Hyvin usein, melkein aina, meidät eläkeläiset niputetaan samaan nippuun. Silti me olemme ihan varmasti kaikki erilaisia, kuten olimme ennen eläkkeelle siirtymistä.
Miksi ihmeessä meistä nyt tehdään joitakin ihmeen kummajaisia, jotka eivät muka enää osaa ajatella omilla aivoillaan ja hoitaa itse omia asioitaan.
Ei se, että olemme päässeet/joutuneet eläkkeelle, tee meistä erilaisia ihmisiä.
Me tunnemme, me nauramme ja itkemme, me osallistumme kykyjemme mukaan, me olemme Ihmisiä, siinä kuin kaikki muutkin.
Miksi, miten, milloin, meistä on tehty toisen luokan kansalaisia, joita ei enää noteerata, vaikka meitä on sadointuhansin ja joka vuosi meitä tulee lisää.
Mihin meidän työpanoksemme on hukattu ja miksi?
Ja miksi me emme muka ole enää hyödyllisiä tässä yhteiskunnassa? Vain työtä tekevätkö ovat?
Näinkö kova on tämä päivä?
Miksi ihmeessä meistä nyt tehdään joitakin ihmeen kummajaisia, jotka eivät muka enää osaa ajatella omilla aivoillaan ja hoitaa itse omia asioitaan.
Ei se, että olemme päässeet/joutuneet eläkkeelle, tee meistä erilaisia ihmisiä.
Me tunnemme, me nauramme ja itkemme, me osallistumme kykyjemme mukaan, me olemme Ihmisiä, siinä kuin kaikki muutkin.
Miksi, miten, milloin, meistä on tehty toisen luokan kansalaisia, joita ei enää noteerata, vaikka meitä on sadointuhansin ja joka vuosi meitä tulee lisää.
Mihin meidän työpanoksemme on hukattu ja miksi?
Ja miksi me emme muka ole enää hyödyllisiä tässä yhteiskunnassa? Vain työtä tekevätkö ovat?
Näinkö kova on tämä päivä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
esitit. Oikeassa olet, näin on käynyt, eikä vastauksia löydy aivan helposti. Ehkä nuoruuden ihannointi on yksi osasyy. Vaan missä olisi nuoret, ellei meitä vanhoja olisi? Itse en muista koskaan nuorena vähätelleeni vanhempia ihmisiä. Päinvastoin kunnioitin ja kuuntelin heitä.
Viimeksi tänään puhuimme kauppareissulla erään toisen , tutun eläkeläisrouvan kanssa asiasta.
Juttu lähti käyntiin siitä kun keräilin ostoskärryyni ruokatarvikkeita, ja koska on viikonloppu, niin toki hankin kahden päivän ruuatkin.
Sitten kun vielä minulla on tämä oma ruokavalioni, mihin mies ei vielä oikein ole päässyt sisälle, niin tuli ostettua paljon kaikenlaista "hyvää."
Sanoin, että vaikka meillä ei ole lapsenlapsiakaan, niin tytär tulee sulhasineen usein pyhänä syömään. Ovat tottuneet sellaiseen käytäntöön ja minä eläkeläismuori tunnen olevani tärkeä ja tarpeellinen.
Juttukaverini totesi samaa, sillä hän hoitaa poikansa kahta pikkupoikaa silloin tällöin, kuuluu lähimmäispalvelupiiriin,- ja aivan kuin yhteisestä suusta totesimme, että kulutammehan me, eli yhteiskunnan tulisi arvostaa meitä, jotka itse ansaitsemallamme eläkkeellä hankimme hyödykkeitä ja olemme niin ollen täysillä mukana
elämässä, elämässä ja maailmassa, missä pelataan kulutusyhteiskunnan pelimerkeillä.
Jos voisin muuttaa asioita, niin inhimillistäisin terveydenhoitoamme. Vaikka pois meiltä liikuntakykyisiltä ja terveiltä heille, jotka ovat todella vanhuksia ja sairaita, sekä muiden armoilla.
Ajattelen tätä kirjoittaessani äitiäni, joka kuoli vajaa puoli vuotta sitten. Hänen syöpäänsä oltiin hoidettu selkärankareumana, koska tuo priorisointi potilashoidossa oli aiheuttanut sen, että mitäpä 88- vuotiasta sen tarkemmin tutkimaan, pianhan se kuolee kuitenkin.
