Ajattelin tässä unta ootellessa kirjottaa vähän tuntemuksia ylös, kun taitaa olla jonkinlainen ikäkriisi menossa.
Ihminen on sellanen psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus.
Minun ongelma-alueet tällä hetkellä näyttäs olevan seuraavat:
Psyykkisesti pärjäisin paremmin, jos olisi vakituinen varma työpaikka, ettei tarvis koko ajan olla "tiitteränä" etsimässä seuraavaa työtä edellisen loputtua. Ihminen on "laumaeläin" ja saman lauman tuki olisi tärkeää. Samoin alkaa pelottaa iän myötä tulevat vaikeudet - nuoremmat menee työasioissa ohi.
Fyysisesti kroppa alkaa muistuttaa olemassa olostaan lähinnä "poisjääntien" kautta. Selittämätön ihottuma vaivannut jo liian kauan. Selkää vihloo, polvia särkee, niska-hartia seutu jatkuvasti kipuilee ja päänsärky ainainen vieras.
Näkökyky ei entisenlainen ja kuulossakin ajoittain vikaa.
Sosiaalisesti lahjakas ihminen on nykyään "mökki höperö". Töiden jälkeen kiire kotiin "neljän seinän sisään" - eikä puhettakaan, että viitsisi osallistua mihinkään "joukkoharrastukseen" tai "kissanristiäisiin", jotka ennen kuuluivat osana elämään.
Tuntuuko kenestäkään koskaan samanlaiselta - ikään ja sukupuoleen katsomatta?
On elämässä paljon ilon aiheitakin, mutta niistä joskus myöhemmin.
Ihminen on sellanen psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus.
Minun ongelma-alueet tällä hetkellä näyttäs olevan seuraavat:
Psyykkisesti pärjäisin paremmin, jos olisi vakituinen varma työpaikka, ettei tarvis koko ajan olla "tiitteränä" etsimässä seuraavaa työtä edellisen loputtua. Ihminen on "laumaeläin" ja saman lauman tuki olisi tärkeää. Samoin alkaa pelottaa iän myötä tulevat vaikeudet - nuoremmat menee työasioissa ohi.
Fyysisesti kroppa alkaa muistuttaa olemassa olostaan lähinnä "poisjääntien" kautta. Selittämätön ihottuma vaivannut jo liian kauan. Selkää vihloo, polvia särkee, niska-hartia seutu jatkuvasti kipuilee ja päänsärky ainainen vieras.
Näkökyky ei entisenlainen ja kuulossakin ajoittain vikaa.
Sosiaalisesti lahjakas ihminen on nykyään "mökki höperö". Töiden jälkeen kiire kotiin "neljän seinän sisään" - eikä puhettakaan, että viitsisi osallistua mihinkään "joukkoharrastukseen" tai "kissanristiäisiin", jotka ennen kuuluivat osana elämään.
Tuntuuko kenestäkään koskaan samanlaiselta - ikään ja sukupuoleen katsomatta?
On elämässä paljon ilon aiheitakin, mutta niistä joskus myöhemmin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
melekeen sama lista mullakin, ainoastaan selekäkipu ja päänsärky on jääny vähemmälle. No, sitä kompensoi puolestaan nivelrikko molemmissa olokapäissä ja toisessa lonkassa. Onneksi ei tarvihe sentään olla jatkuvasti kuulolla työpaikan suhteen, siinä mielessä tilanne on mulla vaikuttanu toistaiseksi valosalta. Et ole yksin, meitä vanhenevia ihimisiä on täällä paljon. Jaksamista vaan sullekin.
tässä on, että me kaikki vanhetaan - tahti on vain erilainen. Sydämestäni toivotan Teille myös vähäkipuisia päiviä.
päivien toivotuksesta. Oon jotenkin yrittäny soveltaa "kolotuksiin" ohjeena aikonaan noin 5-vuotiaan tyttäreni vastausta kysymykseen "Mitä tekisit, jos metsässä tulisi yllättäen karhu vastaan?", hetken mietittyään tokaisi "Lakkaisin ajattelemasta".
"Kohtuukokosiin" särkyihin jotenkin ajan mittaan tottuu. On mulla nivelien särkyihin tulehduskipulääkettä, mutta oon yrittäny syödä niitä mahdollisimman vähän, ettei tarvihtis alakaa syödä mahatabletteja. Sadan kappaleen loota kestää mulla vuoden verran. Kesäseen aikaan menee tabuja enemmän kun talavella. Sitä yrittää kesällä touhuta enemmän kun kykenee.
