En tiedä olenko bi.. En haluaisi olla ja olen yrittänyt saada asiasta selvää jo pidemmän aikaa mutta ei onnistu. Yritän olla aivan rehellinen itselleni. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3 vuotta, MUTTA kaukosuhteessa. Olen 18 v. ja olemme tavanneet aika vähän (vain lomalla) kun olen ollut hänen luonaan ulkomailla. Rakkaus on kuitenkin kestänyt näin kauan ja ainakun olen mieheni kanssa tuntuu että hän on se oikea ja meidät on luotu yhteen ym. Mutta kun olen täällä kotona yksinäni minulle tulee päähäni välillä vaikka mitä ajatuksia. kuten se että olisin bi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että koska haluan olla 100% luotettava miehelleni että "katselen naisia miesten sijasta". ja yksi asia ruokkii toista. Mutta aina kun olen yhdessä mieheni kanssa, tuntuu että olen ihan hetero. Nyt minun ja mieheni tapaamisesta on jo 5kk ja kohta olisi aika nähdä. Ei olla oltu ennen näin pitkään erossa ja minua jännittää onko meidän rakkaus kuin ennen, koska nyt tuntuu että minulla on vähän "tyhjä" olo, eikä mikään tunnu miltään. Psykiatrillakin olen käynyt, mutta hän ei asiaan oiken ota kantaa, muutakuin on sitä mieltä että puran joitain ongelmia siten että teen siitä ongelman itselleni että olisin bi. Koska minulla on ollut vähän ankea menneisyys ja koska minulla on huono olla, mutta en muutakaan keksi niin puran sitä näin. Elikkä luulempa että jotkut "muka bi tunteet" johtuvat näiden takia. Mutta silti pelottaa. Vaikka sinänsä hyäksyisinkin sen että olisin bi, en kuitenkaan haluaisi tehdä mitään naisen kanssa tai olla suhteessa ja haluan että liittomme mieheni kanssa kestäisi :< Ahdistaa vaan.. :/
olen huolissani..
olenko bi?
141412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hommaa itsellesi ukko lähempää tai muuta nykyisen luo, niin ei tarvitse sunkaan kiusata itseäsi noilla päättömillä ajatuksilla. Kaikki viittaa hysteriaan mikä syntyy kun ei saa seksiä ja turhautuu:D
ei saa lämpöä ja läheisyyttä!
Tukea ja rakkautta normaaliin arkeen!
...niin no seksikin........
jos tahtoo naista... myös seksuaalisessa mielessä... mieti, että kiihottaako ajatus naisen kanssa puuhailusta vaiko ei. ole rehellinen. asian kieltäminen ei johda minnekään.
ja vaikka olisitkin bi, ei se tarkoita, ettet voisi olla miehesi kanssa! toki kiusauksia on enemmän, mutta ei se vaikuta siihen, etteikö voisi itseään hillitä ja olla uskollinen.
ei kannata hysterisoida ja dramatisoida tätä tilannetta. biseksuaalisuus ei ole mikään kamala asia. ota se rikkautena.
haluaisi miettiä millaista on puuhailla naisen kanssa.. joskus ajatus koittaa tunkea mieleeni, mutta torjun sen..
kirjoitit: "Vaikka sinänsä hyäksyisinkin sen että olisin bi, en kuitenkaan haluaisi tehdä mitään naisen kanssa tai olla suhteessa ja haluan että liittomme mieheni kanssa kestäisi".
Mikä ongelmasi sitten on? Kun tiedät noin selkeästi, että et halua tehdä mitään naisen kanssa ja haluat kestävän suhteen miehesi kanssa, eikö ole aivan yhdentekevää, oletko bi vai et? Vaikka olisit bi, ei sinun tarvitse toimia vastentahtoisesti. Ei mahdollinen biseksuaalisuutesi mitenkään "velvoita" sinua olemaan naisen kanssa.
vaan sitä, että jos minulle jossain vaiheessa tulee kova halu olla naisen kanssa.. Ei kyllä vielä ole tullut enkä edes naiset esiinny fantasioissani.. pelkään sitäkin jos alan niistä fantasioimaan.. Tiedän kuulostaa hullulta.
josta sinulla ei ole vielä ollut edes ajatuksiakaan? Hmmm...jos nyt vain eläisit ihan tätä päivää ja olisit onnellinen siitä, että sinulla on kiva mies. Asioiden etukäteen pelkääminen on aika turhaa.
Ja vaikka niitä ajatuksia joskus tulisikin, ei niitä ole pakko toteuttaa. Ihminen on siitä hieno otus, että hänelle on annettu sellainen asia kun tahdonvoima. Bi voi siis myös olla uskollinen valitsemalleen kumppanilleen, oli hän sitten mies tai nainen.
Ja kyllä ihan "perusheteroillakin" tai umpilesboilla/homoillakin voi joskus ajatukset risteillä muissa ihmisissä kuin omassa kumppanissa. Ei ne ajatukset ja fantasiat ole bi-ihmisten yksinoikeus ;D
Olet peloissasi ja hämmentynyt uudenlaisista tunteistasi. Onhan se aika erikoinen tunne, kun tajuaa tuommoisen asian. Itse ihastuin naiseen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Hämmennyin tunteistani, enkä voinut uskoa todeksi sitä, että sydämeni vetelee voltteja kyseisen naisen kulkiessa ohitseni tai katsoessaa minua. Sen jälkeen olen ollut ihastunut kahteen muuhun naiseen. Ne tunteet on ihania:) Alussa ajatus seksistä naisen kanssa tuntui hyvin vieraalta, työnsin myös ajatukset pois mielestäni. Nykyään kiihoitun valtavasti ajatellessani seksiä naisen kanssa.