Silloin kun diagnoosi lopulta saatiin, monien vaiheitten kautta, minä olin vihainen.
En tiedä olinko vihainen sille peruuttamattomalle asialle, että menetän pian henkisesti virkeän äitini, vai olinko vihainen lääkäreille, vai kuten joutuessaan myöntämään oman voimattomuutensa, koko tilanteelle.
Me eläkeläiset emme ostaisi muutamaan päivään yhtään mitään. Olisiko kaupoissa hiljaista? Vai huomaisivatko ollenkaan? Kannattaisi kokeilla. Joku voisi ehdottaa tällaista päivää/päiviä, mikä olisi sopiva ajankohta.
Jostain on prostestin alettava. Ostoboikotti vaikka yhteen ketjuun kohdistuva voisi olla hyvä alku. Samoin voisimme jättää teatterissa käynnin puoleksi vuodeksi. Saisivat lomauttaa näyttelijät jne. Jos vaaleissa ei mitään edistystä tapahdu esim perusuomalaisten tai varsinaisten protestipuolueiden suuntaan olemme kyllä taas päivää lähempänä EÄLKELÄISTEN KANSANOUSUA. Muistakaa että meitä on 1,3 miljoonaa. Satatuhattakin aktiivia voi muuttaa suunnan. Liittykää eläkeläisjärjestöihin ja aloittakaa muutos
tämä ostoboikotti!Mikä päivä, mikä kauppaketju?Minä olen valmis!
Emme tuota enää mitään valtiolle, vaan tulemme kuluttamaan valtion kassaa,
terveys palvelut, vanhusten huolto, se jos mikä on kallista tänä päivänä.
Mutta ajatteleeko moni sitä, miten isovanhemmat ovat valmiita hoitamaan (eläkkeellä)
sairaita lastenlapsiaan, että jommankumman vanhemmista, ei tarvitse jäädä kotiin itse "palkalliselle" hoitovapaalle.
valtiolle verotuloja. Kaikissa tavaroissa ja palveluissa on alv. jonka me myös maksamme. Se on tuottoa valtiolle.
Meikäläinen, kuten monet muut työeläkkeellä olevat ei saa edes kansaneläkettä ja silti maksaa kovan veron eläkkeestään, enemmän kuin työssäkäyvä samasta summasta.
me nimenomaan ollaan, ainakin kun katson ja lasken paljonko tähän yhteiskuntaan joudun pulittamaan veroina.
Ja kun olen nuo omat etuni ilman tämän maan apuja ja etuuksia hankkinut, niin vähän jää vaihtoehtoja, mitä pitää tehdä, että itsellekin jää niistä jotain nautittavaa!
Lipposen hallituksen pohjaosan tuplaleikkaus työeläkkeestäni aiheutti minulle noin 24.000 markan suoranaisen vahingon. Vaikka 50 euroa palautui kuukausieläkkeeseen, -vahinkoa syntyy edelleenkin. Olisikohan palkansaajat hyväksyneet noin rajun palkanalennuksen.
On ilmeistä, että pohjaosan leikkauksella maksettiin mittava määrä pois valtion velkaa.
Eipä nyt lannistuta, meidän ansiostamme maa on tänään hyvinvointivaltio.
Maksamme edelleen veroa joka on korkeampaa kuin työvero! Olemme kasvattaneet lapset ilman ilmaista päivähoitoa, omilla varoillamme kustantaneet apulaisen tai naapurin tädin kaitsemaan lapsia.
Naapurin täti oli usein yli 60v leskirouva armottoman pienellä eläkkeellä. Velaksi on koulut ja ammattiopinnot käyty.
Tehkäähän perässä arvon alle 50v.
Nythän on menossa uusi buumi jälleen 60 henkilöille, KOLMANNEN IÄN PERUSKOULU, jota ollaan rakentamassa. Ilmaiset tilat ja kaikki hoivaamaan ja ohjeistamaan ikäkavereita, niillä osaamisilla ja tiedoilla jotka olemme elämän aikana omaksuneet ja omatoimisesti hankkineet.
