15-VUOTIAAN KOULUTYTÖN SURMA SUUTUTTI KOKO SUOMEN
Teksti: Pentti Eerikäinen
Ensin lehdissä oli vain pieni uutinen henkirikoksesta. Seuraavina päivinä
rävähtivät lööppeihin jättiotsikot muukalaisesta, joka oli surmannut nuoren
koulutytön. Otsikoista nousi esiin ensin tyrmistys, suru, viha, katkeruus.
Vieläkään ei oikein tajuta, mitä Tampereella tapahtui 10.11.1995. Sinä
perjantaina Tuuli Ikonen, 15, päätti lähteä koulun jälkeen Tampereen
Aitolahdesta Koskikeskukseen tapaamaan kavereitaan.
Tuuli ei ollut mitään jenginuoria tai asuntolähiöiden häiriköitä. Hän kuului
seurakuntanuoriin ja olisi seuraavana kesänä mennyt rippileirille isoseksi.
Koulussa Tuuli oli luokkansa huippuja, sillä keskiarvot olivat olleet reilusti
yli yhdeksän, eikä hänen vanhemmillaan ollut pelkoa tyttärensä joutumisesta
huonoille teille tai kaupungille yökausiksi jäämisestä.
Kello 19.40 Tuuli nousi kaverinsa kanssa bussiin, jolla lähti kohti kotiaan.
Kaveri jäi aikaisemmalle pysäkille kuin Tuuli. Sitä 15-vuotias tyttö ei tiennyt,
että hänen pari vuotta nuorempi sisarensa oli kulkenut vähän aikaisemmin samaa
reittiä kotiin päin.
Maalliseen kotiinsa Tuuli ei koskaan päässyt.
Aitovuorentiellä hänen kimppuunsa syöksyi tumma mies. Tuuli yritti rimpuilla
kaikin voimin vastaan, mutta hyökkääjä sai raahatuksi hänet tiensivuun. Hänellä
oli puukko ja hän löi. Monta kertaa. Mielipuolisesti. Harkitusti...
Tampere suri
Paikalle osui auto, jonka valokiiloihin puukkomies joutui. Hän säntäsi pakoon,
minkä vuoksi autoilija kiiruhti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Hälytys tapahtui nopeasti. Ambulanssi ja poliisi olivat pian paikalla, mutta
Tuulin elämää ei voitu enää pelastaa.
Poliisi lähti suurin joukoin takaa-ajoon. Tytön surmaaja ei saanut kadota yöhön.
Neljän tunnin jäljityksen aikana tuli yksi uhri lisää, kun takaa-ajava
poliisikoira syöksyi tietä ylittäessään auton alle ja kuoli.
Mies saatiin kiinni ja vietiin poliisin suojiin Tampereelle.
Seuraavan päivän lehtiin ehti pieni uutinen Tampereella tapahtuneesta
henkirikoksesta.
Isot otsikot räjähtivät ihmisten silmille vasta sunnuntaina ja maanantaina. Pian
ne muuttuivat nimiksi, osoitteiksi, luokkakaveriksi, ystäväksi, tuttavaksi.
Suruksi ja suuttumukseksi. Itkuksi ja ikäväksi.
Suru-uutinen tavoitti Tuulin vanhemmat pikkujoulujuhlasta.
Isänpäivä oli sunnuntaina. Tuulin pöydällä oli valmiiksi tehty isänpäivän
kortti. Se jäi antamatta. Jäljellä oli vain suuri suru. Kaikkein kovin, mikä
isää ja äitiä, sisarta ja veljeä voi koskaan kohdata.
Suru ja suuttumus levisi Tampereelle ja pian koko Suomeen.
Erityisen voimakkaasti se kosketti Tuulin koulua, jossa kuolema vieraili jo
toisen kerran kahden vuoden sisällä. Edellinenkin uhri oli nuori tyttö, jonka
häiriintynyt poika surmasi.
- Niin kaunis on maa, niin kirkas on taivas, lauloivat itkevät koulukaverit
Tuulin muistojuhlassa.