Parasta lääkettä mulle on keksiä jotain muuta hommaa kun raihnasen rupin kuuntelu. Tällanen kirjotuspuuhastelu on tosi hyvää terapiaa.
viisaus, joka kaikkien pitäisi tahollaan sisäistää. Joskus paras lääke omiin kipuihin, on ne sitten rupissa tai sydämessä, on niiden taka-alalle laittaminen. Täytyy vain keksiä jotain puuhastelua vaikka hyvässä seurassa, niin murhemieli unohtuu ainakin vähäksi aikaa.
Tämä kirjoittelu voisi pelastaa monen yksinäisyydeltä ja elämään saisi uudenlaisia virikkeitä. Täällä harvemmin tarvitsee kirjoitella yksin - hyvää seuraa löytyy yli kuntarajojen.
oon joutunu menneen, jotta on kirjotusseuraa oon löytäny. Meilläpäin tuntuu sakki nukkuvan talaviunta, lienevätkö kaiken kukkuraksi laittaneet syksyllä pihkatapin takamukseesa? Tai sitte ovat kiinni "pusineksissaan" ja ovat niin ammattimiestä, että? Ylypistyneet euroopanomistajiksi, kokevat kirjotustouhun rahvaan puuhaksi?
innostuttu kirjoittelemaan oikein urakalla toisten nimiin. Vaihdoin nikin sellaiseksi, ettei sitä nyt pitäisi voida kaapata. Onneksi tyyli kirjoittaa on omanlainen, jota ei tieten voi kuka tahansa jäljitellä.
tunnistaa. Mulla itelläni ei oo mittään nikkiä, mutta koetan örmiä ommaan tyyliin. En tiiä, onko mulla mittään käsiallaa, mistä mut tunnistais. Kenties Haapaveen murre kuulostaa keinotekoselta? Tarttunu korvaan siellä kulukiessa, kohta neljänkymmenen vuojen aikana. En tiiä, olisko parempi naputella kirjakielellä, ettei kuulostas teennäiseltä?
murre ei ihan osu kohilleen, mutta on luettavissa. Välillä itekki käytän murretta, mutta yleensä kirjoittelen käyttäen Dtä, joka ei meijän murteeseen kuulu.(Tulipa sekoitus..) Murresanojen ja muiden lainauksien heitto keskelle virallista tekstiä on hauskaa ja se ehkä paljastaa tyylini (= ohje jäljittelijöille vinkvink) Tykkään kruusailla tekstiä :D
Tunnistan sinut omasta tyylistäsi - en ehkä aina, sorry! Tunnistusta tärkeämpi on se miltä "tuntuu" kirjoittaa ja millä tyylillä saat asiasi julki. Kirjoita vaan vastaisuudessakin sillä tyylillä, "jonka sormet sanoo".
Ilolla mie luen sun kirjoituksia tässä yx niistä.
Oot kertakaikkiaan hieno pakkaus desavuu*
Pysyt asialinjalla aina. kiitos Sinulle ja hyvää kevätpäivää sillä onhan kevään merkitkin jo ilmassa.
Mukava, kun tykkäät tyylistä :D
Kiitos hienosta "päivänavauksesta" - tästä on hyvä jatkaa.. on heti keväinen olo.
kuin minun päiväkirjastani. Minulla tosin sama työnantaja ollut jo yli 30v. Siitä hyvästä aattelinkin palkita itseni vuorotteluvapaalla. Vuorotyö haittaa muutenkin harrastuksia, eikä enää näillä kymmenillä taho tosiaankaan jaksaa töitten päälle muuta ku olla. Toisaalta jaksaisi paremmin kun pitäisi kunnostaan huolta, mutta kun työ ja huonot yöunet("viihdevuosista" johtuvat)vievät kaikki mehut. Ompahan aikaa kuitenkin ajatella jonninjoutavia ja väliin tuntuu elämäkin kovin tylsältä. Ei oo kato enää mitenkään tarpeellinen, kun ei tartte laittaa ruokaa, siivota kenenkään jälkiä eikä passata muutenkaan ketään. Ei sillä, kyllä osaan välistä nauttiakin tästä elämän helppoudesta. Saapahan tässä koneellakin istua ihan rauhassa, ei oo kukaan hättyyttämässä.