Ideana hyödyntää 60 henkilöiden tieto-taitoa ja näin voidaan vähentää yhteiskunnan sosiaalikuluja, ennalta ehkäistä mielenterveysongelmia jotka uhkaavat varsinkin yksineläjiä, samalla terveydenhoidosta vapautuu voimavaroja muille sektoreille.
No eipä nykyisiä ja tulevia eläkeläisiä ainakaan toimettomuus vaivaa lähitulevaisuudessa. Ihan hyvänä pidettävä hanke, kun nyt poliitikot kohtelevat eläkel'isiä malliin "kädet ylös ja taskut tyhjiksi".
Itselläni ei ole hätää. Ensimmäistä kertaa eläissäni saan tuloa tekemättä mitään. Jos eläke pienenee suhteellisesti, voi vaikka syödä vähemmän, siinä laihtuukin sopivasti. Enemmän huolta kannan työikäisistä, mm. omista lapsistani. Heidän pitää jaksaa, mistä meille muuten riittää hoitajia, kun tarvitsemme. Olen elänyt täyttä elämää, siitä olen kiitollinen.
toimintansa, että eläkeläiset ovat puolueuskollisia ja pula-aikana vähään tottuneita eikä heidän enää tarvitse mihinkään matkustaa, eikä omistaa omaa asuntoa jne niin elämä tulee heille niin halvaksi että siitä vain rahat parempiin tarkoituksiin kuten byrokratiaan, ylisuuriin palkankorotuksiin jne
kuten ajattelen. Työikäisistä on myös pidettävä huolta.
En oikein tiedä missä maailmassa osa tämän foorumin eläkeläisistä elää tai elänkö minä aivan muissa maailmoissa: en koe minkään asteista väheksyntää kenenkään taholta. Entiset työkaverit arvostavat edelleen ja tämän tästä utelevat vointiani, ystävät ovat pitäneet kiitettävästi yhteyttä, samoin entinen työnantajani. Lapseni arvostavat saavutuksiani (olen tavallinen duunari). Kysyntää on yhteen jos toiseenkin tehtävään. Nautin harrastuksistani ja saan myös niiden kautta arvostusta kädentaidoilleni. Liikkeissä poikkeuksetta myyjät ja kassat ovat olleet ystävällisiä. Mitään eroa en huomaa siihen aikaan verrattuna, kun kävin töissä.
Toisaalta olen havainnut, että jotkut eläkeläiset ovat sangen koppavia ja nenäkkäitä. Pitävät selviönä, että heillä on kaikenlaisia etuoikeuksia. Korottavat ääntänsä kauppojen kassoilla mitättömistä syistä jne.
Eläkkeen suuruus ja epäoikeuden mukainen verotus ovat toinen asia.
Sinulla menee hvyin. Kuulut etuoikeutettuun ryhmään.Monella eläkeläisellä on vaikeampaa.Ärtyneisyyteen usein selkeät syyt. Ikärasismi on yleistä. Eläke ei riitä. Yhteiskunta toimii nuorten ehdoilla. Monet eläkeläiset ovat sairaita. Mietipä tätä?
Etuoikeuksilla tarkoitan mitä kirjoitin eli itse otetuilla oikeuksilla.
Se, että väitetään yhteiskunnan toimivan nuorten ehdoilla on väitteenä omituinen. Ainakin tilastojen mukaan aktiivisimpia äänestäjiä ovat keski-ikäiset tai sitä vanhemmat kansalaiset - mm. eläkeläiset. Tästä johtunee, että kansanedustajien keski-ikä on sangen korkea. Eipä eduskunnasta taida alle kolmikymppisiä olla montakaan, eläkeläisiä tai lähellä eläkeikää olevia joka tapauksessa huomattavasti enemmän.
Nytkin suurena huolena on saada nuoret äänestämään.