Kuin Kyllikki Saari... Tuuli Ikosen julma kohtalo takertui lehtien etusivuille
poikkeuksellisen tiukasti. Surmapaikasta tuli tamperelaisten vaelluskohde ja
hiljentymispaikka. Kynttilät paloivat lumihangessa viikkokausia Tuulin
rippikuvan vieressä.
Tampereella järjestettyyn hengelliseen muistojuhlaan kokoontui yli 5000 ihmistä.
Vanhempien mieliin palasi Suomen tunnetuin rikostapaus, Kyllikki Saaren surma.
Ihmiset muistavat Kyllikin rippikuvan ja surmayön, jolloin uskonnollismielinen
tyttö surmattiin kotimatkallaan.
Tänä aikana on poikkeuksellista, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset lähtevät
liikkeelle ilmaisemaan suuttumuksensa ja surunsa.
Tuulin vanhemmat tulivat avoimesti julkisuuteen. He näyttivät surunsa
julkisesti. He tuomitsivat teon ja tekijän. He kyselivät: - Miksi? Miksi? Miksi?
Silti he eivät halunneet lietsoa vihaa. Siksi he eivät vaatineet kostoa samalla
mitalla. - Tuulin hautajaiset olivat kauniit, sanoi Tuulin isä ajankohtaisen
kakkosen suorassa lähetyksessä.
- Tuulin on nyt hyvä olla. Lepää rauhassa lapseni.
Tuuli Ikosen siunaustilaisuudessa jokainen isä ja äiti tajusivat, millainen
onnettomuus Ulla ja Kari Ikosta oli kohdannut.
Abdikarir Osman Hussein
Tampereen poliisivankilassa lojui lavitsallaan Somalian kansalainen Abdikarir
Osman Hussein (26).
Hän oli autuaallisen tietämätön siitä, millaisen myrkyn oli Tampereelle ja koko
Suomelle kylvänyt.
Toisaalta kesti jonkun aikaa ennen kuin Suomi tiesi, millainen mustan marraskuun
mies tämä herra Hussein on: 19.11.1993 Abdikarir Osaman Hussein raiskasi
puukolla uhaten 13-vuotiaan tamperelaistytön!
Nyt Abdikarir Osman Husseinin epäillään surmanneen 15-vuotiaan Tuuli Ikosen.
Kaksi tyttöä, kaksi lasta, mutta yksi ja sama mies!
Silti tämä mies on itsekin isä. Hänellä on kaunis suomalainen vaimo ja kaksi
pientä lasta.
Suuri kysymys on tiedotusvälineissä ollut: miksi tätä somalia ei karkotettu
ensimmäisen rikoksen sovituksen jälkeen?
Häntä ei voitu karkottaa. Hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta. Hänellä
ei ollut pakolaisstatusta, vaan hän oli saanut oleskeluluvan ns.
humanitäärisistä syistä. Korkein hallinto-oikeus olisi luultavasti kumonnut
karkotuspäätöksen.
Suomeen herra Hussein saapui somalien suuressa aallossa Venäjän kautta.
Tammikuussa 1993 hän avioitui suomalaisnaisen kanssa. Ensimmäinen lapsi syntyi
samana vuonna.
Pariskunta asui Tampereen Hervannassa Y-säätiön omistamassa kolmen huoneen ja
keittiön käsittävässä huoneistossa. Työtä hänellä ei ollut, joten yhteiskunta
piti perheestä huolen.
13.tammikuuta 1994 Hussein tuomittiin 13-vuotiaan tytön väkisinmakaamisesta ja
lapseen kohdistuneesta haureudesta 2 vuoden ja 10 kuukauden mittaiseen
vankeusrangaistukseen.
Hän vapautui syksyllä 1995 ja surmasi kahden kuukauden kuluttua Tuuli Ikosen.
Kosto?
Tämän kirjoittaja on nähnyt Tuulista surmaamisen jälkeen otettuja kuvia. Ne
eivät ole kaunista katseltavaa.