Oletko muuten se "oikea" desavuu? Jotenkin olen saanut Sinusta semmosen käsityksen, että voisit olla vaikka hoitoalalla. Voinhan olla väärässäkin.
vuorotteluvapaalle siirtymistä - suosittelen. Onhan sinulla mukavan pitkä työrupeama, joten kannattaa jo vähän löysätä ja ajatella itseään. Nauti elämästä ja unohda työ. Tee juuri sitä mitä itse haluat. Seuraavaa älä ota peloitteluna, mutta liian usein on tullut "sivusta seurattua", kun juuri eläkkeelle päässyt hyväkuntoinen ihminen on "päässyt taivaaseen". Työura takana ja lupsakkaat eläkepäivät edessä, niin iskeekin joku vakava sairaus ja luoja "niittää satoa". On se niin väärin.
Asiasta kolmanteen - kyllä olen se aito Desa ja ammatiltani "jonkinlainen hoitaja".
Desavuu ajattelinkin viettää sen juuri niinkuin kehoitit. Eläkeikään vielä reilut 6v ja jotenkin ei tosiaankaan jaksa uskoa, että terveyttä riittäisi sinne asti. Olisinhan jo suvussammekin tilastollinen ihme! Juuri sen vuoksikin ajattelin, että jos tässä vielä kerkiäis "elämään".
Suuret kiitokset Sinulle tästäkin alotuksesta!
Terveiset sinne Haapaveelle, tulen käymään, kun kuukauden päästä jään laiskottelemaan.
että jäät vapaalle näin keväällä. Varmaan paras mahdollinen ajankohta, kun valoa tulee aina enemmän ja enemmän. Kun luonto herää vähitellen elämään, niin se tuntuu aina siltä, että itsekin herää jostain horroksesta.
Oliko siellä teilläpäin helppoa löytää vuorotteluvapaan tekijä? Vaikka eihän se sinun "migreeni" onneksi ole. Uteliaisuuttani kyselen ,että saisin samalla käsityksen teidän työllisyystilantaasta - löytyskö vaikka hommia minullekin :D
Näemmä kuukauden kuluttua, vaikka ei ehkä tunnetakkaan ♥
osa-aikalisää, mutta ois täytynyt olla toiseen puoleen pitkäaikaistyötön. Niitähän ei hoitoalalla ole, kun ovat aina välissä keikkaa heittäneet. Tosin olikohan se ikä 56v ei vaadittu kuin päivän työttömyys, mutta heitä ei ollut tarjolla.
Kyllä työkkärissä oli kahdeksan työtöntä hakijaa, mistä esimies sai valita minulle sijaisen.
Joo töitähän ois, kun ois vaan vara palkata henhilökuntaa.
Ja hoitopaikoistakin on huutava pula.
Se onkin ollut meidän palstalla viimeaikojen suuri keskustelunaihe.
Meillähän palstat vierekkäin. Yleensä meillä vaan niin hiljaista, että olen vieraillut teillä.
Hierojalla kävin aamusta, kyllä tuntuu hyvältä!
Sitten iltaan töihin.
seurannut teidän keskustelua ja tullut siihen tulokseen, että samalla lailla on meillä asiat molemmissa kunnissa. Keskusteluun en ole osallistunut, koska kirjoittelu on ollut "henkilötasolla", johon vieraan on vaikea kommentoida.
Harmittavaa lukea kritiikkiä omaa työtä kohtaan, kun resurssit tehdä sitä ei ole meistä kiinni. Parhaansa jokainen tekee, mutta väsyyhän sitä ihminen joskus tällaiseen - ei me koneita olla. Vastapuoli ei aina ymmärrä.
Kiitos mukavasta aiheesta... tuntuu oikein tutulta nuo tunnelmasi.Aatoksesi ovat kuin omiani.Mökkihöperö minustakin on tullut kiireisen päivärytmin jälkeen.On päästävä lataamaan itseään.Ja-en halua olla "käytettävissä" työajan ulkopuolella.You know??? Jaksetaan kuitenkin kuten vanhat sotaratsut konsanaan!
Kiitos että kirjoitat sovittelevasti etkä solvaa ketään etkä sorru puoluepoliittiseen tai uskonnolliseen lässytykseen.
huomaavaisesta kirjoituksesta. Kyllä nykyihmisen täytyy saada rauhassa ladata akkujaan ja mikä sen parempi paikka ,kuin oma koti. Työn täytyy olla sellaista, että sen voi jättää taakseen - joskus onnistuu, joskus ei. Niin kuin kirjoitusajankohdasta huomaatte, työt vasta loppuneet, mutta nukkumarauha vielä saavuttamatta. Jos menee liian äkkiä sänkyyn, illan työasiat saattavat vaivata koko yön - siksi parempi vaikka surffata täällä netissä.