Oliko syynä ongelmiin se, että päättäjät ovat liian vanhoja. Jospa hyvin koulutetut nuoret hoitaisivatkin meidänkin asioita paremmin ja tasapuolisemmin.
ja jos asut, olet sitten kuin "lottovoiton" saanut. Minä tunnen saaneeni sellaista kohtelua, että tuntuu kuin olisin näkymätön. Ei edes bussissa kuski huomaa pysäkillä pysähtyä vaikka olen painanut pysähtymisnappia ja seison jo valmiiksi ovella. Sen kun vain ajaa pysäkin ohi. Ruokakaupassa ajavat kärreillä päälle, ihan kuin eivät näkisi minun olevan siinä. Tietä en uskalla ylittää suojatiellä vahtimatta tulevia autoja, vaikka jalankulkijalle palaa vihreä valo. Ei ne minua huomaa. Olen kuitenkin 167 cm pitkä ja pyöreähkö. En siis mikään hento ihminen. Voisin mainita moniakin esimerkkejä, mutta tulisi aivan liian pitkä sepustus.
Toistaiseksi vielä asun. En tosiaan ole kirjoittamiasi epäkohtia huomannut. Johtuneeko se siitä, että puhun ystävällisesti kassaneideille, hymyilen ja tervehdin myös linja-auton kuljettaa, kiitän hyvästä palvelusta. Pyydän kohteliaasti apua, jos tarvitsen jne. En pidä tapanani seisoskella tientukkona katu- tai kauppojen käytävillä. Yleensä reunassa saa olla rauhassa.
Nähkääs yleensä metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.
Olen sitä mieltä, jos eläkeläinen saa joka paikassa huonoa kohtelua, kannattaa aluksi tarkastaa oma asennoituminen kanssaihmisiin, jospa siinä olisi myös vikaa.
Tietenkin on poikkeuksia suuntaan jos toiseen. Niin meissä kuin muissa.
Olen todella saanut "lottovoiton" iloisen, auttavan ja ystävällisen luonteen. Noilla sanoilla ainakin ystävät ovat minua kuvanneet. Kiitos siitä vanhemmilleni.
Tähänastiset kokemukseni työttömyyseläkeläisen asemasta ovat samansuuntaiset sinun kokemustesi kanssa.
Haluan myös uskoa ettei muutos kahden vuoden kuluttua "oikeaksi" eläkeläiseksi tuo muutosta tähän olotilaan.
Minulla ei ole valittamista missään suhteessa, paitsi verotus!
Palvelupisteissä en odota mitään erikoiskohtelua päin vastoin kuin jotkut muut eläkeläiset joilla on halu etuiluun hirveässä kiireessään linja-autolle = HEDELMÄPELIT!
Joskus jopa toivoisin tulevani jollain tapaa huomioiduksi ikäni puolesta.
Kuntosalilla esimerkiksi maastaveto hyytyy 180kg:oon. Silti nuoret eivät hyljeksi minua.
Kontakteja on kaiken ikäisiin.
Mm. entisiin työkavereihini. Esimerkiksi ylihuomenna tulee parikymmentä vuotta nuorempi kaveri perheineen kyläilemään muutamaksi päiväksi.
Myöntää täytyy että jossain yhteydessä tunnen itseni kummajaiseksi.
Olen kokeillut muutamaa eläkeläisklubin ryhmämatkaa mutta en tunne oloani kotoisaksi.
Aika luultavasti hoitaa tuon omituisuuden!
Ajankäytön vapauden suhteen tunnen itseni etuoikeutetuksi. Mutta niinhän kaikki työelämästä vetäytyneet!
Asun Helsingissä. Ei minua ole kukaan syrjinyt tai vähätellyt ikäni vuoksi. En tunne olevani toisen luokan kansalainen.
En osaa sanoa siihen mitään, että toiset eläkeläiset olisivat koppavia tai vaatisivat etuoikeuksia. En ole sellaistakaan huomannut. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia riippumatta siitä, ovatko he eläkkeellä vai eivät.
Minä tunnen olevani samanarvoinen muiden ihmisten kanssa. En tosin pidä nuorten musiikista enkä monesta muustakaan nuorempien touhusta, mutta eihän minun tarvitse sitä silti toitottaa ääneen ympäriinsä.
Olen minäkin ollut nuori. Siihen aikaan pelkkä nuorena eläminen aiheutti paheksuntaa. En halua siirtää sellaista asennetta eteenpäin.