Hussein on iskenyt tyttöä 10 kertaa, joista kaksi iskua on osunut sydämeen.
Myös Tuulin kasvoissa on ainakin yksi iskujälki. Pöyristyttävintä on, että
Tuulin korvia oli leikattu. Ne oli osittain irrotettu!
Somaliaa lähellä olevissa kulttuureissa tuollainen viittaa äärimmäiseen
nöyryyttämiseen ja kostoon. Turussa kahdesta raiskauksesta tuomittu Somalian
kansalainen selitti oikeudelle, että hänen maassaan veitsi voi olla mukana
rakastelussa jonkinlaisena miehisyyden symbolina, tunnusmerkkinä ja voiman
näyttäjänä.
Mitä Hussein kosti Tuuli Ikoselle?
Oliko tyttö torjunut somalin lähentely-yritykset? Oliko hän seurannut uhriaan jo
kauemmin, vai luuliko Hussein Tuulia toiseksi niistä tytöistä, joiden
tunnustuksen perusteella hänet tuomittiin raiskauksesta vuonna 1993?
Juttu käsiteltiin aikoinaan suljetuin ovin, joten sen asiakirjatkin ovat
salaisia.
Tuulin jutun kuulusteluissa mies on tiettävästi ollut hyvin niukkasanainen.
Tutkinta kohdistuu taustojen ja motiiviin selvittämiseen. Sillä on keskeinen
rikosoikeudellinen merkitys syytteen muotoilemisen kannalta, sillä murhalla tai
tapolla on erilaiset asteikot...
Laukaisiko surma rasismin?
Samoihin aikoihin Tuuli Ikosen surman kanssa selviteltiin Joensuussa skinheadien
ja amerikkalaisen koripalloilijan välisiä ristiriitoja. Tumma koripalloilija
pakeni kaupungista, jota hän syytti yhdysvaltalaisissa lehdissä rasistiseksi
paikaksi.
Tuulin surma innoitti suomalaisen ääriliikkeen mielenilmaisuun Tampereella, ja
lehdet olivat monta päivää täynnä pakolaisvastaisia kirjoituksia.
Somalit ja muut värilliset eivät uskaltautuneet enää kaupungille kuin suurissa
ryhmissä.
Viranomaiset huolestuivat asiasta. Oliko Suomi muuttumassa rasistiseksi maaksi,
jossa tavalliset kansalaisetkin jo vaativat pakolaisten lähettämistä sinne mistä
ovat tulleetkin?
Ajankohtaisessa kakkosessa järjestettiin suorana lähetyksenä teemailta
rasismista. Mukana oli mm. Tuuli Ikosen isä Kari Ikonen. Hän esiintyi
maltillisesti ja torjui ehdottomasti rasismin. Sen sijaan hän vaati kovempia
otteita täällä rikoksiin syyllistyneiden karkottamiseksi. Omassa elämässään hän
sanoi edelleen säilyttävänsä ystävänään ulkomaalaisen perhetutun.
Muuten keskustelu oli lillukanvarsien ravistelua.
Monet eivät pystyneet tunnustamaan, että Suomen pakolaispolitiikka on ollut
linjatonta ja tempoilevaa, kuten keskustelussa mukana ollut rikosylikomisario
Erkki Kanerva sanoi.
Suomi on ollut täysin valmistautumaton ottamaan vastaan pakolaisia erityisesti
Afrikan alueelta.
Kaikesta päätellen pakolaisvastaisuus on taas lisääntynyt. Jopa rasismi nostaa
päätään. Tilanne on herkkä, koska Suomi on päivä päivältä jakaantumassa yhä
selvemmin kahteen osaan. Niihin, joilla on työtä ja toimeentuloa sekä niihin,
jotka joutuvat elämään yhteiskunnan armopaloilla.
Kyse on laajemmista yhteiskunnallisista asioista. Yksi ulkomaalaisen tekemä
suomalaiseen kohdistunut vakava rikos saattaa laukaista arvaamattomia
patoutumia.
Teksti: Pentti Eerikäinen
Ensin lehdissä oli vain pieni uutinen henkirikoksesta. Seuraavina päivinä
rävähtivät lööppeihin jättiotsikot muukalaisesta, joka oli surmannut nuoren
koulutytön. Otsikoista nousi esiin ensin tyrmistys, suru, viha, katkeruus.
Vieläkään ei oikein tajuta, mitä Tampereella tapahtui 10.11.1995. Sinä
perjantaina Tuuli Ikonen, 15, päätti lähteä koulun jälkeen Tampereen
Aitolahdesta Koskikeskukseen tapaamaan kavereitaan.
Tuuli ei ollut mitään jenginuoria tai asuntolähiöiden häiriköitä. Hän kuului
seurakuntanuoriin ja olisi seuraavana kesänä mennyt rippileirille isoseksi.
Koulussa Tuuli oli luokkansa huippuja, sillä keskiarvot olivat olleet reilusti
yli yhdeksän, eikä hänen vanhemmillaan ollut pelkoa tyttärensä joutumisesta
huonoille teille tai kaupungille yökausiksi jäämisestä.
Kello 19.40 Tuuli nousi kaverinsa kanssa bussiin, jolla lähti kohti kotiaan.
Kaveri jäi aikaisemmalle pysäkille kuin Tuuli. Sitä 15-vuotias tyttö ei tiennyt,
että hänen pari vuotta nuorempi sisarensa oli kulkenut vähän aikaisemmin samaa
reittiä kotiin päin.
Maalliseen kotiinsa Tuuli ei koskaan päässyt.
Aitovuorentiellä hänen kimppuunsa syöksyi tumma mies. Tuuli yritti rimpuilla
kaikin voimin vastaan, mutta hyökkääjä sai raahatuksi hänet tiensivuun. Hänellä
oli puukko ja hän löi. Monta kertaa. Mielipuolisesti. Harkitusti...
Tampere suri
Paikalle osui auto, jonka valokiiloihin puukkomies joutui. Hän säntäsi pakoon,
minkä vuoksi autoilija kiiruhti katsomaan, mitä oli tapahtunut.
Hälytys tapahtui nopeasti. Ambulanssi ja poliisi olivat pian paikalla, mutta
Tuulin elämää ei voitu enää pelastaa.
Poliisi lähti suurin joukoin takaa-ajoon. Tytön surmaaja ei saanut kadota yöhön.
Neljän tunnin jäljityksen aikana tuli yksi uhri lisää, kun takaa-ajava
poliisikoira syöksyi tietä ylittäessään auton alle ja kuoli.
Mies saatiin kiinni ja vietiin poliisin suojiin Tampereelle.
Seuraavan päivän lehtiin ehti pieni uutinen Tampereella tapahtuneesta
henkirikoksesta.
Isot otsikot räjähtivät ihmisten silmille vasta sunnuntaina ja maanantaina. Pian
ne muuttuivat nimiksi, osoitteiksi, luokkakaveriksi, ystäväksi, tuttavaksi.
Suruksi ja suuttumukseksi. Itkuksi ja ikäväksi.
Suru-uutinen tavoitti Tuulin vanhemmat pikkujoulujuhlasta.
Isänpäivä oli sunnuntaina. Tuulin pöydällä oli valmiiksi tehty isänpäivän
kortti. Se jäi antamatta. Jäljellä oli vain suuri suru. Kaikkein kovin, mikä
isää ja äitiä, sisarta ja veljeä voi koskaan kohdata.
Suru ja suuttumus levisi Tampereelle ja pian koko Suomeen.
Erityisen voimakkaasti se kosketti Tuulin koulua, jossa kuolema vieraili jo
toisen kerran kahden vuoden sisällä. Edellinenkin uhri oli nuori tyttö, jonka
häiriintynyt poika surmasi.
- Niin kaunis on maa, niin kirkas on taivas, lauloivat itkevät koulukaverit
Tuulin muistojuhlassa.
Kuin Kyllikki Saari... Tuuli Ikosen julma kohtalo takertui lehtien etusivuille
poikkeuksellisen tiukasti. Surmapaikasta tuli tamperelaisten vaelluskohde ja
hiljentymispaikka. Kynttilät paloivat lumihangessa viikkokausia Tuulin
rippikuvan vieressä.
Tampereella järjestettyyn hengelliseen muistojuhlaan kokoontui yli 5000 ihmistä.
Vanhempien mieliin palasi Suomen tunnetuin rikostapaus, Kyllikki Saaren surma.
Ihmiset muistavat Kyllikin rippikuvan ja surmayön, jolloin uskonnollismielinen
tyttö surmattiin kotimatkallaan.
Tänä aikana on poikkeuksellista, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset lähtevät
liikkeelle ilmaisemaan suuttumuksensa ja surunsa.
Tuulin vanhemmat tulivat avoimesti julkisuuteen. He näyttivät surunsa
julkisesti. He tuomitsivat teon ja tekijän. He kyselivät: - Miksi? Miksi? Miksi?
Silti he eivät halunneet lietsoa vihaa. Siksi he eivät vaatineet kostoa samalla
mitalla. - Tuulin hautajaiset olivat kauniit, sanoi Tuulin isä ajankohtaisen
kakkosen suorassa lähetyksessä.
- Tuulin on nyt hyvä olla. Lepää rauhassa lapseni.
Tuuli Ikosen siunaustilaisuudessa jokainen isä ja äiti tajusivat, millainen
onnettomuus Ulla ja Kari Ikosta oli kohdannut.
Abdikarir Osman Hussein
Tampereen poliisivankilassa lojui lavitsallaan Somalian kansalainen Abdikarir
Osman Hussein (26).
Hän oli autuaallisen tietämätön siitä, millaisen myrkyn oli Tampereelle ja koko
Suomelle kylvänyt.
Toisaalta kesti jonkun aikaa ennen kuin Suomi tiesi, millainen mustan marraskuun
mies tämä herra Hussein on: 19.11.1993 Abdikarir Osaman Hussein raiskasi
puukolla uhaten 13-vuotiaan tamperelaistytön!
Nyt Abdikarir Osman Husseinin epäillään surmanneen 15-vuotiaan Tuuli Ikosen.
Kaksi tyttöä, kaksi lasta, mutta yksi ja sama mies!
Silti tämä mies on itsekin isä. Hänellä on kaunis suomalainen vaimo ja kaksi
pientä lasta.
Suuri kysymys on tiedotusvälineissä ollut: miksi tätä somalia ei karkotettu
ensimmäisen rikoksen sovituksen jälkeen?
Häntä ei voitu karkottaa. Hänellä oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta. Hänellä
ei ollut pakolaisstatusta, vaan hän oli saanut oleskeluluvan ns.
humanitäärisistä syistä. Korkein hallinto-oikeus olisi luultavasti kumonnut
karkotuspäätöksen.
Suomeen herra Hussein saapui somalien suuressa aallossa Venäjän kautta.
Tammikuussa 1993 hän avioitui suomalaisnaisen kanssa. Ensimmäinen lapsi syntyi
samana vuonna.
Pariskunta asui Tampereen Hervannassa Y-säätiön omistamassa kolmen huoneen ja
keittiön käsittävässä huoneistossa. Työtä hänellä ei ollut, joten yhteiskunta
piti perheestä huolen.
13.tammikuuta 1994 Hussein tuomittiin 13-vuotiaan tytön väkisinmakaamisesta ja
lapseen kohdistuneesta haureudesta 2 vuoden ja 10 kuukauden mittaiseen
vankeusrangaistukseen.
Hän vapautui syksyllä 1995 ja surmasi kahden kuukauden kuluttua Tuuli Ikosen.
Kosto?
Tämän kirjoittaja on nähnyt Tuulista surmaamisen jälkeen otettuja kuvia. Ne
eivät ole kaunista katseltavaa.
Hussein on iskenyt tyttöä 10 kertaa, joista kaksi iskua on osunut sydämeen.
Myös Tuulin kasvoissa on ainakin yksi iskujälki. Pöyristyttävintä on, että
Tuulin korvia oli leikattu. Ne oli osittain irrotettu!
Somaliaa lähellä olevissa kulttuureissa tuollainen viittaa äärimmäiseen
nöyryyttämiseen ja kostoon. Turussa kahdesta raiskauksesta tuomittu Somalian
kansalainen selitti oikeudelle, että hänen maassaan veitsi voi olla mukana
rakastelussa jonkinlaisena miehisyyden symbolina, tunnusmerkkinä ja voiman
näyttäjänä.
Mitä Hussein kosti Tuuli Ikoselle?
Oliko tyttö torjunut somalin lähentely-yritykset? Oliko hän seurannut uhriaan jo
kauemmin, vai luuliko Hussein Tuulia toiseksi niistä tytöistä, joiden
tunnustuksen perusteella hänet tuomittiin raiskauksesta vuonna 1993?
Juttu käsiteltiin aikoinaan suljetuin ovin, joten sen asiakirjatkin ovat
salaisia.
Tuulin jutun kuulusteluissa mies on tiettävästi ollut hyvin niukkasanainen.
Tutkinta kohdistuu taustojen ja motiiviin selvittämiseen. Sillä on keskeinen
rikosoikeudellinen merkitys syytteen muotoilemisen kannalta, sillä murhalla tai
tapolla on erilaiset asteikot...
Laukaisiko surma rasismin?
Samoihin aikoihin Tuuli Ikosen surman kanssa selviteltiin Joensuussa skinheadien
ja amerikkalaisen koripalloilijan välisiä ristiriitoja. Tumma koripalloilija
pakeni kaupungista, jota hän syytti yhdysvaltalaisissa lehdissä rasistiseksi
paikaksi.
Tuulin surma innoitti suomalaisen ääriliikkeen mielenilmaisuun Tampereella, ja
lehdet olivat monta päivää täynnä pakolaisvastaisia kirjoituksia.
Somalit ja muut värilliset eivät uskaltautuneet enää kaupungille kuin suurissa
ryhmissä.
Viranomaiset huolestuivat asiasta. Oliko Suomi muuttumassa rasistiseksi maaksi,
jossa tavalliset kansalaisetkin jo vaativat pakolaisten lähettämistä sinne mistä
ovat tulleetkin?
Ajankohtaisessa kakkosessa järjestettiin suorana lähetyksenä teemailta
rasismista. Mukana oli mm. Tuuli Ikosen isä Kari Ikonen. Hän esiintyi
maltillisesti ja torjui ehdottomasti rasismin. Sen sijaan hän vaati kovempia
otteita täällä rikoksiin syyllistyneiden karkottamiseksi. Omassa elämässään hän
sanoi edelleen säilyttävänsä ystävänään ulkomaalaisen perhetutun.
Muuten keskustelu oli lillukanvarsien ravistelua.
Monet eivät pystyneet tunnustamaan, että Suomen pakolaispolitiikka on ollut
linjatonta ja tempoilevaa, kuten keskustelussa mukana ollut rikosylikomisario
Erkki Kanerva sanoi.
Suomi on ollut täysin valmistautumaton ottamaan vastaan pakolaisia erityisesti
Afrikan alueelta.
Kaikesta päätellen pakolaisvastaisuus on taas lisääntynyt. Jopa rasismi nostaa
päätään. Tilanne on herkkä, koska Suomi on päivä päivältä jakaantumassa yhä
selvemmin kahteen osaan. Niihin, joilla on työtä ja toimeentuloa sekä niihin,
jotka joutuvat elämään yhteiskunnan armopaloilla.
Kyse on laajemmista yhteiskunnallisista asioista. Yksi ulkomaalaisen tekemä
suomalaiseen kohdistunut vakava rikos saattaa laukaista arvaamattomia
patoutumia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs tälle "Abdakar Humar Ossein Hamalille" kuuluu nykyään?
Millähän perusteella juuri somaleja alettiin ottaa tänne, vaikka heidän väkivaltaisuutensa piti olla tiedossa. Ja otetaan vieläkin.
Taisivat USA:n vastaiset henkilöt tässäkin haluta päästä näyttämään suurvallalle, mutta ylimielisyys on tullut kalliiksi. Toivottavasti pääsevät itse tutustumaan näihin sankareihin.
Abdigadir Osman Hussein sai elinkautisen tuomion ja istuu sitä tällä hetkellä Vaasan vankilassa. Vapaus koittaa joskus lähivuosina, onhan tapauksesta jo 12-vuotta aikaa.
siellä Vaasan vankilassa?luulisi että joku olisi päässyt hipaisemaan koteloon.
tämä Hussein saa kaimansa kohtalon muodossa tai toisessa. Jos tälläinen kuraklimppi saa elää, niin millään ei sitten ole väliä.
alkuperäisen lähteen olisi voinut mainita, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Tuollainen suora "kopiraitti" on hieman epä eettinen.
Kirjoitit:"Silti tämä mies on itsekin isä. Hänellä on kaunis suomalainen vaimo ja kaksi
pientä lasta."
Hänen vaimonsa on varmaankin niitä pahamaineisia "rasisminvastustajia", laitoin sanan sulkuihin, koska minulle on selvää mitä heidän toimintansa todella on!
He haluavat harrastaa seksiä mahdollisimman monen mustanmiehen kanssa ja käyttää huumeita(vähintään hassista). He eivät välitä laisinkaan, mitä mustamies on tehnyt ja mitä hän ajattelee. Heille seksin harrastaminen mustienmiesten kanssa huumeiden vaikutuksen alaisena on se must-juttu.
Tuuli oli taasen erilainen nainen, hän ei halunnut harrastaa seksiä mustanmiehen kanssa ja se lienee ollut myöskin syy hänen kuolemaansa. Minusta on ikävä, että Tuuli kuoli, koska hän vaikutti lukemani perusteella älykkäältä ja moraalisesti valveutuneelta nuorelta. Sellaisia nuoria Suomessa on valitettavan vähän, minkä johdosta hänen julma kuolemansa tuntuukin poikkeuksellisen väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.
Keskusteluissa ei saa:
• Käyttää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Tekstin suora kopioiminen muista julkaisuista on kiellettyä.
http://keskustelu.suomi24.fi/ohje/
Sivustolla on annettu lupa materiaalin kopioimiseen ja levittämiseen!!!
tuo kopioinnista? Jos kopioita käytetään vaikka luvanperästäkin, niin se lupa pitää näkyä.
Joka päivä kävelen tuon murhapaikan ohitse ja edelleen, näiden 13 vuoden jälkeen maasta voi erottaa muovisia kukkia, jotka sinne ollaan tuotu. Asun Ikosten perheen entisen asunnon vieressä ja monet kerrat olin sielä heidän asunnossaan ollut, sillä Tuulin pikkuveli, oli mun hyvä ystävä. Nyt he tosin ovat jo muuttaneet muutama vuosi sitten toiselle paikkakunnalle joten en ole heitä nähnyt.. Ulla ja Kari käyvivät samassa työpaikassa kun omat vanhemani, ja ovat tätä kautta muutaman kerran nähneet eri tapahtumissa ja joka kerta Ulla lähettää terveiset minulle ja vieläkin kiittää siitä, että Pyry sai olla kaverini ja että suojelin häntä vaaroilta (olen siis Pyryä 3-4 vuotta vanhempi) Ja ne sanat on painuneet mieleeni. Ensimmäisen kerran silloin kun Ulla ne ensimmäisen kerran minulle sanoi, ja tästä on aikaa jo jokunen vuosi. Mutta ikinä en tule unohtamaan.
Tällaisiä perkeleen tyyppejä ei pitäiis koskaan päästää vapaaksi!!!