Mitä mieltä olette naiset, miks ei myös miehet, siitä että etsitään seuraa vaikka ollaan avioliitossa. Olen törmännyt muutamaan jotka ovat halunneet salaista seuraa" kylmään" liittoon. Minä en hyväksy tämmöistä. Liekö sitten vanhanaikainen. Koska jos alkaa suhteen ulkopuolelta kiinnostaa niin silloin on pielessä ja pahasti avioliitto. Silloin olisi keskustelun paikka kannattaako jatkaa. Nykyään mielestäni ei osata puhua asioista riittävästi, koski asia sitten mitä tahansa.Liian helpolla etsitään suhdetta muualta, että jos se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Vai kiihottaako salailu. Mitä mieltä olette.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei siitä seuraa,kuin itkua ja parkua ,kun seikkailee vieraissa majoissa ,kun aina on voittajia ja varsinkin häviäjiä.
Ukkomies rakastajana,simppeli homma, kumpikin saa mitä tahtoo, eli seksiä ja emme muuta haluakaan...
YYA-sopimus. Minulle riittää tämä,koska miehestä en riesaa halua.
Nainen 50
Tämä tälläinen vaan lisääntyy, ja kohta on masentuneiden pitkä jono vielä pitempi, sillä ihmsen muisti ja mieli on siitä kummallinen, että...
Mutta jokainen lempii tyylillään!
Eroni jälkeen minulla muutama suhde ukkomieheen.
Sopi silloin elämäntilanteeseeni hyvin.
Luulisi löytyvän vapaitakin miehiä jotka haluavat pelkän seksisuhteen
Hei..oletko ajatellut että tekemisiesi olisi hyvä sopia näiden kahden muunkin elämäntilanteeseen?Ymmärrän kyllä kantasi, mutta itsekkäältä se silti vaikuttaa. Vapaat miehet on parhaita;))
toista mieltä,kokemuksesta sanon.En suosi pettämistä mutta "mitä silmä ei näe-sitä sydän ei sure".
Itse olen tapaillut silloin tällöin varattuja ja olen saanut miellyttävää kohtelua,tuskimpa oma mies vuosikymmenien jälkeen olisi samaa antanut.Enkä tarkoita seksiä pelkästään,vaikka sekin on tietty toisien kans liittynyt kuvioihin.
Se paljolti riippuu,millainen itse olet,mitä viestität ja mitä haluat.Ketään en ole tilille vaatinut,toisten kans se on vaan jäänyt aikanaa hyvän ystävän tasolle sen kummemmin pohtimatta miksi...?
Eikä tarvitse kokoaikaiseksi riesaksi ottaa,vapaus molemmin puolin.
Enkä tunne olleeni paha,enkä vaaraksi liitoille.
Hmmmm....ole nyt sitten viisas?!
mistäs ain tiärät,et se vapaa on vapaa ? vai onks miäs ukkomiäs....
kertoo olevas just eronnu etc.
munki ystävätär oli kolme vuatta ihanan miähen kans....
mont kertaa ihmettelin,ku ei he koskaa ollu "armahaise" asunnol,lomillaka.
no,joo.sil miähel oliki perhe toises kaupunkis.
sa satu päättys surullisesti :(
mut seki o tosi-asia,et avioliiton kahleet o joskus
nii raskai,et kyl niit tarvitaa kolme kantamaa.
kuinkaha moni liitto pysyy kasas just kolmanne avul ?
pää-asia,ettei loukka kettää.
pst.mist löysikki näi vanha jutu ?
mää en ol sit toi b - ^^j^^
Erittäin itsekästä. Olen ollut aviovaimo jota on petetty, nykyisin ikuinen sinkku. Ukkomiehet kyllä pörräävät, mutta en ikinä koskaan mene mukaan touhuun josta aiheutuu suruua toiselle ihmiselle.
"kokeilin" muutamaa tämmöstä ukkomiestä, joiden vaimot ei "anna", ja kakat pöksyissä näillä miehilläkin oli, joten naiset ei kannata vaivaantua heidän ruikutuksiin.
sellaisen miehen joka valehtelee olevansa vapaa tai sellaisen naisen joka esiintyy toisena?
kastiin kaikki jotka valehtelee, valheella on lyhyet jäljet.
ihmisiä hyväkseen käyttävät.
Tosi aikuisella on vastuuntunto. Onnettomat haahuilevat paikkamassa olematonta itsetuntoaan.
Eihän ne nyt sokeita ole...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000023891274
...ajaa toisinaan ihmisen liikkeelle olipa hänellä kiinteä parisuhde tai ei. Mielestäni tilanteet ja tunnelmat saavat määrätä mitä tapahtuu, tunnelmat saavat kuljettaa. Miksi sitä kieltämään?
Riippuu sitten tietysti minkälaista seuraa
En minä ainakaan ole etsinyt seuraa, vaikee sanoo... Jokainen tyylillään.
Ihan kaveri asteella, niin, no, mitä täällä sit kaveri sana tarkoittaa? Oon kyl saanu ihan ystävänkin täällä, joka on samaa sukupuolta kanssani, ollaan tavattukki kerran, asutaanki aikas lähellä, olipa yllätys, maailma on aika pieni. Mukava henkilö olikin:))
täällä ei saa kehua ketään, se on kiellettyä.
enhän moista muistanukkaa. Noo, ei se mittää:))
parisuhdetta ja puolisoa kunnioittaa, ettei sellainen kaksoiselämä passaa. Joko tai.
Minusta vähän haiskahtaa siltä, että paljon on sellaista, ettei ongelmista parisuhteessa osata puhua, jätetään hautumaan ja paisumaan, kunnes on myöhäistä. Saati, että osattaisiin ennakolta ehkäistä ongelmien syntyä.
ja just vaa sitä mää tarkotinki !
mut simmone kolmas pyärä o joskus tarpeen.
ja se auttaa jaksamaa.
http://www.youtube.com/watch?v=xW40azTCvX8&feature=related
että auttaa jaksamaan, voi käydä päinvastoin.
Juice oli pirun hyvä sanoittaja. Suomalaista miestä usein kuulee syytettävän puhumattomuudesta. Puhumattomuus ei ainakaan auta oppimisessa tuntemaan toista. Yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, on kuunteleminen. Olisiko se sitten suomalaisen naisen "synti", kuuntelemattomuus. Jos toinen ei kuuntele, ei siinä puhuakkaan viitsi, turhaahan se on.
http://www.youtube.com/watch?v=_WLMMnDfw4Q
Se puheeksi ottaminen on hankalissa tilanteissa on äärettömän vaikeata. Hyvin helposti se menee toistensa syyttelemiseksi, kun tulisi ottaa puheeksi miten "tästä eteenpäin ja mitkä olis ne keinot".
Itte en ole parisuhteessa enkä ehkä osaa sanoa asiaani aivan oikein. Mutta, ei aina "tarvi tehdä aviorikosta", vaikka olisikin se kolmas pyörä. Joskus parisuhteen tunnetilat ovat kiemuraisia ja jo puhuminen ja toisen kuunteleminen tuo siihen omaan tilaan lohtua, kun "joku mua kuuntelee ja ymmärtää". Tästä saattaa olla apuakin omien solmujen aukomiseen ja selvittämiseen.
Nämä jutut on niin vaikeita etten minä ainakaan enää osaa sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Ajattelen nyt omaa avioliittoni aikoja ja lasteni isän menoja. Enpä ole hänelle niistä (enää) ollut katkera tai sytellyt mistään. Niin se elämä korjaa asioita.
Kyllä se niin on, että aina on kaks syyllistä, kun ei osata elää elämää ja myös kaks syytöntä, kun ei osata elää elämää. Sitten tulee niitä muita juttuja. Parisuhde on kaikenkaikkiaan melko vaikeata hoitaa täydellisesti, näin jälkikäteen ajatellen.
tällaisesta musiikista mutta Juro-Ukko "opetti" minulle, että lauluissa on myös sanat.
Hallikainen ei sano paljon mutta sanoo silti paljon.
http://www.youtube.com/watch?v=eGfKTkfMLVo
ihan oikeassa. Helppoahan se ei aina ole. Taitaa "peiliin katsominen" ja sieltä jotain näkeminen olla monelle vaikeaa ja niinhän vikakin on aina vain toisessa.
Juu, ajattelin sitä kolmatta pyörää äsken vain yhdessä mielessä. Jos kykenee pelkkään ystävyyteen vastakkaisen sukupuolen kanssa, ystävyys ymmärtäväisen ja viisaan ihmisen kanssa saattaa jopa auttaa omissa parisuhdeongelmissa. Siitä on ihan omakohtaistakin kokemusta.
Viisas nainen ja hyvä sanomaan asias,sul on ainakin yks lukija joka kumartaa maahan asti noin viisairen sanojen tähren.
Silloin kun elämä huitasee vastapalloon tunteet käy niin kuumina et siin ei oo järjen hiventäkää,vat välimatka antaa tilaa ajatella asiaa.
En nyt ehkä niin viisa, mutta on ollu aikaa ajatella.
Aika on se, joka antaa tilaa asioden selviämiseen. Siinä kohtaa, kun tilanne on "kuumimmillaan" kantsii tosiaankin ottaa etäisyyttä ja vasta tuonnenpana tehdä mitä pitääkin :) Kummasti ne "mahdottomat" selviää entistä ehommiksi. Myös ittelläkin, vaikka tilanne onkin toinen, monet asiat on nyt hyvin.
Tuo laulu koskettaa...
Olen henkilökohtaisesti elänyt noita tunteita, joita tuossa kuvataan. Miksi itkinkään, kun naapurissa jonkun lapsi nauroi? Kyllä, minä itkin. No, itku muuttui viimein iloksi 37-vuotiaana -olin niin kauan sitä odottanut- ja elin äitiyden huumassa kai ainakin kymmenen vuotta tuon jälkeen kyseenalaistamatta mitään valintojani... Minun olisi pitänyt erota jo lasten ollessa pieniä eikä vasta vuosi sitten... Ei ollut mitään pelastettavaa.
Ja voin sanoa, että minua itkettää ihan vietävästi, kun joku laulaa rakkaudesta.
En siitä syystä kuuntele moisia lauluja.
En muuten tietentahtoen hakisi vaikeuksia sekaantumalla ukkomiehiin. Olen senverran herkkä, ettei minusta olisi sellaiseen peliin. Pettymykset vapaiden kanssakin kirvelevät tosi paljon. Mutta mieluummin näin kuin ettei mikään koskettaisi...
kyllä itkusi. Ei se meilläkään ihan itsestään selvää ollut, pikkuveli tai -sisko sitten jäikin vain haaveeksi.
Tuntuu pahalta, puolestasi, jos olet joutunut vain pettymään miessuhteissasi. Toivon, että vielä tulisi joku, joka hyvittäisi pettymyksesi.
munt o ainaski auttanu ja auttaa.
enkä ol ainut,tunnen/tiärän muitaki.
emmää loukkaa kettää, omast miälestäni ainaska.
loukkaajaksi oliskaa,heinällä korkeintaan sivallat.
kiitti !
emmää enää muista ,laitinks mää et,se
kuuntelija voi olla myäs naine,kaukan tai lähel.
oma siskoki : )
Olen pari miestä kohdannut, jotka ovat koettaneet tuota "kylmää liittoaan" iskurepliikkinä. Ovat saaneet minut jostain syystä tuntemaan myötätuntoa heidän vaimojaan kohtaan eikä heitä itseään kohtaan. Tuskin ovat vaimojensa luvalla olleet liikkeellä. Tässä iässä kuulema mm. häpeä omien lasten edessä ja jakoon menevä omaisuus estää ratkaisut. Pettäminen on sitten muka pienempi paha.
Jotenka kilpailutus myös parisuhteissa suotava!
luonnollinen seuraus pitkän suhteen jälkeen.
Minä päästäisin hänet menemään jos en minä riitä juttukumppaniksi.
ellei lähtis.eipä silti,emmää ol ikinä käskenykkä lähtemää.
jos olis lähtemäs muual,ni milläs sitä estää ?
pitkäki suhre jaksaa iha hyvi,ku o joku,joka
valaisee synkän päivän...
luannollisesti se enimmäksee o se oma pualiso,
hyväne aika sentäs.
ja ellei se valaisija oo oma puoliso,valaisu voi tulla kaulimesta kun tähret leiskuu silmissä.