Hyväksy itsesi ja tunteesi. Meitä bissejä on enemmän kuin uskoisi!
Anteeksi nyt "ronskiuteni", mutta kyllä bi-seksuaalisuuteen kuuluu halu olla naisen kanssa myös seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Muita lämpimiä tunteita kutsutaan kaveruudeksi ja se juuri erottaa ihmisen elämässä kaverit ja ne muut kumppanit.
en ole edes ihastunut kehenkään naiseen. En edes pystyisi kuvittelemaan.
ei ole pakko toteuttaa, jos haluaa olla esim. uskollinen miespuoliselle kumppanille. Sekin lienee (joillekin) bisseille mahdollista?
Eikä bisseydessä ole muutenkaan kysymys ainoastaan halusta.
Hei sinä huolestunut tyttö! :) Ensinnäkin on kiva, että olet saanut vastauksissa järkeviä näkökulmia. Haluaisin antaa joukkoon oman näkemykseni (jonka kanssa voit olla eri mieltä): saatat olla hetero tai on olemassa mahdollisuus, että olet kukkaanpuhkeava bi. En usko, että etäsuhteesi on syynä ajatuksillesi ("lähisuhteessakin" ajattelisit niitä?...). Luulen, että todella pitkät tauot antavat vain sinulle paljon aikaa ajatella asioita. Se, että olisit ehkä bi ei kuitenkaan velvoita sinua muuttamaan itseäsi joksikin tai etsimään naista ja muutenkaan katselemaan naisia enemmän kuin mihin olet tottunut :). Saatat silti elää miehen kanssa koko elämäsi. Naisten ajattelu ei ole mielestäni moraalitonta. Itse kielsin alussa tunteet: "enhän MINÄ voi olla sellainen", kun pidin pojista. Kuitenkin taustalla oli aina pieniä ajatuksia, jotka tulivat myöhemmin lähemmäs pintaa, kunnes aloin pitää itseäni bi-henkisenä. En kuollut sen jälkeen. Enkä muutenkaan muuttunut. Uskoisin, että sinua voisivat auttaa ympäripyöreitten terapeuttipuheitten sijaan ajatustenvaihto bi-ihmisten kanssa vaikka kirjoittelemalla. Se tekisi hyvää, löytäisit ennenpitkää suunnan ajatuksillesi ja tuntisit itsesi ihmiseksi. Itse en tajunnut sitä aikaisemmin ajatusmyllyssäni... (ps. taisit kirjoittaa tänne aiemmin?.. :) Mitä asioita muuten pelkäät, jos olisit bi? Sitä, että mitä toiset ajattelisivat, sinut hylättäisiin tms?
mutta yhtyisin enemmänkin noihin kahteen ensimmäiseen kommenttiin, jotka sain. Mutta kaikki saa toki kertoa näkökulmansa:) Joo, siis en ole ollut ihastunut kehenkään naispuoliseen, enkä fantasio heistä. Mutta olen alkanut kiinnittämään enemmän huomioita naisen ulkonäköön esimerkiksi. Jos kadulla tulee joku vastaan voin katsoa häntä vaivihkaa ja sitten arvostelen häntä mielessäni. Olen siis huomannut että pidän joitakin naisia kauniina ja joitain jopa seksikkäänä ulkonäöltään. En silti tunne mitään vetoa naisiin, enkä haluaisi mitään enempää. Silti joskus ajatuksiini koittaa tunkea joku ajatus millaista olisi esim. suudella (tai jotain muuta) naisen kanssa, mutta hylkään sen. Ja tämä ajatus tunkee juuri sen takia, että voisin selvittää olenko bi..
en edelleenkään halua uskoa, että olisin bi. En tiedä miksi pelkään edes sitä että alkaisin fantasioimaan naisista.. En pelkää todellakaan sitä mitä muut ajattelisi. Olen aina ollut sellainen etten sitä pahemmin mieti.. Mutta pelkään sitä itseni takia. Koska se joka "minä itse" olen, ei tykkää naisista siinä mielessä, enemminkin kadehtii muita naisia ja on niin mustasukkanen poikaystävästään..!. Ette tiedä minun menneisyydestä, mutta olen ollut masentunut jo jonkun aikaa, enkä löydä sitä "minääni", mutta aina kun sen löydän, sen kyllä tunnistan. En tiedä onko minut vaan kasvatettu niin konservatiivisesti vai mikä, mutta olen niin vahvasti sitä mieltä että nainen ja mies kuuluu yhteen. Ei minulla silti ole mitään esim. lesbo liittoja vataan, mutta itse en haluaisi. Pelkään myös minun ja mieheni puolesta ja sitä että kadotan silloin lopullisesti sen ihanan minäni jota oikeasti rakastan. Minulla saattaa myös olla pieni homofobia.. vaikka tiedän ettei se taru, eikä minulla tosiaan ole mitään bi-ihmisä tai homoja ym. vastaan.. Luuolenpa, että aika näyttää, mutta todella minun tarvitsisi olla yhdessä miheni kanssa, varsinkin nyt kun tukea tarvitsisin..
Olet älykäs, nuori nainen. Kuten itsekin tunnistat, heteronormatiivinen ja konservatiivinen kasvatus on juurtunut sinuun. Me ihmisethän muutumme koko ajan - ole armollinen itsellesi: salli itsesi muuttua. Sinä se olet kuitenkin koko ajan!
Koeta löytää sellaisia hyviä, rakastavia, luotettavia ihmisiä ympärillesi, jotka antavat sinulle energiaa ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
Iloa elämääsi, nuori nainen :-)