan kaikki tässä yhdessä"-ajatuskin on normaalia suuressa perheessä.Itse viiden lapsen äitinä olen huomannut että perheen kasvaessa meillä on tiivistynyt mieheni kanssa se yhteenkuuluvuuden tunne tosi tiukaksi ja tärkeeksi.Meillä on niinku perheyritys,jonka ei anneta mennä konkkaan vaikka mikä olisi.Lapsillekin oma perhe on todella tärkee...joka ei suinkaan ole joka perheessä itsestään selvää tänä päivänä.Ja fakta on että mua ei ainaka kauheesti kiinnosta muiden perheiden asiat ku omassa on kyllä sitä touhua ja tohinaa tarpeeksi.
Siis se että nyky-yhteiskunnassa on suurperheitä. ennenhän niitä oli enemmän. Nykyään ihmiset venyttävät lasten saantia opiskeluiden ja työelämän vuoksi sinne kolmenkympin paremmalle puolelle. Eikä silloin enää onnistu enää tuo suurperheen hankkiminen. Toisaalta kun muksuja hankkii vanhempana, alkaa tuo mukavuudenhalu tupata päälle. Kyllä se on vaan kivaa matkustella ja törsätä rahaa uusiin autoihin yms. Itsellä yksi lapsi ja toinen tulossa. Lapsiluku jäänee siihen. suurperhettä meistä ei tule enää iänkään puolesta. Mutta ei ole kyllä haluakaan. Ollaan ehkä sitten niin mukavuudenhaluisia että halutaan matkustella perheenä ja muutenkin harrastaa ja tehdä ilman rahahuolia. Jos toinen jää pidemmäksi aikaa töistä pois, ei onnistu meidän elämäntapa. Myöskään suuren lapsilauman kanssa ei tule mitään.
Mutta rehellisesti sanottu, eivät minua suurperheet millään tavalla ärsytä. usein ihailen teidän jaksamistanne, mutta kyllä varamasti saatte lapsistanne elämäänne suuren rikkauden. Onneksi meitä on erilaisia :-) Mutta tunnutte kyllä kiinnostavan ei-suurperheellisiä, mutta eikös kaikki vähän valtavirrasta poikkeava kiinnosta...
Hyvää jatkoa teille kaikille oli niitä lapsia 0 tai sittenn enemmän.
t: äiti (joka on todellisesta keskiverto perheestä; kohta kaksi lasta, mies, koira, farmariauto ja omakotitalo ;-))
Luulenpa että yksi syy suurien perheiden ärsyttävyyteen on se, että aina tuoda esiin sitä kuinka monta lasta on - näin ainakin minun lähipiirissäni. Ihan kuin ei muuta kehuskeltavaa elämässä olisi. Muistellaan synnytyksiä ja jyrätään kaikki yhden tai kahden lapsen äidit lyttyyn - he kun eivät mitään mistään tiedä :o(
Ehkä sitä toivoisi vähän enemmän avarakatseisuutta suurten perheiden vanhemmilta, etenkin äideiltä. Ei se, että ei ole perässä montaa lasta tarkoita sitä, että etteikö lastenhoito sujuisi tai muuta.
Kaikella ystävällisyydellä
He asuvat isossa omakotitalossa, lapset ovat jo vähän vanhempia. Minä suhtaudun neutraalisti heihin, ovat kuin mitkä tahansa naapurit. Perheen äitiä harvoin pihalla näkee, korkeintaan ripustamassa pyykkiä. Lapset/ nuoret ovat kuin keitä tahansa lapsia /nuoria.
Hatunnosto suurperheille, äidit ovat suurperheen kantava voima. Itse en haluaisi suurperhettä. Syy on aika yksinkertainen: haluan tehtä ajatustyötä, en pelkästään hoitaa kotia ja lapsia.
minä köyhän suurperheen kolmanneksi vanhin 19vuotias tyttönen. Aina meitä koulussa yläasteelle saakka on kiusattu ja morkattu ku on paljo lapsia ja talo sekaisin. Meitä on vihattu automaattisesti vaikka mitään ei kellekkään olla tehty. Köyhiäkin ollaan, varaa ei mihinkään, perhe elää vähintään nelinkertaisesti köyhyysrajan alapuolella (10lasta), talo on vanha, maalit rapistuneet, sohvat riekaleina, kaikki vanhaa ja joutas kaatikselle. Minä ja isoveljeni asutaan jo omillamme, minulla kaunis koti poikaystäväni kanssa. Miks meitä niin vihattiin.. Ollaan ihan tavallisia, rahaa ei vaan ole..
Kymmenlapsinen perhe tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
juopoissa ja huumeveikoissa.Niissä silmä oikein lepää.Isotperheet ovat suomen tuho.
miten suurperheet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.
Nämä äitithän tekevät todella tärkeää työtä kasvattaessaan lisää ja paljon veronmaksajia...
Kyllä ajatellaan kuin politikot eli ei huomista pidemmälle...
Niin, ja miettikääpä, mitä se tulisi yhteiskunnalle maksamaan jos äiti veisi nuo kaikki hoitoikäset päiväkotiin hoitoon??? Jäisköhän kuitenkin miinukselle jos äiti vaik tienaisikin jotain,jos vaikka hoitoikäisiä olisi 5 lasta?? Yhteiskunnalle tulisi kalliiksi hoitaa nuo lapset....niinpä niitä hoidetaankin kotona....säästetään yhteiskuntaa....:)
Juuri tuo ihmetyttää, että suurperhe katsoo tuottavansa tuloa yhteiskunnalle sen verran, mitä yhteiskunta teoreettisesti päivähoitokuluissa säästää äidin syrjäytyessä työelämästä. Tällä tavoin laskien perhe tuottaa yhteiskunnalle sitä enemmän, mitä enemmän haarovälin hedelmiä on perheeseen annettu tupsahtaa. Tosiasiassa jokaisesta ipanasta maksetut tukiaiset ja jokaisen ipanan nauttimat julkiset palvelut verottavat yhteiskunnan varoja. Suurperhe tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Siitä, että suurperheen lapset aikanaan olisivat veronmaksajia ei ole mitään takeita varsinkaan kun ottaa huomioon minkälaisen mallin he saavat kotonaan. Moni suku pirttifarmaa sukupolvesta toiseen.
lapset sen kalliimmaksi yhteiskunnalle tulee kuin, kenen vaan työttömän tai muuten vaan laiskan lapset. päinvastoin, suurperheitten lapset ovat tottuneet työntekoon jo pienestä pitäen. Moni tekee töitä koulunsa ohella ja maksaa siitä myös verot. Myös sinun eläkkeesi.
Jihuu! Mitä mielipiteitä taas palsta pullollaan, kun ei ole kerinnyt täällä pitkään aikaan vierailla ja syynä yllätys, yllätys ; pirttifarmailua olen harrastanut ja toisessa polvessa meidänkin suvussa jo mennään eli lapsenlapsi taapertaa jaloissa oman seitsikon jatkona.
Minua nyt suorastaan hykerryttää nämä mielipiteet, liekö näin perjantaina viikonlopun huumaa vai mitä kun ei ala ollenkaan suututtamaan.
Sain tuossa pirtin siivottua ja tässä puhtauden keskellä nämäkin mielipiteet(suoraan sieltä...) eivät hetkauta.
Itse olen vuosien myötä myös huomannut, että kun kertoo olevansa seitsämän lapsen äiti on usein ensireaktiona hiljaisuus, ja joskus on tullut ärhäkkätäkin kommenttia suuresta lapsiluvusta, miten jaksaa hoitaa isoa lapsilaumaa tai kuka ne loppujen lopuksi elättää jne.. samaa mitä tällä ja tuolla seuraavalla palstalla on luettavissa.
Itse olen ystävystynyt ja saanut ns. leikkikenttätuttuja yhden ja kahden lapsen äideistä ja isistä, on mukava vaihtaa mielipiteitä ja kuulumisia, miten arki sujuu vähän pienemmässäporukassa ja heitä varmaan kiinnostaa miten itse toimin porukkani kanssa, näin olen ymmärtänyt.
Apuna tietysti on kun suurperheen äiti tai isä ei ole liian kaikkitietävä tai viisas, vaan enemmänkin vertaisvanhempi. Oma elämäntapa tietysti on kenties itselle kaikkein mieluisin ja rakkain, mutta silti voi arvostaa jakunnioittaa myös muiden elämää ja valintoja.
Minusta on varsin mielenkiintoista kuunnella muiden ihmisten tarinoita heidän elämästään, se tuo vaihtelua minunkin elämään. Ulkoilun yhteydessä olenkin tutustunut liutaan ihmisiä, aina löytyy juttuseuraa,jos ei ala ronklaamaan, minulle kotiäidin työssä nämä jutustelut ovat elintärkeitä.
Isossa perheessä lapset ja nuoret oppivat (useinmiten) vastuullisiksi ja työtätekeviksi, koska rahaa on niukasti, omat taskurahat on ansaittava joko kotityöllä tai muulla palkkatyöllä.
Näin ollen väitteet suurperheiden ahneudesta ja kalleudesta ovat kyllä yksioikoisia mielipiteitä. MUutenkin asia on moniuloitteisempi kuin mitä täällä palstalla on annettu ymmärtää.
Meidänkin perheessä on tällä hetkellä neljä perheenjäsentä, jotka maksavat veroja yhteiskunnan kassaan, josta nämä koulutukset ja neuvola ym... maksut kerätään. Ja lisää on koko ajan kasvamassa, yleensä lapset jo 13v. kynnyksellä alkavat kysellä lisätienestien perään (kodin ulkopuolelle). Kaikille on hommaa järjestynyt, hyvin ovat työnsä hoitaneet.
