Maagin Kohtalo
-Baelrnin Tarina-
Frademondin valtakunnassa elettiin ratkaisun hetkiä. Kuningas Dmandir oli häviämässä viisivuotista sotaansa örkkejä vastaan, jotka vyöryivät yli rajojen kuin musta aalto tuhoten kaiken eteensä tulevan. Tiedustelijat kertoivat raporteissaan, että viikon päästä örkit kolkuttelisivat jo pääkaupungin portteja.
"Tilanne on vakava... Minun on pakko kutsua Korkein Neuvosto koolle. Saattaa olla vielä yksi ratkaisu..." Dmandir sanoi katsoen linnansa ikkunasta etelään, jossa tulet paloivat loimuten kylissä, joita örkit polttivat.
Korkein Neuvosto kokoontui Dhalin temppeliin pohtimaan tilannetta. Paikalla olivat kaikki 55 pappia, jotka edustivat kolmea valtauskontoa sekä 15 armeijan edustajaa.
"Olen päättänyt että etsimme käsiimme Hraeshin taikuutta harjoittavan velhon." Dmandir ilmoitti tyynen rauhallisesti ja tiesi että hänen sanansa tulisivat aiheuttamaan kuohun.
Paikallaolijat järkyttyivät. Monen suu jäi auki ihmetyksestä ja soraääniä alkoi kuulua.
"Tiedän tarkalleen mitä sanoin..." Dmandir sanoi ja jatkoi nostaen kätensä "Madogh suojatkoon meitä, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole..."
"Hraeshin velhot aiheuttivat Dmanin kaupungin tuhon luonnonvoimien säätelyillään ja herättivät muinaisen Ulgin, sen hirviönkin varomattomuuttaan!!!"
"Tiedän..." Dmandir nousi tuoliltaan ja astui keskelle kokoustilaa. Kaikki tuijottivat häntä epäuskoisina hankkeen suhteen. "Hraeshin velhoja ei enää ole montaa. Ja nekin piileskelevät Dhunnin vuoristossa, vaikeissa olosuhteissa. Olen päättänyt että lähetämme tutkimusryhmän sinne. Saatte valita vapaaehtoisia omien ryhmienne keskuudesta. Tarvitsemme sankareita... Lupaan ruhtinaallisen palkinnon osallistuville sekä paikan kunniahalliassa Hadorin temppelissä."
Keskustelu alkoi kiivaana. Papit väittelivät kiivaimmin, koska tiesivät Hraeshin synkästä taikuudesta enemmän kuin armeijan soturijohtajat. Armeijan edustajat tyytyivät keskustelemaan tyynempään äänensävyyn, mutta pitivät tehtävää lähes itsemurhana.
-Baelrnin Tarina-
Frademondin valtakunnassa elettiin ratkaisun hetkiä. Kuningas Dmandir oli häviämässä viisivuotista sotaansa örkkejä vastaan, jotka vyöryivät yli rajojen kuin musta aalto tuhoten kaiken eteensä tulevan. Tiedustelijat kertoivat raporteissaan, että viikon päästä örkit kolkuttelisivat jo pääkaupungin portteja.
"Tilanne on vakava... Minun on pakko kutsua Korkein Neuvosto koolle. Saattaa olla vielä yksi ratkaisu..." Dmandir sanoi katsoen linnansa ikkunasta etelään, jossa tulet paloivat loimuten kylissä, joita örkit polttivat.
Korkein Neuvosto kokoontui Dhalin temppeliin pohtimaan tilannetta. Paikalla olivat kaikki 55 pappia, jotka edustivat kolmea valtauskontoa sekä 15 armeijan edustajaa.
"Olen päättänyt että etsimme käsiimme Hraeshin taikuutta harjoittavan velhon." Dmandir ilmoitti tyynen rauhallisesti ja tiesi että hänen sanansa tulisivat aiheuttamaan kuohun.
Paikallaolijat järkyttyivät. Monen suu jäi auki ihmetyksestä ja soraääniä alkoi kuulua.
"Tiedän tarkalleen mitä sanoin..." Dmandir sanoi ja jatkoi nostaen kätensä "Madogh suojatkoon meitä, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole..."
"Hraeshin velhot aiheuttivat Dmanin kaupungin tuhon luonnonvoimien säätelyillään ja herättivät muinaisen Ulgin, sen hirviönkin varomattomuuttaan!!!"
"Tiedän..." Dmandir nousi tuoliltaan ja astui keskelle kokoustilaa. Kaikki tuijottivat häntä epäuskoisina hankkeen suhteen. "Hraeshin velhoja ei enää ole montaa. Ja nekin piileskelevät Dhunnin vuoristossa, vaikeissa olosuhteissa. Olen päättänyt että lähetämme tutkimusryhmän sinne. Saatte valita vapaaehtoisia omien ryhmienne keskuudesta. Tarvitsemme sankareita... Lupaan ruhtinaallisen palkinnon osallistuville sekä paikan kunniahalliassa Hadorin temppelissä."
Keskustelu alkoi kiivaana. Papit väittelivät kiivaimmin, koska tiesivät Hraeshin synkästä taikuudesta enemmän kuin armeijan soturijohtajat. Armeijan edustajat tyytyivät keskustelemaan tyynempään äänensävyyn, mutta pitivät tehtävää lähes itsemurhana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoita nyt ihmeessä lisää.
Seuraava päivä valkeni verenpunaisen auringon noustessa taivaalle kuin enteenä tulevasta verenvuodatuksesta, jos örkkejä ei pystyttäisi estämään hyökkäämästä pääkaupunkiin.
Dmandir istui valtaistuimellaan miettteliäänä ja pohti valtakuntansa tulevaisuutta, kun hänen oikea kätensä, paroni Faheez ilmoitti vapaaehtoisten saapumisesta linnaan.
"Tuokaa heidät sisään." Dmandir sanoi ja toivoi että uhkarohkea hanke, jonka hän oli epätoivossaan keksinyt, onnistuisi.
Suuret tammiovet avautuivat valtaistuinsaliin ja sisään käveli 4 miestä ja yksi nainen.
"Vain viisi?" Dmandir kysyi hiljaa paroni Faheezilta ja hänkin ihmetteli lukumäärää.
"Tervehdimme kuningasta!" Tummaihoinen soturi sanoi polvistuen ja muut seurasivat perässä.
"Jätetään muodollisuudet," Kuningas Dmandir sanoi tylysti ja jatkoi "koska niihin ei ole aikaa. Keitä olette?"
Vapaaehtoisten joukko nousi ylös ja tummaihoinen soturi, jolla oli valkoinen irokeesi astui eteenpäin ja puhui ensin.
"Olen Cawarr, etelän barbaariheimojen jälkeläinen ja miekkani puhukoon omaa kieltään vihollisen keskuudessa. Kuolen tämän maan puolesta, jos niin on ollakseen."
Dmandir nyökkäsi hyväksyvästi ja seuraava astui eteenpäin Cawarrin rinnalle.
"Olen Emnav, Isokerin uskonnon pappi ja uskonnolleni ominaiset parannusloitsut käytän ryhmäni elinvoimaa lisäämään tukalissa tilanteissa, kun joku on esimerkiksi haavoittunut." Pienikokoinen mies, jolla oli parta sekä viikset, sanoi punavalkoisessa papinkaavussaan nöyrästi.
Dmandir nyökkäsi jälleen ja seuraava astui kahden muun rinnalle.
"Minua kutsutaan Javiriksi vaikka oikea nimeni onkin Javirhaan. Osaan käyttää heittoveitsiä tappavasti ja sotakirveeni on maistanut örkinverta Gnahaan solan taistelussa sekä Bakkorin aavikoilla. Annan mielelläni taistelukokemukseni käyttöönne." Isokokoinen kalju mies sanoi.
Paroni Faheez sanoi hiljaa kuninkaalle: "Hän on elävä legenda armeijan keskuudessa. Ainoa elossaoleva Gnahaan solan taistelusta tänä päivänä..."
"Seuraava", Dmandir sanoi.
Neljäs vapaaehtoinen otti askeleen eteenpäin.
"Leyter on nimeni. Olen Waquén pappeja ja erikoistunut illuusioiden luomiseen taikavoimin. Uskon olevani ryhmälle avuksi." Pitkähiuksinen, nuori mies vihreänmustassa kaavussaan sanoi hymyillen lempeästi.
"Sitten viimeinen", Dmandir sanoi ja osoitti naista, joka oli verhoutunut sinimustaan kaapuun, sormellaan. Nainen otti askeleen eteenpäin ja laski kaapunsa hupun ja paljasti punaiset kiharat hiuksensa.
"Sanovat minua Tulitukaksi mutta oikea nimeni on Lorean. Olen Truxén pappeja, erikoisalaani on elementaalien hallinta. Erityisesti tulen..."
Lorean mumisi hiljaa, teki vasemmalla kädellään eleen ja tuli leimahti kiertyen spiraalina hänen ympärilleen.
Dmandir ja paroni Faheez pelästyivät temppua.
"Tuosta on varmasti hyötyä myös..." Dmandir sanoi pelonsekaisin tuntein. Hän ei ollut tottunut taikuuden näkemiseen.
Dmandir nousi valtaistuimeltaan ja katseli ryhmää, joka oli kooltaan yli puolet pienempi kuin mitä hän oli sen kuvitellut olevan.
"Teidän käsiinne luotan tämän valtakunnan tulevaisuuden... Toivon että onnistutte tehtävässänne."
"Tuomme teille Hraeshin velhon," Javir sanoi ylväästi. "vaikka se olisi viimeinen tekomme."
"Toivon todella niin..." Dmandir sanoi istuen jälleen valtaistuimelle. "Paroni Faheez antaa teille kohta karttoja sekä muuta tietoa alueesta, jonne matkaatte. Tänä iltana käytte läpi ryhmässä asioita sekä varustatte itsenne. Huomenaamulla saatte itsellenne hevoset ja voitte aloittaa uskaliaan yrityksenne. Madogh teitä suojelkoon!"
Vapaaehtoiset polvistuivat ja poistuivat sitten valtaistuinsalista.
Kuningas Dmandir käski paroni Faheezinkin poistua salista ja sen jälkeen hän meni ikkunaan. Hän katsoi kaupunkiaan vakava, surullinen ilme kasvoillaan. Valtakunta, jota hän syvästi rakasti oli nyt kohtalon käsissä. Hän muisti lapsuutensa linnassa sekä läheisissä metsissä. Muistot pääkaupungin kulta-ajoista tulvivat mieleen. Markkinoita, juhlia, paraateja... Se kaikki voisi olla kohta poissa. Hän lyyhistyi ikkunan eteen voimattomana, jota kenenkään alamaisen ei taistelumoraalin kannalta olisi ollut soveliasta nähdä. Sitten kuningas Dmandir itki.