Järisyttävä lukukokemus

Yleensä en sorru ostamaan pokkareita, mutta eilen niin sattui käymään. Olin törmännyt lehdessä uutiseen, missä kerrottiin jonkin teatteriryhmän tehneen ko. teoksesta esityksen. Nyt olen juuri saanut luettua tämän Norjalaisen Erlend Loen riemastuttavan kirjan "Supernaiivi", enkä muista, että mikään kirja olisi aiemmin saanut minua kirjoittamaan siitä nettiin. Ehkä tässä teoksessa tosiaan on joitain uutta, ehkä juuri naiviutta ja rehellisyyttä jotka jyräävät rationaalisen älykköproosan mennen tullen! Kerronnasta tuli ehkä hieman mieleen (ehkä) viime vuonna ilmestynyt Ruotsalaisen kirjailijan (jonka nimeä en muista) kirja "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä".

Asiaakin minulla on. Kirjoitin vain tuon prologin, koska itse olen aina kaivannut tänne enemmän kertomuksia omista lukukokemuksista, enkä niinkään kirja-arvosteluja (jotka eivät muuten ole alkuunkaan luotettavia!).

Sitten asiaan.

Ensinnäkin onko kukaan lukenut ko. kirjaa? Mitä pidit siitä? Hämmensikö se sinua?

Onko siinä mitään järkeä, vai onko se vain hauska?

Onko kukaan kokenut tuntenut samaa tunnetta/kriisiä kuin kirjan päähenkilö?

Ovatkohan kirjan takaosassa esitellyt New Yorkin kirjastosta löytyvät "härskit" kirjailijan nimet todellisia vai kääntäjän keksimiä? (Kirjassa olennaisessa roolissa oleva tiedemies Paul Davies on ainkin todellinen)

Ps. Tässä saattaisi muuten olla tärppi abeille ensiviikon äidinkielen YO-kokeeseen. Mitään sisäpiirin tietoa minulla ei tietysti asiasta ole, mutta pieni aavistus kuitenkin. Olisikohan se opiskelijan vainua vai kenties jokin kuudes aisti. Niin ja olihan "Vittulakin" aineistoissa viime vuonna...
3414
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Supernaiivi, monta vuotta sitten. Tuskin enää tulee yo-kokeen aiheeksi jos ajankohtaisuus pätee.Supernaiivia tuskin vielä luetaan klassikoksi, ehkä joskus tulevaisuudessa. Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä oli ajankohtaisempi ja ehkä siksi ollut kirjoituksissa?
Supernaiivi ei hämmentänyt minua, pikemminkin hykerrytti :) Mulla on sellainen tunne että se menee monelta "ohi" tai yli hilseen.
Tunnen itseni useasti supernaiiviksi, joten minuun se upposi kuin häkä. Sen tarkemmin en tunnelmia muista usean vuoden takaa, tarkoitus on ollut lukea uudestaan joku päivä.

Äänestä
  • Luulinpa tosiaankin sitä ihan uudeksi kirjaksi, mutta kiitos vaan tiedosta. Empä ollut itse tarkistanut taustoja sen paremmin. Sen ajankohtaisuus tuli vaan mieleen siitä teatteri esityksestä. Siitäkään en sen tarkemmin tiedä, kun en oikein teatteri-ihminen ole. Hykerryttävän hämmentävä kirja joka tapauksessa. Sai eittämättä minustakin esiin jonkin asteisen supernaiivin.

    Äänestä

Luin itse kirjan tällä viikolla osittain yhdessä ääneen kavereiden kanssa. Ehkä sen takia kirjalla oli minuun suuri vaikutus, kun siinä henkilön elämäntilanteessa oli jotain samaa kuin minun. Vielä puuttuu hakka, pallo ja opiskelujen lopettaminen kokonaan niin olisin lähes täydellinen supernaiivi tosin vastakkaista sukupuolta. Täytyy sanoa, että joidenkin mielestä mulla on vähä yhtä outoja tempauksia.

Luulen muuten, että kirjailijoiden nimet on käännetty norjalaisista vastaavista suomalaisiin vastaaviin sukunimen osalta tai sitten kääntäjä etsinyt kokonaan uudet uudet oikeat henkilöt tai keksinyt nimet.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Marcus kirjoitti:

Yleensä en sorru ostamaan pokkareita, mutta eilen niin sattui käymään. Olin törmännyt lehdessä uutiseen, missä kerrottiin jonkin teatteriryhmän tehneen ko. teoksesta esityksen. Nyt olen juuri saanut luettua tämän Norjalaisen Erlend Loen riemastuttavan kirjan "Supernaiivi", enkä muista, että mikään kirja olisi aiemmin saanut minua kirjoittamaan siitä nettiin. Ehkä tässä teoksessa tosiaan on joitain uutta, ehkä juuri naiviutta ja rehellisyyttä jotka jyräävät rationaalisen älykköproosan mennen tullen! Kerronnasta tuli ehkä hieman mieleen (ehkä) viime vuonna ilmestynyt Ruotsalaisen kirjailijan (jonka nimeä en muista) kirja "Populäärimusiikkia Vittulajänkältä".

Asiaakin minulla on. Kirjoitin vain tuon prologin, koska itse olen aina kaivannut tänne enemmän kertomuksia omista lukukokemuksista, enkä niinkään kirja-arvosteluja (jotka eivät muuten ole alkuunkaan luotettavia!).

Sitten asiaan.

Ensinnäkin onko kukaan lukenut ko. kirjaa? Mitä pidit siitä? Hämmensikö se sinua?

Onko siinä mitään järkeä, vai onko se vain hauska?

Onko kukaan kokenut tuntenut samaa tunnetta/kriisiä kuin kirjan päähenkilö?

Ovatkohan kirjan takaosassa esitellyt New Yorkin kirjastosta löytyvät "härskit" kirjailijan nimet todellisia vai kääntäjän keksimiä? (Kirjassa olennaisessa roolissa oleva tiedemies Paul Davies on ainkin todellinen)

Ps. Tässä saattaisi muuten olla tärppi abeille ensiviikon äidinkielen YO-kokeeseen. Mitään sisäpiirin tietoa minulla ei tietysti asiasta ole, mutta pieni aavistus kuitenkin. Olisikohan se opiskelijan vainua vai kenties jokin kuudes aisti. Niin ja olihan "Vittulakin" aineistoissa viime vuonna...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu