Olin ennen toivottoman ujo. Monta vuotta elämästäni meni niin, että olin aina yksin, niin koulussa kuin kotona. En uskaltanut mennä juttelemaan kenellekään, pelkästään netissä pystyin kertomaan omista ajatuksistani tuntemattomille. Ja kun en tiennyt mitä mun pitäisi jossain tilanteessa tehdä, menin jollekin foorumille kysymään neuvoa - "yks nettipoika antoi mulle numeronsa, uskallanko soittaa ja mistä voisin puhua", "entinen kiusaajani moikkasi mua käytävällä, mitä pahaa sillä nyt on mielessä" jne. jne.
Sellaista elämäni oli, kärsin ujoudesta paljon enkä oikein uskaltanut tehdä mitään omin päin, kun pelkäsin tekeväni kaiken väärin. Vietin paljon aikaa ujoille tarkoitetuilla foorumeilla, koitin saada rohkeutta ja opetella sosiaalisia taitoja erilaisten kirjojen avulla ym., mutta mitään edistystä ei tapahtunut.
Lopulta löysin sen mitä olin odottanut: Tavan voittaa ujouteni. Tunnistin itseni erään sairaalloisen ujouden yli päässeen nuoren miehen kirjoituksesta, jossa hän kertoi omista havainnoistaan. Hän kuvasi ujoja, jotka riistää itseltään mahdollisuuden kehittyä lukemalla uudestaan ja uudestaan vinkkejä jotka jo tietää ("Mene rohkeasti juttelemaan", "Hymyile ja ole kiinnostunut muista" jne.) ja roikkumalla netissä. Mitä teorian tietäminen auttaa, jos sitä ei koskaan sovella käytäntöön? Miksi jäädä sohvan pohjalle makaamaan ja murehtimaan sosiaalisen varmuuden puuttumista, jos ei edes yritä hankkia sitä olemalla sosiaalinen? Kukaan ei opi ilman yritystä ja erehdystä, täytyy vaan nähdä mokaaminen mahdollisuutena oppia virheistään ja kehittyä.
En voittanut ujouttani sillä silmänräpäyksellä, enkä olisi heti tekstin luettuani pystynyt menemään juttelemaan kenellekään vieraalle. Tekstin sulattelussa kesti kauan, mutta mitä enemmän mietin asiaa, sitä selvemmäksi mulle tuli että kirjoittaja on oikeassa. Vähitellen aloin yrittää, pienin askelin. Lopetin nettiin kirjoittelun ja ujoille tarkoitettujen kirjojen lukemisen kokonaan ja käytin niihin aiemmin kuluneen ajan sosiaalisiin harrastuksiin. Ja mitä kävikään? Huomasin edistyväni! Huomasin pystyväni parempaan! Sain siitä motivaatiota jatkaa, ja nyt voin vihdoin sanoa voittaneeni ujouteni. Voin tehdä asioita, joihin en aiemmin olisi kuvitellut pystyväni koskaan. Pystyn jopa aloittamaan keskustelun ventovieraiden kanssa bussipysäkillä, kaupassa tai missä tahansa.
Lopuksi tahtoisin vielä sanoa, että rohkeus ei ole pelon puuttumista vaan sitä, että haluaa jotain niin paljon ettei anna pelkojen muodostua esteeksi. Olen edelleen ujo ja epävarma, mutta olen oppinut toimimaan vapaasti siitä huolimatta. Moni muukin on pohjimmiltaan ujo, vaikka näyttäisi kuinka itsevarmalta tahansa.
Te ette ole epävarmuutenne kanssa yksin.
Sellaista elämäni oli, kärsin ujoudesta paljon enkä oikein uskaltanut tehdä mitään omin päin, kun pelkäsin tekeväni kaiken väärin. Vietin paljon aikaa ujoille tarkoitetuilla foorumeilla, koitin saada rohkeutta ja opetella sosiaalisia taitoja erilaisten kirjojen avulla ym., mutta mitään edistystä ei tapahtunut.
Lopulta löysin sen mitä olin odottanut: Tavan voittaa ujouteni. Tunnistin itseni erään sairaalloisen ujouden yli päässeen nuoren miehen kirjoituksesta, jossa hän kertoi omista havainnoistaan. Hän kuvasi ujoja, jotka riistää itseltään mahdollisuuden kehittyä lukemalla uudestaan ja uudestaan vinkkejä jotka jo tietää ("Mene rohkeasti juttelemaan", "Hymyile ja ole kiinnostunut muista" jne.) ja roikkumalla netissä. Mitä teorian tietäminen auttaa, jos sitä ei koskaan sovella käytäntöön? Miksi jäädä sohvan pohjalle makaamaan ja murehtimaan sosiaalisen varmuuden puuttumista, jos ei edes yritä hankkia sitä olemalla sosiaalinen? Kukaan ei opi ilman yritystä ja erehdystä, täytyy vaan nähdä mokaaminen mahdollisuutena oppia virheistään ja kehittyä.
En voittanut ujouttani sillä silmänräpäyksellä, enkä olisi heti tekstin luettuani pystynyt menemään juttelemaan kenellekään vieraalle. Tekstin sulattelussa kesti kauan, mutta mitä enemmän mietin asiaa, sitä selvemmäksi mulle tuli että kirjoittaja on oikeassa. Vähitellen aloin yrittää, pienin askelin. Lopetin nettiin kirjoittelun ja ujoille tarkoitettujen kirjojen lukemisen kokonaan ja käytin niihin aiemmin kuluneen ajan sosiaalisiin harrastuksiin. Ja mitä kävikään? Huomasin edistyväni! Huomasin pystyväni parempaan! Sain siitä motivaatiota jatkaa, ja nyt voin vihdoin sanoa voittaneeni ujouteni. Voin tehdä asioita, joihin en aiemmin olisi kuvitellut pystyväni koskaan. Pystyn jopa aloittamaan keskustelun ventovieraiden kanssa bussipysäkillä, kaupassa tai missä tahansa.
Lopuksi tahtoisin vielä sanoa, että rohkeus ei ole pelon puuttumista vaan sitä, että haluaa jotain niin paljon ettei anna pelkojen muodostua esteeksi. Olen edelleen ujo ja epävarma, mutta olen oppinut toimimaan vapaasti siitä huolimatta. Moni muukin on pohjimmiltaan ujo, vaikka näyttäisi kuinka itsevarmalta tahansa.
Te ette ole epävarmuutenne kanssa yksin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet työstänyt upeesti ujouttasi. Olet oppinut siitä pois lujalla työllä.
Onnitteluni!
Et jäänyt voivottelemaan ja makaamaan tuleen....
Ottakaa muutkin opiksi!
kirjoituksestasi. Antaa toivoa tällaiselle kivuliaan ujolle tytölle. Minäkin olen huomannut että uskallan enemmän kun ennen.
Uskon että voi tulla rohkeammaksi, mutta en usko että ujoudesta välttämättä kokonaan pääsee eroon. Ujoutensa kanssa voi oppia elämään niin ettei kärsi siitä. Monet eivät tajua että myös ujoja ihmisiä tarvitaan ja mielestäni heitä pitäisi arvostaa enemmän esimerkiksi työelämässä. Ujous on luonteenpiirre. Miksi luonteenpiirrettä pitäisi mennä muuttamaan?
Häikäilemättömyys on luonteenpiirre. Julmuus on luonteenpiirre. Itsekkyys on luonteenpiirre. Välinpitämättömyys on luonteenpiirre. Ilkeys on luonteenpiirre.
Pitäisikö kaikkien luonteenpiirteiden antaa rehottaa vapaasti?
Ujous on luonteenpiirre siinä missä muutkin, joten siihen on syytä puuttua, jos siitä on haittaa.
Et tainnut lukea viestiäni kunnolla. Kirjoitin "Ujoutensa kanssa voi oppia elämään niin ettei kärsi siitä." Olen samaa mieltä siitä että jos ujoudesta kärsii niin on parasta hakea apua. En kyllä usko että kukaan syntyy julmaksi etc. etc. Ehkä olen sitten täysin väärässä.
Jos siitä saisi jotain vinkkejä?
Nössö mikä nössö, et sä tosta mihinkään muutu. ;) Luulet vaan. :)