Entäs koulut päiväkodit ym... lasten ja nuorten palvelut... kuinka paljon supistuksia olisi enemmän ilman suurperheiden lisää. Ei tyhjille luokille kannata järjestää opetusta, nevolapalvelutkin keskitetään vain suurimpiin yksiköihin, jos käyttäjäkunta rajusti laskee.
akateemikkojen lapset, joita ei osata kasvattaa. Olikin sitten vaikka ne klassiset kaksi perheessä. Tyttäreni luokalla on poika, jolle annetaan tämän tästä yksityis-, ja erityisopetusta ihan siitä syytä, että häntä ei paljoa koulun säännökset puristele.
Se se vasta kalliiksi tulee kun hommaillaan jo tarhaikäisille yksityishoitajia ryhmään. Eräs erityislastentarhanopettaja sanoi, että akateemiset tulevat ihan ruutuvihkon kanssa kirjaamaan ylös mitä tavallisimpia asioita lastenhoidossa. Maalaisjärkeä ei näissä perheissä ole ja lapsista tulee yhteistä omaisuutta tuhoavia villikkoja.
En yleistä, mutta kyllä ne rikkaankin gagarat voivat kalliiksi tulla. Parempi, että itsekkäät rahanahneet ihmiset jättävät lastenteon sellaisille, joilta löytyy aitoa rakkautta ja halua hoivata ja opastaa. Lapsia tehdään reilut kolmekymppisenä tavan vuoksi ja kuten joku täällä kirjoitteli, matkustellaan ulkomailla; saastutetaan ilmaa lentokoneiden polttoaineiden johdosta etc. Raha näyttelee pääosaa elämässä ja sillä ostetaan statusta. Toista se on aito meininki.
Älkää kadehtiko suurperheellisiä. Minä ainakin arvostan suuresti, että jollekin riittää se, että on kotiäiti vaikka koko ikänsä.
t. kolmen lapsen äiti
En tiedä viittasitko minun kirjoitukseeni oheisella kommentillasi:
"Lapsia tehdään reilut kolmekymppisenä tavan vuoksi ja kuten joku täällä kirjoitteli, matkustellaan ulkomailla; saastutetaan ilmaa lentokoneiden polttoaineiden johdosta etc. Raha näyttelee pääosaa elämässä ja sillä ostetaan statusta. Toista se on aito meininki."
Mutta vastaan joka tapauksessa eli vaikka meillä tykätäänkin matkustella ja nauttia mysö siitä että korkeasti koulutettuina saamme ihan mukavaa palkkaa, ei raha todellakaan ole elämässämme tärkein asia. lapsiamme (joita on kaksi) ei myöskään ole tehty minkään tavan vuoksi. Syynä korkeaan ikään on osittain se että haluttiin opinnot valmiiksi (mitä ne olivatkin jo 25v) ja osittain siitä, että lapsia ei aina tule ihan niin nopeasti ja helposti kaikille.
Mielestämme perheessä on "ihan aito meininki". Lapset ovat elämän keskipiste, vaikka töissä käydäänkin. Hyvät tulot mahdollistavat monia hauskoja asioita, eikä ainakaan vanhempien tarvitse tapella ja stressata laskuista. Joskus voi jopa ottaa palkatonta vapaata ja nauttia lasten kanssa olosta. Raha tai sen puute ei kerro mitään perheestä! Mukavuudenhalua on ehkä omalta osaltani se, että emme halua lisää lapsia, jotta voimme nauttia täysillä elämästä nykyisten kanssa. Mielestäni ei osoita suurta välittämistä lapsistaan jos tieten tahtoen ajaa perheen hankaliin oloihin. Ja tällä en toki tarkoita sitä että suurperheillä on asiat sen huonommin kuin pienemmilläkään. Molemmista löytyy niitä jotka ovat ajaneet itsensä todellisiin ongelmiin joko omasta syystä tai sitten siihen ei ole itse voinut vaikuttaa.
Voi kuule tulla halvemmaksi kuin moni muu. Oletetaan,että 10-lapsisessa perheessä kaikista kasvaisi vaikka kunnon kansalaisia. 2-lapsisessa lapsista tulisi vaikka alkoholisteja ja Heidän vamhempansa olisivat myös ihan rappiolla.
Ja oikeasti alkoholin takia suorasti tai epäsuorasti kustannukset ovat varmasti hirveitä!
Ei voi ajatella noin mustavalkoisesti asioita. Ja tosiaan kuinka moneen turhaan asiaan rahaa menee. Lapsissa on toivo, Heistä kuitenkin suurella todennäköisyydellä tulee tolokkuja veronmaksajia :-)