Pääseeköhän oikikseen käytännössä kuinka moni sisälle ilman valmennuskurssia ja vieläpä ensimmäisellä kerralla?
Aika monet tuntuvat sanovan, että on joutunut hakemaan useampia kertoja tai käymään valmennuskurssin. Jos ei ekalla pääse, niin onko esim. vuoden 2007 pääsykoekirjoista hyötyä seuraavana vuonna?
Valmis olisin lukemaan ja pänttämään erittäin kovasti. Motivaatiota riittää ja uskon myöskin tietäväni tekniikan millä opin asioita. Mietin vaan, että onnistuukohan kukaan käytännössä omin avuin? Sitten vielä sellanen kysymys, että kuinka paljon niissä pääsykoekirjoista on yhteensä sivuja noin suunnilleen? Yritin tuolta netistä tietoa kaivaa, mutten löytänyt...
Aika monet tuntuvat sanovan, että on joutunut hakemaan useampia kertoja tai käymään valmennuskurssin. Jos ei ekalla pääse, niin onko esim. vuoden 2007 pääsykoekirjoista hyötyä seuraavana vuonna?
Valmis olisin lukemaan ja pänttämään erittäin kovasti. Motivaatiota riittää ja uskon myöskin tietäväni tekniikan millä opin asioita. Mietin vaan, että onnistuukohan kukaan käytännössä omin avuin? Sitten vielä sellanen kysymys, että kuinka paljon niissä pääsykoekirjoista on yhteensä sivuja noin suunnilleen? Yritin tuolta netistä tietoa kaivaa, mutten löytänyt...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä suomessa voi päästä oikeustieteelliseen ilman valmennuskurssia. -Aivan kuin mihin tahansa tiedekuntaan. Toki se töitä vaatii. Joskus tuntuu sille,että osa porukkkaa haluaisi ulkoistaa työntekimisen,kuten pääsykokeisiin valmistautumisen erilaisille valmentajille. Kannattaa, kuitenkin muistaa,että erinomainenkaan valmennuskurssi ei voi hakea sinun puolestasi.
Valitettavaa on myös se, että valmennuskursseja on myös hyvin monen tasoisia,niinpä eivät ne automaattisesti takaa opiskelupaikkaa. - eikä niin ole tarkoituskaan.
Todettakoon vielä kerran itse, jokaisen pyrkijän on valmistauduttava kokeeseen itse. Toki hyvä valmennuskurssi voi auttaa, mutta välttämätön edellytys sellainen ei voi olla. Muista, myös että valmennuskurssin pitäjä ei häviä €uroakaan, jos sinä et pääse sisälle. Tässä mielessä minua toisinaan risoo heidän, valmennuskurssien toisinaan yliampuva mainonta.
Se, miksi joku ei kovasta työnteosta huolimatta ei heti ensimmäisellä kerralla pääse sisään ei tarkoita sitä että valmennuskurssi olisi jäänyt käymättä. Yksinkertaisesti voi kuyse olla huonosta tuurista, tai siitä että on laskenut luku-urakan väärin. Ja jopa oma asenne voi heikentää suoritusta: On eriasia hakea päättäväisesti että minä aion päästä haluaamani opiskelupaikkaan, kuin hokea itselle alinomaa, että en pääse en pääse kun en ole käynyt valmennus kurssia....
Kysyit, myös että jos et ekalla kerralla pääse onko vuoden 2007 pääsykoekirjoista hyötyä seuraavana vuonna?
Lyhyt vastaus: Ei ole.
Pidempi vastaus: Ne voivat, ehkä muistuttaa sinua hyllyssä,siitä mitä tuli kuluvana vuonna tehtyä.
Ja voivat, ehkä antaa henkistä adrenaalia; kun ajattelee, ettei halua kerätä hyllyynsä useiden erivuosien pääsykoekirjoja, muistutuksena totetumattomista unelmista.
Hyvin paljon onnea pääsykokeseen!
PS: Sivuja tullee olemaan pääsykoekirjoissa yhteensä noin 850 -1000.
(Jos ei lukemisesta pidä, niin en voi suositella ainakaan ensimmäisenä opiskelupaikka vaiohtoehtona)
kyllä kiinnostaa, mutta ihan mielenkiinnosta kyselin sivujen määrää. :)
ekalla kerralla sen vuoksi, että varsinkin just lukionsa päättäneille aika ei kertakaikkiaan riitä. Pääsykokeisiin pitää opetella valtava määrä ihan uutta asiaa, jota on vain korkeintaan pikkuisen raapaistu yhteiskuntaopin/lakitiedon lukiokursseilla. Varsinkin kun nykyisin pääsärit ovat aiemmin kesällä (kun itse pääsin tiedekuntaan, koe oli vasta heinäkuun toisella viikolla), kiire tulee.
Itse näin valmennuskurssissa pari hyödyllistä seikkaa. Ensinnäkin, kirjoja lukiessa jäi paljon asioita, joita en ymmärtänyt. Niistä sitten saattoi opettajalta kysyä ja sanastokin on aluksi niin vierasta. Rautalangasta vääntö oli siis minulle tarpeen. Toinen juttu oli vastaustekniikka. Vastaustilaa ei ole paljon, kaiketi nykyisinkin 1 sivu/kysymys. Lukiotyyppisellä esseekirjoittamisella tyyliin "jo muinaiset roomalaisetkin ja kirjoitanpas nyt tästäkin vähän kun en oo varma liittyykö tämä tähän mutta en uskalla jättää poiskaan" ei pärjää. Vähintäänkin kannattaa tutustua aiempien vuosien koekysymyksiin ja mallivastauksiin ja pohtia, miten itse saisi tuon asian mahdutettua yhdelle sivulle.
Vastaamisesta vielä sen verran, että ovat ihan kauheita pilkunviilareita. Kirjat on osattava käytännössä ulkoa etu- ja takaperin ja sen lisäksi olisi myös hyvä ymmärtää mitä lukee/osaa.
Tiedän kyllä ihmisiä jotka ovat päässeet ekalla kerralla ilman valmennuskurssia ja menestyneet opinnoissaan erinomaisesti, joten ei pidä lannistua.
Tsemppiä sinulle pääsykokeisiin, itse voin sanoa että rankkaa oli mutta kyllä kannatti, nyt olen mielekkäässä ammatissa lakimiehenä.
en ole tämän vuoden abi. Kirjoitin ylioppilaaksi v. 2005 ja sen jälkeen olen hankkinut jo kaksi muuta opiskelupaikkaa.. Sairaanhoitajanopinnot aloitin amk:ssa, ei ollut alani. ( En tiedä mikä hulluus sai minut sinne menemään :O) Ja olen sen jälkeen päässyt sisään julkisoikeutta lukemaan... Tosin niitä opintoja en ole vielä aloittanut, perhesyiden vuoksi. Mutta olen aina haaveillut varsinaiseen oikiseen pääsystä ja niiden opintojen aloituksesta, joten ajattelin nyt yrittää. Kun lukemiseen on aikaa ja energiaa..
Julkisoikeuteen pyrkiessäni tekstiä oli huimasti vähemmän, mutta kirjassa puhuttiin rikos- ja prosessioikeudesta ja ainakin sen pystyin sisäistämään omin avuin.
Uskon kuitenkin, että nuo varsinaisen oikiksen kirjat on haastavampia ja tietty sivujakin on enemmän. No olen valmis yrittämään parhaani ja katsotaan mihin se riittää! :)
suutesi ovat ns. keskivertoekakerranpyrkijää paremmat, asia ei ole sinulle ihan täysin kokonaan uutta jne (hyöty riippuu tietysti siitä, mitkä oikeudenalat tänä vuonna pääsykokeissa kysytään). Vastaustekniikkaan kannattaa panostaa!
kiitos kannustuksesta..
Olen sitä miettinytkin, että vastaustekniikka minua enemmän arveluttaakin, mitä itse asioiden sisäistys. Luulisin ainakin, että ihan kokonaan minun ei esim. tarvitse oikeudellista sanasto alkaa opetella, koska perussanasto on entuudestaan tuttua.
Täytynee tutustua edellisien vuosien mallivastauksiin ja kysymyksiin ja pohtia vastaustekniikkaa sitä kautta..
Itse hain viime keväänä Helsingin oikikseen, enkä päässyt sisään. Olin Pykälän valmennuskurssilla ja oma kokemukseni on se, että lähinnä vastautekniikan osalta tuosta kurssista oli hyötyä.
Kussilla kirjojen läpikäynti oli lähinnä sitä, että alleviivattiin olennaiset asiat. Opiskeltaviin asioihin ei panauduttu sen tarkemmin, mitä kirjasta sai irti, eikä se tietty olisi ollutkaan tarpeen.
Oma kokemukseni on se, että valmennuskurssin anti jäi muilta kuin vastaustekniikan osalta aika vähäiseksi. Kirjojen asiat ovat nimittäin melko yksinkertaisia, joten ainakaan itse en tarvinnut opettamista asioiden ymmärtämiseen. Tärkeämpää on asioiden tarkka osaaminen ja siihen voi vaikuttaa lähinnä omalla lukemisella.
Nyt toisena keväänä on ollut huomattavasti helpompi alkaa lukemaan ja on voinut väistellä niitä suden kuoppia, joihin putosi ensimmäisellä kerralla.
Haen siis tänäkin keväänä samaiseen paikkaan ja ilman valmennuskurssia. Ehkäpä sen ajan mikä menee kursseihin voi itse käyttää tehokkaammin. Tosin tuo vastaustekniikan hallitseminen on pääsykokeessa elinehto - vastausteksiikkakurssi kannattaisi käydä.
päästä ilman valmennuskurssiakin, jos vain motivaatiota riittää. Itse koin valmennuskurssin tärkeimmäksi anniksi sen, että se rytmitti lukemistani ja sain päivistä kaiken hyödyn irti kun pystyin menemään vielä kuuntelemaan opettajien luennointia siinä vaiheessa iltaa, kun itsenäisesti en enää olisi jaksanut lukea.Jos haet ilman valmennuskurssia, printaa ihmeessä netistä(esim.www.finlex.fi) ne lait joita pääsykoekirjoissa käsitellään, ja alleviivaa sitten kirjoista selkeästi kaikki kohdat, joissa toistetaan suoraan lain tekstiä. Näin tehdään myös valmennuskursseilla, ja juuri nuo lainkohdat ovat ne ensisijaisesti ulkoa opeteltavat asiat. Muu teksti onkin sitten lähinnä kyseisten lainkohtien auki selittämistä.