epävarmuutta ilmassa....

He näkevät että sinulla on mahdollisuuksia. Ja niitähän sinulla onkin. Onhan se sääli jos matikasta on numerona kymppi, mutta matikan tai tekniikan opiskelu ei kiinnosta.

Sinä näet unelma-ammattisi, se näkevät hukkaan heitetyn mahdollisuuden.

Sinun elämäsi, sinun unelmasi.

Jotkut tekisivät mitä tahansa päästäkseen johonkin huippuammattiin (kun ammatitkin on pakostakin jaettu hyviin ja huonoihin ihmisten arvostuksen mukaan), mutta kun rahkeet eivät riitä. He näkevät sinun heittävän tuossa tilanteessa lahjasi hukkaan.

Valinta on tietysti sinun, mutta kyllä minäkin hieman ihmettelen.

Vastaan tähän ilman perusteluja pienen tyttären isänä. Jos lapseni olisi samoilla arvosanoilla tekemässä isoa päätöstä elämässään niin sanoisin vaan, että mieti tarkkaan. Toki isänä toivoisin lapseni käyttävän kykynsä hyväkseen, mutta ei kukaan muu kuin ihminen itse voi päättää elämästään.

Tärkein asia työ- kuin opiskeluelämässä on psyykkinen hyvinvointi, siis mielestäni, sitäkin kannattaa miettiä. Itse henkilökohtaisesti toivoisin lapselleni kykyä ajatella itsenäisesti ja uskallusta kulkea omaa tietään, mutta toivoisin myös ettei hän tekisi elämässään ratkaisevia päätöksiä vain kapinoidaakseen vaikkapa isäänsä vastaan.

Mutta täytyy nostaa hattua noin hyville arvosanoille, hieno suoritus!

Oikeasti sinä itse teet valintasi, ja itse myös kärsit nahoissasi väärät valinnat. Älä kuuntele muita vaan tee niin kuin parhaalta tuntuu.

Yksi huomio: alhaalta on helpompi kivuta ylöspäin kuin ylhäältä tulla alas. Eli jos nyt menet amk:hon, voit koska vaan hakea yliopistoon, jos siltä tuntuu, ja lisäksi kaikki läheiset varmasti tukevat tätä vaihdosta. Mutta jos menetkin nyt suoraan yliopistoon, sinun on varsin vaikea ruveta 5 vuoden jälkeen selittämään, että tämä kaikki on liian teoreettista ja toimistotyö on tylsää ja haluatkin kaikesta huolimatta putkimieheksi...

Hei

Olen ollut itsekin tilanteessa jossa ympäristö on odottanut (ja odottaa paljon vieläkin) muuta kuin mitä teen/aijon tehdä. Silti sydämmessäni tiedän mitä haluan ja aijon.

Haluan kannustaa sinua omien haaveitesi ja kiinnostuksiesi mukaan. Sillä ihmisestä joka toteuttaa vain toisten haaveita/tavoitteita/odotuksia tulee onneton. Sitäpaitsi mielestäni terveydenhoitaja on hieno ja tärkeä ammatti aivan siinä missä esimerkiksi opettajakin on!

Mukavaa jatkoa sinulle!

minun mielestäni hyvä hyvä ammatti. Itse olen lähihoitaja, ja ihmettelen kun kaikki yrittävät ehdottaa että tottakai sinä opiskelet vielä ylemmäksi, kun on lahjoja ja nuori. Mutta en kuuntele heitä, vaan tiedän mitä haluan ja olen aivan tyytyväinen ja ylpeä ammatinvalinnastani (joka on alempi koulutus kuin sinulla).

Itse kirjoitin ylioppilaaksi vuosi sitten keväällä. Päättötodistuksen keskiarvo 8.7 ja yo-kirjoitusten taso oli M eli hieman matalammat tulokset kuin sinulla. No, hain yhteishaussa amikseen ja amk:aan. Pääsin lopulta molempiin, mutta enemmän sinne amikseen olisin halunnut, koska siellä on ala, joka todella ja aidosti kiinnostaa minua. Perhe ja tuttavat haukkuivat minut täysin lyttyyn "sehän on ihan paska ala ja paskaa hommaa", "ei siitä saa mitään palkkaa", "voi voi, nyt sun lahjat menee sitten hukkaan", "toi ei olis kyllä yhtään sun juttus".

Kuunneltuani liikaa muiden sanomisia menin sitten amk:aan _korkeampaan_ koulutukseen. Vietettyäni täällä vuoden hain nyt uudelleen amikseen samalle alalle kuin viimeksikin. Opiskelu on tähän mennessä tuntunut erittäin raskaalta, koska ei vain yksinkertaisesti kiinnosta eikä huvita oppia. Tahdon vain koko ajan pois ja seurata sitä "omaa juttuani".

Ei kannata kuunnella muita, jos palavasti uskoo siihen omaan unelmaansa. Tottakai neuvot ovat aina tervetulleita, mutta omasta elämästä pitää aina päättää ja luottaa sydämeensä sekä omiin valintoihinsa.