Ehkä minä olin onnekas, kun olin sellaisessa työpaikassa, jossa kaikki olivat minua nuorempia, osa hyvinkin nuoria. Opin heiltä aika paljon nuorten ajatuksista. Aina saatoin kysyä, mitä jokin minulle tuntematon nuorten ilmaisu tarkoitti tai mikä jossakin muodikkaassa asiassa oli se kiinnostava juttu. - Entiset nuoret työtoverini halaavat minua, jos käyn vanhalla työpaikallani.
koskee kaikkia iästä huolimatta. Ellei röyhkeästi pidä puoliaan, päälle kävelevät niin nuoret kuin vanhatkin- ei sentään aina.
Luulen että johtuu juuri siitä,että olet kohtelias kanssa ihmisille,saat samaa kohtelua takaisin.Hymyillään..
ÄLKÄÄ NYT HYVÄT IHMISET HEITTÄYTYKÖ VANHUKSIKSI VIELLÄ TÄSSÄ IÄSSÄ,MEILLÄ ON VIELLÄ PALJON ANNETTAVAA,NIIN TOISILLEMME KUIN NUOREMMILLEKKIN SUKUPOLVILLE.
KYSYMYS TAITAA OLLA ENEMMÄNKIN SIITÄ,ETTÄ ANNAMME LIIAN HELPOSTI NS.POMPOTTAA ITSEÄMME JA SE ON MEISTÄ ITSESTÄ KIINNI,MEISTÄ KAIKISTA LÖYTYY PUHTIA VAIKKA MIHIN KUN SEN ITSE ENSIN OIVALLAMME.
PERIKSI EI ANNETA!
Ihan ystävyydellä, saanko pyytää sinua unohtamaan nuo isot kirjaimet. Yleinen nettietiketti edellyttää pieniä kirjaimia, paitsi jos jokin lyhyt korostus on välttamätön. Se on helppoa, älä paina Caps Lockia tai vastaavaa alas, kun alat kirjoittaa. Kaikkien puolesta kiitos.
ASIASI ON IHAN OIKEA, EIKÄ VÄLITETÄ TIUKKAPIPOISTA
MINÄKIN HALUAISIN KIRJOITTAA AINA TIKKUKIRJAIMIN, MUTTA EN OLE ROHJENNUT
ONKO SE NYT NIIN NÖKÖNUUKAA KUIN KIRJOITAMME
NETTI-ETIKETTI VOIDAAN IHAN SOVINNOSSA OHITTAA
ON NIIN PAL HELPOMPI KIRJOITTAA ISOLLA, KUN EI TARVI VÄLITTÄÄ KIELIOPISTA, EI PILKUISTA JA PISTEISTÄ
VARSINKIN TÄLLÄ YKSISORMIJÄRJESTELMÄLLÄ
KIVA, AUKAISIT TIEN UUSILLE TAVOILLE
OLLLAAN NETTIKAPINALLISIA YHDESS
Kapinahan se on pienikin kapina, jos nimenomaan kapinoida haluaa.
Ei se NetiKettikään ihan turhanaikainen ole. Sitä on kyllä syytä noudattaa.
Sitäpaitsi, juttunne tikkukirjaimilla huudettuna ovat kovin hankalia lukea. Varsinkin jos sisältävät useamman rivin.
Osuit asian ytimeen. Monessa paikassa ja tilanteessa eläkeläiset ovat tosiaan toisen luokan kansalaisia.
Niin se on, itsekukin odottaa saavansa - jos ei suorastaan arvostusta - ainakin inhimillisyyttä. Vaan kuinkas olimme itse armollisia vanhempia ihmisiä kohtaan, kun olimme kaksikymppisiä, kolmekymppisiä, nelikymppisiä ja monet vielä viisikymppisinäkin?
Vanhukset saivat yhtä huonoa kohtelua. Ei heistä kukaan ollut kiinnostunut, nehän olivat vanhoja ihmisiä, joutivat kuolla pois, kunhan eivät pitäneet melua itsestään, mitä sitä vanha enää tarvitsee... Harvoin meistä iso osa on jaksanut olla kovin kiinnostunut edes omista vanhoista vanhemmistaan puhumattakaan vanhoista naapureista tai muista vanhenevista lähimmäisistä. Jos olisivat olleet kiinnostuneita, ei tänäpäivänä tarvitsi päiväillä vanhusten yksinäisyyttä yms. Tavarataivas on ollut monelle tärkeä juttu, elämänikäinen ura.
Miksi Olivia olet niin ihmeissäsi, että mailma kohtelee sinua, minua ja muita ihan samalla tavalla? Näin ei tarvitsisi tietenkään olla, mutta kulttuurimme on ollut jo useampia kymmeniä vuosia tällainen. Muistan hyvin kun käydessäni vanhainkodissa katsomassa iäkästä mummuani, mummu sanoi, että hänellä sentään asiat ovat hyvin, kun sukulaiset hyppäävät katsomassa harva se päivä. Suurimmalla osalla vanhuksista ei käy koskaan ketään ja jos käy, niin äitienpäivänä pikaisesti heitetään sisään se pakollinen ruukkuruusu. Siitä on aikaa yli neljäkymmentä vuotta.
Sitä syödään, mitä itse ollaan kylvetty. Vanhempamme ja isovanhempamme ja sitä edeltävät sukupolvet ovat vanhetessaan olleet mukana elämässä tunteineen, ihmisinä, ei pelkästään syrjäytettyinä kummajaisina. Kyllä hekin varmaan itkivät ja nauroivat vaan mitäpä se ketään liikutti.
Jos asioille jotakin voi tehdä, niin katse nuoriin, omaan käytökseen ja asenteisiin. Vanhakin voi tehdä paljon. Apua tarvitaan edelleen vaikka sijaismummuna tms. Ystävällinen ja myönteinen voi olla, se ei ole pois keneltäkään. Opiskella voi edelleenkin, kirjoittaa vaikka kannanottoja yleisönosastoon, olla politiikassa mukana, elää elämää niine varustuksineen, jotka ovat jäljellä.
Ruikuttajalle löytyy harvemmin ymmärtäjiä. Edelleenkin on niin, että teoistaan tunnetaan ja tänään yhtä hyvin siitä, mitä jätti tekemättä m.o.t.
Ja niputuksesta- yhtä hyvin työntekijöistä puhutaan ryhmänä, nuorista ryhmänä, lapsista ryhmänä - ei tämä eläkeläisasia ihmeempi juttu ole. Se ei välttämättä tarkoita tasapäisyyttä.
Sisyfos paneutui kipeään asiaan. Tästä on itsellänikin hieman huono omatunto. Äitini eli palvelukodissa viime kesään asti, kunnes pääsi kaipaamaansa haudan lepoon.En itse "ehtinyt" kovinkaan usein pistäytyä vanhusta katsomassa. Meillä ei tuntunut kertakaikkiaan olevan yhteisiä keskustelun aiheita.Tuntui että minkään laatuinen apu ei ollut Hänen mieleensä. Vain siskoni apu ja hoito kelpasi. Sisareni kävi hoitamassa häntä päivittäin, hoitaen häntä hyvin.Hoiti Äidin juoksevat asiat kaikki tyyni.Parin sairaalassa olovuoden aikana sisareni suorastaan joutui asumaan sairaalassa.Tiedän että Äiti oli sisarestani henkisesti riippuvainen, aina taakaksi asti.Sisareni ei voinut edes matkustaa mihinkään, koska vanhus kaipasi tätä heti.
Tässä jonkin aikaa taaksepäin soitin puhelun väärään numeroon. Sieltä vastasi vanhempi naisihminen. Kun pahoittelin väärää numeroa, nainen sanoi olevansa iloinen että joku soittaa,edes väärään numeroon.Kertoi hänellä olevan yhdeksän lasta maailmalla. Yli puoleen vuoteen ei kukaan heistä ollut, edes vahingossa, rimpauttanut mammalleen.Meidän juttutuokiostamme venähti puolen tunnin puhelu.Ehdittiin kertoilla monen moiset asiat toisillemme.Tuntemattomille.Jotenkin tunsin saaneeni enemmän, kuin antaneeni, tästä puhelusta.
Tiedän myöskin monta vanhusta jotka eivät edes halua että heihin pidetään yhteyttä. Pitävät tätä kyttäyksenä. Meitähän on niin monenlaisia.
siitä, että meillä on ollut monia vanhempia ihmisiä lasten kasvuympäristössä. Ovat oppineet suhtautumaan normaalisti. Omien vanhempieni sukupolvea on enää mieheni täti elossa ja lapseni käyvät häntä moikkaamassa, jutellaan vaikka mistä esim. seurusteluasioista.