Olen lopettanut tupakoinnin 2 viikkoa sitten tupakointia takana n.20 vuotta. Ekat päivät meni
hyvin nikotiinipurukumin kanssa, mutta nyt olo alkaa olla tosi hirveä, masentaa, ahdistaa, itkettää ja muutenkin tosi paska fiilis. Liittyiskö tämä vieroitusoireisiin, olin kyllä
muutaman päivän ilman nikotiinipurukumia. En aio kuitenkaan antaa periksi, mutta oisko vinkkejä
millä olotilaa sais paremmaksi(ulkoilen kyllä).
Onko kenelläkään kokemusta mistään tukiryhmistä tai tukihenkilöistä??
hyvin nikotiinipurukumin kanssa, mutta nyt olo alkaa olla tosi hirveä, masentaa, ahdistaa, itkettää ja muutenkin tosi paska fiilis. Liittyiskö tämä vieroitusoireisiin, olin kyllä
muutaman päivän ilman nikotiinipurukumia. En aio kuitenkaan antaa periksi, mutta oisko vinkkejä
millä olotilaa sais paremmaksi(ulkoilen kyllä).
Onko kenelläkään kokemusta mistään tukiryhmistä tai tukihenkilöistä??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloitappas lukemalla tämä ketju tästä niin varmasti piristyt :)
Itse olen ollut päivän kuluttua 4vko polttamatta ja tänne olen purkanut tupakantuskaani.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4000000000000035&posting=22000000023818801
Hei, miksi olet noin suurella synkkyydellä lähteny toho hommaan? Eikö pitäs olla ilonen kun pääsee vapaaks kaikesta siitä paskasta?Kannattaa lukea Allen Carrin kirja "Stumppaa tähän!" Siinä on vinhoja pointteja röökaamisesta ;) Siitä kirjasta oli ainakin mulle oikeesti apua, oon ollu polttamatta 1,5 kk ja olo on mitä mahtavin! Ihan ekaks kannattaa heivata mäkeen kaikki korvaushoidot, niillä vaan pitkität noita vierotusoireita ja kurjuutta.
Oletko lukenut Carrenin kirjan Vihdoinkin vapaa? Onkohan se samantyylinen kirja?
Itse ollut kohta 1kk polttamatta (huomenna tulee täyteen). Tuo korvaushoito ei ole nyt ihan huuhaata. Toisilla lopettamisen vaikeus perustuu pelkoon, kuten minulla. Toiset selviää pelkällä sinnillä. Itse meinaan lopettaa nikotiinipurkat viimeistään kun 2kk täynnä. Nyt siirryn 2mg purkkaan seuraavaksi kuukaudeksi.
Onni yksillä kesä kaikilla, hyvän asian vuoksi korvaushoitoa tai ei.
Tsemppiä vaan kaikille :)
sen verran puutun tähän keskusteluunkin että tuo "stumppaa tähän" on uudistettu painos siitä "vihdoinkin vapaa tupakasta" kirjasta. mutta mitä carr kirjoitti niin ei niissä ole suuriakaan eroja, muutamaa ohjetta hiukan muuteltu vaan.
Toi Carrin kirja "vihdoinkin vapaa" on sama ku aikasemmin mainitsemani, tää uusi painos on vaan eri nimellä.Mitä ihmettä sä siinä lopettamisessa pelkäät?
Kyllä se lopettaminen tai paremminkin sen päätöksen loppuun saattaminen aiheuttaa pelkoa. SItähän käsitteli Carrinkin. Sellanen idiootti pelko ettei saa koskaan enää polttaa :D ja sitten sellanen pelko että miten selviää aina mistäkin tilanteesta. Itsellä ei noita tilanne pelkoja ole ollut mutta oli se päätöksen tekeminen kyllä vaikeaa. Päätin jotain loka-marraskuussa että lopetan 1.2 tupakoinnin. Aloin hyvissä ajoin valmistautuun siihen ja viimeisten 2vko tupakoinnin aikana aloin inhoamaan koko kääröä ja suorastaan v****tti kun oli niin tupakan orja! Olisin halunnnut lopettaa jo aikaisemmin mutta kidutin itteä että vedä akka nyt niin että tuntuu että kohta et enää saa :D.
Masokisti? Ehkä.