rakkautta?

Rintaa rutistaa, kamala ikävä. Ajattelen häntä joka päivä, koko ajan, siis ihan kyllästymiseen asti. Järki sanoo että tämä ei voi jatkua näin. Sydän huutaa muuta.
Tätä on jatkunut kohta vuosi ja pahemmaksi menee. Eikä tuskaa helpota, että hän pitää yhteyttä tai sitten ei. On kohtelias, silti täysi paska. Hän välittää, mutta ei kumminkaan.
Mistä voin tietää kuinka paljon. Miten uskalla antaa kaikkeni. Tai miten pääsen tästä tunteesta.
41366
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kokeile ottaa joku muu sydämeesi. Jos et ole uskossa, niin Jeesus tukee sinua kunhan vain pyydät. Saat pahan olon pois ja tilaa jää vielä sellaiselle tytölle/pojalle joka rakastaa sinua. Et menetä mitään jos pyydät hyvyyden toteutuvan :).

Tsemppiä!

Äänestä

hän on ansainnut lisänimen,täysi paska,ja millä tavoin hän kuitenkin välittää vaikka ei välitä?

Äänestä
  • Vittuilee vittuillakseen, enkä aina ymmärrä suuttumuksen aihetta. -epäilee minun pettävän, liekö itse sitten...
    Jos en ole kuten hän tahtoo, kiduttaa hän minua lopettamalla yhteydenpidon.
    Sanoo välittävänsä. Huolehtii esim etten aja ojaan. Halii ja ikävöi. Ylipäätään ottaa yhteyttä erimielisyyksien jälkeen.
    Tuntuu että ainoa mikä pitää meitä erillään on luottamuksen puute, minkä hän sanoo suurimmaksi syyksi. Mutta sitähän en voi antaa kuin olemalla oma itseni.
    Jos hän odottaa sitä oikeaa, niin miksi tyytyä minun kuisaamiseeni? Ikääkin jo on.

    Äänestä

  • mutta niin ihana kirjoitti:

    Vittuilee vittuillakseen, enkä aina ymmärrä suuttumuksen aihetta. -epäilee minun pettävän, liekö itse sitten...
    Jos en ole kuten hän tahtoo, kiduttaa hän minua lopettamalla yhteydenpidon.
    Sanoo välittävänsä. Huolehtii esim etten aja ojaan. Halii ja ikävöi. Ylipäätään ottaa yhteyttä erimielisyyksien jälkeen.
    Tuntuu että ainoa mikä pitää meitä erillään on luottamuksen puute, minkä hän sanoo suurimmaksi syyksi. Mutta sitähän en voi antaa kuin olemalla oma itseni.
    Jos hän odottaa sitä oikeaa, niin miksi tyytyä minun kuisaamiseeni? Ikääkin jo on.

    luulen,ehkä olis parempi ltää toinen,erilainen

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vaiko pakkomielle? kirjoitti:

Rintaa rutistaa, kamala ikävä. Ajattelen häntä joka päivä, koko ajan, siis ihan kyllästymiseen asti. Järki sanoo että tämä ei voi jatkua näin. Sydän huutaa muuta.
Tätä on jatkunut kohta vuosi ja pahemmaksi menee. Eikä tuskaa helpota, että hän pitää yhteyttä tai sitten ei. On kohtelias, silti täysi paska. Hän välittää, mutta ei kumminkaan.
Mistä voin tietää kuinka paljon. Miten uskalla antaa kaikkeni. Tai miten pääsen tästä tunteesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu